lauantai 10. joulukuuta 2016

Bukowskista

Charles Bukowski, tuo renttu, alkoholisti, rosoinen kirjoittaja. Runot, romaanit, novellit. Vaikea päättää miehen vahvinta aluetta. Romaanit kuvaavat Bukowskin alter-egon Henry Chinaskin elämää (lukuunottamatta Pulpia), novellit taas asioista laidasta laitaan. Välillä (vähän liian usein) ollaan laukkaradalla, joka oli Bukowskin harrastus. Vedonlyönti. Kuvaukset hevosurheilun saralla menevät yleensä yli hilseen. En ymmärrä. Usein ryypätään, välillä nussitaan. Välillä rakastetaan.

Teksti saattaa ulkoisesti vaikuttaa huolittelemattomalta, mutta vaatii kuitenkin ajatustyötä ja se on syy miksi Bukowskista pidän. Pelkistetyt koruttomat lauseet, elämän nurja puoli. Lohduttomat ihmiskohtalot.

Bukowskin naiskuva ei liene saaneen kehuja, mutta toisaalta kirjoissa seikkailevat miehet eivät esittäydy sen parempina ihmisinä, kuin naisetkaan. Bukowski ei liioin tunnu pitävän kenestäkään, mutta se on vain pintaa, uskoisin. Bukowskin kirjoista ei löydy sankareita naisista eikä miehistä. ”Hieman” syrjäytyneitä ja vinoutuneita persoonia taas senkin edestä.

Do you hate people?”
I don't hate them...I just feel better when they're not around.” 


Bukowskin novelleissa ja romaaneissa vahvana esiin nouseva rujous saattaa tuntua tykitykseltä, mutta hänen (myöhäisemmistä) runoistaan voi löytää pehmeyttä vastapainoksi.

Runoissa Bukowski ei ole mulle vielä niin tuttu. Olen lukenut kaksi runokokoelmaa, Eläkeläinen Kaliforniassa ja Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten, jotka eroavat tyyliltään toisistaan aika paljon. Eläkeläinen Kaliforniassa pitää sisällään myöhäisempiä runoja joissa käsitellään menneitä rietasteluja, runoutta, kirjoittamista, taidetta, elämää ylipäänsä. Lukeminen on kevyttä, mutta ajatuksia herättävää. Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten taas on tekstiä, johon pitää keskittyä ymmärtääkseen todella, sitä ei pidä ahmia kerralla, vain vähän kerrallaan. Pureskellen ja pohtien. En lukenut sitä ehkä otollisimpaan aikaan, joten otan uusintaluettavaksi sen jossain vaiheessa.

Jokaisessa lukemassani Bukowskin kirjassa on ollut täydellisiä lauseita, täydellisiä juuri sellaisenaan. Harmittaa, etten ole poiminut niitä ylös. Kun joskus uudelleenluen Bukon kirjoja, poimin ne ylös – paperi vain saattaa loppua kesken. Kirja kirjalta opin ymmärtämään Bukoa – ja jopa maailmaa paremmin. Mielestäni Bukowski oli nero, hän eli sitä elämää, josta kirjoitti. Sen pystyy näkemään tekstistä. Hän eli sitä oikeasti. En väitä jokaisen lauseen olleen totta, mutta pääpiirteittäin. Bukowskilla on oma, rehellinen äänensä.

Ymmärrän etteivät kaikki Bukowskista pidä, eikä tarvitsekaan. Aihepiireiltään Bukowskin tekstit voivat olla aika raffia luettavaa. En mäkään pidä kaikista kirjoista tai kirjailijoista. Bukowskin kirjoista olen pitänyt kaikista, jotka olen lukenut. Joistain enemmän, joistain vähemmän.

Bukowski todistaa, ettei kirja onnistuakseen tarvitse millilleen hiottua tekstiä.

Luemme parhaillaan yhdessä iltasatuna Bukowskin Kirottujen nautinnot -kirjaa, joka pitää sisällään postuumisti julkaistuja runoja sekä novelleja. Miten hyviä hetkiä olemmekaan kokeneet kirjan parissa. Kirjasta välittyy Bukowskin lähentyvä kuolema ja se miten mies siihen suhtautuu. Bukowskin tekstistä huokuu levollisuus, vanhan miehen eletty elämä. Teksti soljuu näppärästi eteenpäin, kuten aina. Se sama levollisuus on mukana kuin Eläkeläinen Kaliforniassa runoteoksenkin kohdalla. 

Alussa rakastuin Bukowskin raakaan rehellisyyteen, pelkistettyyn tekstiin. Hänen myöhäisempiä tekstejään luettuani rakastuin vielä enemmän, siihen vanhaan viisaaseen likaiseen mieheen. Siihen levollisuuteen, tapaan nähdä maailma siedettävänä viimeisinä vuosinaan.

Bukowskin romaaneista hahmottaa hienosti miehen elämän kulun. Lapsuudesta kertova Siinä sivussa on vielä lukematta, mutta Pystyssä kaiken aikaa valottaa nuoren Bukowskin elämää töitä etsien, ryypäten ja pyörien epämääräisten naisten kanssa. Satunnaiset hanttihommat kuitenkin vaihtuvat pidempiaikaiseen pestiin Postitoimistossa, jossa mies viihtyy töissä peräti 12 vuotta. Sen jälkeen Bukowski viettää kaiketi railakkaimmat vuotensa ja Naisia löytyy joka sormelle. Eräs niistä valikoituu peräti vaimoksi. Bukowski tekee syrjähyppynsä elokuvamaailmaan, Hollywoodiin. Tähän aikaan pystyy jo aistimaan seesteytynyttä elämää. Radikaali ero edelliseen kirjaan, tiukasti parisuhteessa elävä Bukowski elokuvamaailmassa käsikirjoittajana. No, ainakin pullo on kourassa joka kirjassa. Siinä oli alter-egon Chinaskin tarina. Seuraava ja viimeinen romaani Pulp sijoittuu aivan erilaisiin kuvioihin ja maisemiin.

Joku päivä luen Chinaski-kirjat kronologisessa järjestyksessä. Ehkä saan taas jotain uutta elämääni. Yllättävää ei liene, että pian ilmestyvä Rakkaus on koira helvetistä -runoteos on hankintalistalla.

Ja jos joku siellä jossain on tarpeeksi hullu halutakseen kirjailijaksi, niin anna mennä vaan, sylkäise aurinkoa silmään, hakkaa näppäimiä, se on parasta hulluutta.”

Tuossa hyvä vinkki Bukowskilta teoksesta Kirottujen nautinnot

Thank you, Bukowski.

6 kommenttia:

  1. Miehekkeeni on lukenut paljon Bukowskia ja minäkin olen kokeillut parin kirjan verran. Ristiriitainen persoona, jonka tekstiä on helppo vihata ja rakastaa, ja arvostaa. Välillä inhottaa, mutta hänen rehellisyytensä on kyllä plussaa, ja kieli on taitavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, syyt vihata tai rakastaa löytyvät helposti. Varhaisemman vaiheen teoksista ymmärrän niiden voivan herättää paljon vihastusta, mutta myöhemmät teokset on mielestäni niin sympaattisia ja erilaisia, että ainakin toivon etteivät herätä niin suurta vihastusta.

      Poista
  2. Minä harkitsin joskus Bukowskin lukemista, mutta hylkäsin osittain ajatuksen. Viina-, huume- ja panohommat ei hirveästi kiinnosta, eikä sellainen yleinen sekoilu. Luin taannoin Nick Gaven kirjan Banny Munron kuolema, joka edustaa sellaista "kyrpäkirjallisuutta", joka ei ole minua varten. :D

    Toisaalta paha tässä on sanoa Bukowskista mitään, kun en ole itse lukenut ja kokenut. Ehkä voisi hiukan kokeilla häntä vaikka kirjastossa - runot kiinnostavat ainakin näin alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, monia ei varmastikaan kiinnosta. Laitan tuon nimen ylös ja katselen kohta millaista tuo onkaan. :D Jos saan antaa suositukseni, niin runoista tuo Eläkeläinen Kaliforniasta ja vaikken vielä kokonaan ole lukenut, niin Kirottujen nautinnot. Novelleja ja runoja, tähän mennessä ei tosiaan ole ollut mitään viinanhuuruista panemista vaikka yhdessä novellissa tapahtumapaikkana olikin baari.

      Toisaalta, onhan se turhaa lukea sellaista mikä ei itseään kiinnosta yhtään. Ei siinä ole järkeä, vaikka itse tykkään poistua mukavuusalueeltani, niin toivon tietty sen olevan hyvä kokemus. Mutta tosiaan, koska kommentistasi tuli ilmi, ettei sua viinankiskomiset kiinnostele, niin SILTI uskaltaisin tuota Kirottujen nautintoja suositella. Se on todella erilaista, kun nuo aikaisempien aikojen tekstit joissa viina on pääosassa.

      Poista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa. Itse olen aika herkkä juuri noille naiskuville, mutta viime kuukausina Bukowski on saanut pohtimaan niitä vähän toisesta näkökulmasta. Tuo on munkin mielestä tärkeä mainita, että Bukowskin miehet eivät ole sen parempia kuin naisetkaan. Itse olen tulkinnut, että Bukowskin naiskuvassa on oikeastaan kyse eräänlaisesta miehisen itseinhon heijastamisesta. Vaikka Bukowski esittää itsensä näennäisen sovinistina, en saa hänen tarinoistaan sitä kuvaa, että hän vihaisi tai halveksuisi naisia, pitäisi kaikkia heitä huorina ja tuntisi suurta ylemmyyttä heitä kohtaan. Pikemminkin hänen tavassaan kuvata naisia näkyy selkeä itseinho omaa miehisyyttä ja seksuaalista halua kohtaan, koko sitä patriarkaalista amerikkalaista machomieskulttuuria kohtaan, johon hän on syntynyt ja josta hän ei voi mitenkään teeskennellä pääsevänsä irti. Joten hän on rehellisesti sitä mitä on, ja pohjimmiltaan se on säälittävää ja surullista, ja hän tiedostaa sen ja kertoo sen silti. Bukowski ei ikään kuin pelkää olevansa säälittävä likainen sovinisti renttu, koska rehellisyys on kuitenkin parempi kuin teeskentely. Siinä häntä on jotenkin arvostettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, se oli jäänyt jostain syystä huomaamatta. Onneksi huomasin nyt kuitenkin. Mielenkiintoista pohdintaa ja pakko myöntää että hyviä pointteja ja varmasti totuuksia tuosta löytyy. Uskon Bukowskin pitäneen vahvasti rehellisyyttä paljon parempana, kuin teeskentelyä (missä tahansa asiassa) ja kyllä se paistaa tekstistäkin läpi. Ehkä jossain vaiheessa kun uudelleenluen Bukowskia taas syvennyn miettimään tätä kysymystä hänen kohdallaan syvemmin. Kuten postauksessakin totesin, on ollut hienoa huomata myöhemmissä teksteissä hyvin muuttunutta, seesteistä ja rauhallista Bukowskia. Naiskuvakin tuntuu myöhemmissä teksteissä muuttuneen, kuten moni muu asia varmasti Bukowskin elämässä hänen mentyään avioon Linda Leen kanssa...
      Tiia

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!