Netissä on tänä vuonna pyörinyt #pojatkinlukee-kampanja, jonka avulla yritetään saada poikia lukemaan enemmän, sekä ylipäätään kiinnostumaan kirjallisuudesta. Kasasin tähän postaukseen kirjoja ja kirjailijoita, jotka ovat omalta osaltani olleet suuressa roolissa lukuharrastuksen aloittamisessa.
Charles Bukowski
Bukowski on ehdoton lempikirjailijani ja yksi suurimmista innoittajista lukemisinnostuksen syntyyn. Anarkistisen satiirin mestariksi tituuleerattu Bukowski on erittäin räävitöntä ja hauskaa luettavaa, joka sopii myös ensikertalaisille, sillä Bukowskin teksti on helppolukuista ja nopeaa, sekä sisältää paljon dialogeja.
Romaaneista kaikki lukuunottamatta kirjailijan viimeiseksi jäänyttä Pulp-dekkaria kertovat Henry Chinaskista, joka on Bukowskin alter ego. Chinaskin elämän täyttävät naiset, uhkapeli ja loputon ryyppääminen. Nuori Chinaski on myös kova tappelemaan.
Bukowskin romaanien kautta löysin itse kiinnostuksen myös novellien ja runojen lukemiseen, sillä romaanien lisäksi Bukowskilta on julkaistu useita novelli- ja runokoelmia, jotka ovat myös erittäin laadukkaita.
Elämänkerrat
Monet elämänkerrat ovat myös hyvin mielenkiintoista luettevaa, etenkin jos henkilö on elänyt normaalia vauhdikkaamman elämän. Yksi tälläisistä henkilöistä on Iceberg Slim, jonka elämänkerran olemme Tiian kanssa aiemmin arvostelleet
Toinen samaa aihepiiriä toisesta näkökulmasta sivuava kirja on Huumeasema Zoo, joka kertoo itäberliiniläisestä Christianesta joka jää heroiinikoukkuun 12-vuotiaana ja alkaa myymään itseään 13-vuotiaana. Kirja kertoo koruttomasti millaista on olla teini-ikäisenä huumeriippuvainen ja harjoittaa prostituutiota hankkiakseen rahaa huumeisiin.
Kirja ei ole minkäänlainen selviytymistarina, eikä Christiane ole kirjan kirjoitushetkellä päässyt eroon addiktiostaan. Kyse on siis hyvin erilaisesta elämäntarinasta kuin jossain vaiheessa monilla pakollisena koululukemisena ollut Kari Korhosen Kuolemankauppias, jossa Korhonen selvisi addiktiostaan rukoilemalla ja vaihtoi hetkessä huumeet Jeesukseen.
Kolmas suosittelemani elämänkerta on Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa, jossa Burroughs kertoo todella erikoisesta lapsuudestaan.
Toistuvista psykooseista kärsivä äiti antaa poikansa, tämän ollessa 12-vuotias, psykiatrinsa perheelle kasvatettavaksi. Psykiatri perheineen paljastuu erittäin omituisiksi ja naapurissakin asuu pedofiili. Kirjassa Augusten mm. pääsee todistamaan äitinsä seksiaktia mennessään kotiin, psykiatrin perheenjäsenet kyselevät Jumalalta asioita ja vastaukset he saavat laittamalla sattumanvaraisesti sormensa jonkin Raamatussa olevan sanan päälle ja toimivat pitkälti sen mukaan. Psykiatri itse on jokseenkin vinoutunut ja hänen vastaanotoltaan jaellaan lääkkeitäkin kovin heppoisesti.
Uskomattomalta kuulostavaa tarinaa on puitu jopa oikeudessa asti, sillä kasvattiperhe haastoi Burroughsin kirjan takia oikeuteen. Myös Burroughsin äiti on laittanut oman lusikkansa soppaan kirjoittamalla kirjaksi omat näkemyksensä tapahtumista.
Fantasia
Moni vierastaa fantasiakirjojen lukemista, sillä ne mielletään usein paksuiksi tiiliskiviksi, joita ei jaksa kahlata loppuun. Joidenkin kirjojen kohdalla näin onkin, mutta monien kirjojen kohdalla kyseessä on pelkkä myytti.
Esimerkiksi J.R.R. Tolkienin Hobitti on vain noin kolmesataasivuinen ja etenee tapahtumiltaan paljon nopeammin kuin kirjasta tehty elokuvatrilogia.
Tommi
