Tiian helmikuu

Vuosi alkoi tammikuussa kirjojen osalta sutjakkaasti, mutta helmikuussa ei jatkunut samaan tahtiin. Eikä se sinällään haittaa, elämässä on ollut paljon muuta. Ihana Bertta-kissa lähti luotamme muihin maisemiin kuun alussa ja se pisti lukemisen paussille. Paljon muuta on sitten tullut kuitenkin puuhattua. Saimme vihdoin rämät sohvamme heivattua pois ja tilalle uudet ihanat nojatuolit. Olen puuhastellut pieniä askarteluja, ostanut uusia viherkasveja ja jopa saanut suurimman osan pidettyä hengissä (yksi koki karmean kohtalon), maalasin myös yhden tuolin. Oikeastaan koko sisustus on mennyt uusiksi tässä hötäkässä.

Etualalla valkoisessa ruukussa oleva mikälie-heinä tapettu. Ylärivillä aloe on sinnitellyt kohta vuoden ja kolminkertaistanut(ellei nelinkertaistanut) kokonsa. Mehikasvi on uusi, kaktus on kohta jo 9-vuotias (kuoleman partaalla tuon "pallon" takia. Anopinhammas porskuttaa eteenpäin ja on kasvanut korkeutta. Muorinkukkakin on ollut taloudessa jo vuoden päivät - still alive! 

Siitä tulikin mieleeni, havahduin tässä pohtimaan lukuintoa tai lähinnä sen puutetta. En oikeastaan koe sitä huonona asialla, sillä kaikelle on aikansa. Elämänmuutokset saavat usein mut jotenkin kovin levottomiksi ja olon sellaiseksi, että käyn ihan kierroksilla. Bertan poismeno oli sellainen asia, mutta ei ehkä yksinään se - sillä positiivisetkin asiat saavat usein mut levottomaksi jos ne vievät tarpeeksi liikaa tilaa ajatuksissa ja tekemisessä - niinkuin nyt tämä sisustuksen iso muutos.

Kirjahyllykin muuttui sisustuselementiksi.

Helmikuussa luin heti kuun vaihtuessa kaksi kirjaa tammikuulta loppuun, sitten tuli pieni tauko lukemisissa, vaan jotain kaipasin silti ja luin Sara Shepardin Sydämetön -kirjan joka on Valehtelevat viettelijät-sarjan seitsemäs osa. Ehkä lukublokista johtuen tuntuu että leipäännyin sarjaan nyt viimeisen kerran. En oikeastaan tiedä, miksi olen lukenut näitä edes näin pitkälle, ehkä siksi kun ovat mukavia ja passeleita välipalakirjoja - nyt vain tuntuu että seitsemän kirjaa riitti. Ystänpäivän lukumaratonilla luin Aleksi Delikouraksen (sori jos kirjoitan väärin..................)Nörtti: New Game -nuortenkirjan.

Tididii, koska olemme ennalta-arvattavia, kirjaostolakko petti tässäkin kuussa kun postiluukusta tipahti Suomalaisen kirjakaupan etukuponki viime vuoden ostoksien pohjalta. Mukaan tarttui ainakin Helen Fieldingin uusin Bridget Jones - Vauvapäiväkirja. Luin sen ja pidin.

Kokonaissaldoksi nousee siis lopulta viisi kirjaa. Ei kuulosta edes kovin pieneltä määrältä loppujen lopuksi, kaksi keskeneräistä, kaksi oli nuortenkirjoja ja yksi hömppä. Näiden viiden kirjan yhteiseksi sivusaldoksi tulee 1174 sivua ja olen tyytyväinen.

Viidestä kirjasta yksi oli kotimainen, loput neljä ulkomaisia. Kolme miesten ja kaksi naisten kirjoittamaa.

En ole blogannut yhdestäkään helmikuun luetusta kirjasta ja tammikuultakin on bloggaamattomia kirjoja. Niiden ainakin annan jäädä bloggaamatta, todennäköisesti myös helmikuun kirjat. Blogi ei kuitenkaan tule tiensä päähän, maaliskuussa postauksia toivottavasti tulee sitä mukaa, kunhan jotain saan luetuksi.

Mukavaa on ollut huomata, että olette pysyneet matkassa hiljaiselosta huolimatta ja uusia lukijoitakin (ainakin yksi!).

Helmikuun hiljaisuus ja Kirjavat Kissat -lukuhaasteen koonti

Blogi viettää helmikuun pientä hiljaiseloa, muutama postaus on tuloillaan jossain vaiheessa, mutta julkaisutahti lienee harvempi. Bertta-kissamme päivät päättyivät maanantaina 6.2. ja siksi ei tällä hetkellä ole kiinnostusta juuri mihinkään kirjoittamiseen eikä lukeminenkaan oikein luista, joten helmikuussa tuskin kovin montaa kirjaa tulee edes luettua. 

Osallistuimme elokuussa alkaneeseen Katvealue-blogin Kirjavat Kissat -lukuuhaasteeseen jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joissa on kissa tärkeässä roolissa. Tärkeimpänä osuutena haasteessa oli jollain tapaa tehdä lahjoitus eläinsuojelulle lukemiensa kirjojen määrän mukaan.

Saimme luetuksi kohtalaisen määrän kissa-aiheisia kirjoja, ja jopa postattuakin niistä. Alla on listattuna kaikki kirjat joissa kissoja seikkailee suuressa roolissa ja jotka luimme ja postasimme aikavälillä 8.8.2016-8.2.2017:

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
James Bowen: Bobin joulu
Riikka Hedman: Sämpy
James Bowen: Katukatti Bob & Bobin maailma
William S. Burroughs: Kissa sisälläni
Sven Nordqvist: Viirun ja Pesosen joulupuuhat
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä -kirjoja

Pari kirjaa jäi blogin puolella esittelemättä, mutta kymmenen euron lahjoitus lähti joulun alla phesyn lahjoitustilille.

Tiian tammikuu

Tammikuu eteni lukemisien kohdalta sutjakkaasti ja näin vuoden alussa on mukava aloittaa traditio kuukausittaisesta koosteesta. Luin tammikuussa 18 kirjaa (4220 sivua). Kaksi kirjaa luin 31.1.-1.2. yöllä puolen yön jälkeen loppuun, joten niitä en laske mukaan. 😃 Suurin osa luetuista kirjoista nappasi goodreadsiin neljä tähteä, joten luetut olivat heti vuoden alkuun tasokkaita.

Tammikuun parhaiksi lukukokemuksiksi osoittautuivat:
Pekka Hiltusen Onni, Helmi Kekkosen Vieraat, Minna Rytisalon Lempi, Anja Kaurasen Syysprinssi, Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö, Viimeiset villitykset, Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet, Jouni Rannan ja Marko Erolan Vilpitön mieli.

En olisi etukäteen uskonut nimeäväni kuukauden parhaiksi lukukokemuksiksi kahdeksaa kirjaa, mutta se vain kuvaa sitä kuinka hyviä kirjoja olen tänä vuonna ehtinyt jo lukemaan.

Tein joulukuussa päätöksen blogata kaikki lukemani kirjat, mutta en halua blogata kirjoista joista Tommi on jo ehtinyt kirjoittamaan. Mainitsen siis tässä, että luin Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ja pidin siitä todella, ansaitsi Finlandia-ehdokuutensa. Lisäksi Tommin jo bloggaamista kirjoista luin myös Lauren Beukesin Zoo Cityn, johon Tommi rakastui. Itse en pitänyt kirjasta aivan yhtä paljon, mutta se yllätti älykkyydellään ja loppua kohti kuitenkin pidin. Alkuun en ihan päässyt kirjan matkaan, mutta viimeiset 150 sivua luin kerralla.

Muutamat kirjat on vielä tammikuun luettavista bloggaamatta, mm.
Jouni Ranta, Marko Erola: Vilpitön mieli
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Anja Kauranen: Ihon aika

Toinen päätös oli lukea näin Suomen juhlavuonna mahdollisimman paljon kotimaista kirjallisuutta ja tammikuussa se toteutui. Luetuista 18:sta kirjasta peräti 12 kirjaa oli kotimaisia! Hämmentävää, mutta mukavaa oli myös naisten suuri osuus luetuista. En ikinä juurikaan kirjoja valitessani mieti kirjailijan sukupuolta, vaan kirjat yleensä valikoituvat aihepiirinsä ja sisältönsä takia ja valinnat yleensä kallistuvat suht-miesvoittoiseen puoleen. Tammikuussa 12 kirjaa oli naisten kirjoittamia, yksi salanimellä kirjoitettu (sukupuoli ei tiedossa) ja miesten kirjoittamia 5.



Muuta kivaa faktaa:
Yksi elämäkerta, yksi lastenkirja, yksi satukirja, kolme nuortenkirjaa, yksi novellikokoelma, pari muisteloa, loput kaunoa.

Helmet-lukuhaasteeseen taisin kuitata yhtä monta kohtaa, kuin luin kirjojakin eli 18. 

Tällä hetkellä olisi useampi kirja bloggaamatta, haasteet tekemättä, kommentit vastaamatta, muutamat muut blogijutut hoitamatta, mutta pyrin tässä helmikuun alkupäivinä taas pyöräyttämään blogin käyntiin. Tällä hetkellä jotenkin ylivirittynyt fiilis, en pysty lukemaankaan - joten ehkä voisin purkaa energiaa näihin blogijuttuihin, ehkä olen liian hermostunut siihenkin. Tunnen tällä hetkellä oloni kauhean stressaantuneeksi, vaikkei ole edes mitään syytä. Joku vois sanoa, et istu alas ja pysähdy, mutta enhän mä muuta teekään.

Vuosi 2017, mitä kaikkea on tulossa

Se on uusi vuosi ja uudet kujeet. Blogiin ilmestyy näin vuoden alussa muutama teksti, joissa puretaan joulukuun kirjoja ja sitten siirrytään kokonaan vuoteen 2017. Kuten kaikki, toivomme vuodesta hyvää. Goodreadsissa asetimme tavoitteeksi Tiia, lukea 85 kirjaa ja Tommi, lukea 65.

Mukana ollaan monissa kuvioissa, muunmuassa Helmet-lukuhaasteessa. Luettavia on jo kaavailtu useaan kohtaan. Teemme blogiimme erityisen välilehden Helmet-haasteelle, johon tulee sitten linkki kuhunkin luettuun kirjaan. Huomenna aloitamme Talvi-iltain maratoniin lukemisen, josta teemme koostepostauksen viikonlopun aikana.

Suomen 100-vuotis juhlavuosi näkyy luultavasti myös blogissamme. Pyrimme lukemaan tietty mahdollisimman paljon kotimaista ja Helmet-haasteeseen erityisesti. Tietysti siihen ei pelkkiä kotimaisia kerry, mutta ei se ole tarkoituskaan - ihan vain vaivihkaa koitamme lisätä lukemiemme kotimaisten määrää. Tosin Helmetin haasteeseen luetaan mahdollisimman paljon kirjoja omasta hyllystä.

Mukana olemme myös Novellihaasteessa, omassa Paperilta ruutuun -lukuhaasteessamme, BFF-haasteessa. Juhlavuosi näkyy kirjallisuudessa monella tapaa. WSOY julkaisee 12 lukijoiden valitsemaa kirjaa juhlapainoksena, Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tilaisuus tulee varmasti hurmaamaan kaikki ja hienoa on myös Ylen 101 kirjaa-projekti, jossa kirjabloggaajat ovat omalta osaltaan mukana. Todennäköisesti syksyllä suuntaamme taas kirjamessuille.


Bertta-kissakin on voinut tämän viikon paremmin  saatuaan antibiootit ja menee ensi viikolla eläinlääkäriin hammasoperatioon, jossa laitetaan neidon suu kuntoon.😊

Vuosi 2016, ollutta ja mennyttä

Vuosi 2016 on takanapäin. Vaikka ilomielin otamme uuden vuoden vastaan, on välillä myös hyvä muistella niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Vuosi 2016 oli tasainen, ei ylimääräistä vuoristorataa, mikä on tosi kiva. Onhan tämä elämä ehtinyt ryöpyttää jo, joten tasainen alusta tekee hyvää. Sillä tapaa vyörähtää liikkeelle myös 2017, johon on tulossa pientä katsausta oman postauksen muodossa.

Elokuussa aloitimme bloggaamisen, joten blogia on nyt pidetty pari päivää vajaa viisi kuukautta. Postauksia viime vuoden puolella kertyi 77, aika hyvä potti. Siihen tosin vaikutti myös melkein kokonaan toteunut joulukalenterimme. Luettuja kirjoja kertyi Tiialla 159 ja Tommilla 72. Ensi vuodelle asetettiin jo Goodreadsiin tavoitteeksi Tiia 85 kirjaa ja Tommi 65.

Nämä koostepostaukset meinasivat jo jäädä kirjoittamatta, sillä vuoden viimeiset päivät pyhitettiin pitkälti lukemiselle ja rennolle olemiselle, jonka takia kauheasti aikaa ei bloggaamiseen jäänyt. Bertta-kissan terveys on painanut mieltä.

Sen tähden emme sen suurempia tilastointeja voi tehdä vuoden 2016 luetuista, mutta jotain pientä kuitenkin.

J. K. Rowling, Jim Kay: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kyllä, kaikki muutkin osat on pakko hankkia Jim Kayn kuvittamana. Vautsi vau. Uskomattoman tarkkaa ja kaunista jälkeä joka tuo kirjan henkeä todella hyvin esiin.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Palautti mieleen lapsuudenmuistoja ja -tuntoja. Erittäin kaunis kirja vahvasta ystävyydestä.

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku
Toisinaan puuduttava, mutta silti niin vetävä. Jäi mieleen pyörimään ja hämmentämään pidemmäksi aikaa.

Lauren Beukes: Zoo City
Kirjan suhteen ei juurikaan ollut odotuksia, mutta nousi yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista.

Marko Lempinen: Läpi Helvetin - Marko Jantusen tarina / Tommi & Jack Black: Kulkurin tarina / Tiia
Tässä kategoriassa kummallakin oli omat selkeät ykköset, vaikka muitakin laadukkaita muistelmia tuli luettua.

Vuoden parasta lukukokemusta on vaikea nimetä. Paljon hyviä ja jokunen huonompikin lukukokemus mahtui vuoteen 2016. Toivon, että ensi vuoden jälkeen saamme paremman listauksen tehtyä.

Joululahjaideoita

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja alkaa olla viimeisiä hetkiä tehdä nettiostoksia, joiden haluaa ehtivän jouluksi perille. Kasasimme tähän postaukseen joululahjavinkkejä niiden kirjojen pohjalta joita olemme tänä vuonna lukeneet.

Elämänkertojen ystäville:

Marko Lempinen: Läpi Helvetin - Marko Jantusen tarina:
Entisen jääkiekkoilijan traaginen tarina kaukaloiden supertähdestä tappouhkauksia pelkävääksi narkkariksi oli pysäyttävä lukukokemus.

Eläinten ystäville:

James Bowen: Bobin Joulu:
Bobin joulu jatkaa hyväntuulisen kaksikon tarinaa ja kirja tuli ahmaistua nopeasti, kuten edellisetkin kirjat, joita ei tarvitse olla lukenut ennen tätä.

Riikka Hedman: Sämpy:
Kissaihmisiä on hemmoteltu kuluvana vuonna myös Riikka Hedmanin valokuvakirjalla, jossa pääosassa seikkailee Sämpy, hyvin pörheä norjalaista metsäkissaa muistuttava karvakasa. Hauskoja tilannekatsauksia, mietteitä, menoa ja meininkiä kissan näkökulmasta.

Lapsille, lapsenmielisille ja nuorille:

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin:
Siri Kolun Finlandia-ehdokkaana ollut nuortenkirja kuvaa tiivistetysti, ytimekkäästi ja uskottavasti aikuistumisen ja muutoksien keskellä painivan nuoren kesää.

Salla Simukka: Sisarla:
Sisarla on kaunis tarina ystävyydestä. Saku Heinäsen kuvitus on upeaa.

J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja Salaisuuksien kammio:
Jim Kayn kuvitus herättää Harry Potter -sarjan toisen osan uudelleen henkiin. Ehdoton suositus kaikille kirjasarjan faneille.

Lisäksi tänä vuonna on julkaistu iki-ihanan Astrin Lindgrenin mahtavia kirjoja uusintapainoksena, esimerkiksi Meidän Marikki, Ronja, Ryövärintytär ja Veljeni, Leijonamieli.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden ystäville:

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista:
Fiktiivisen Engelin yöpäiväkirjan teksti on kaunista ja runollista.

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan:
Korhosen Finlandia-ehdokkuudella palkittu vaimonsieppausdraama jarrutteli hieman alussa, mutta vauhtiin päästyään ei kirjaa pystynyt laskemaan käsistään.

Okklumeus-lukuhaasteen koonti

Hyllytontun blogissa on tammikuusta asti ollut haasteena lukea mahdollisimman monta Harry Potteriin tai Potter-maailmaan liittyvää kirjaa. Tiinalle kiitos haasteen järjestämisestä. :)

Haasteen lukutasot ovat seuraavat:

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)

1 kirja: Jästi.

2 kirjaa: Surkki.

3 kirjaa: Kotitonttu.

4 kirjaa: Huispaaja.

5 kirjaa: Aurori.

6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,

7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.

8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Saavutin tässä tason Surkki lukemalla haasteeseen seuraavat kaksi kirjaa:

J.K. Rowling:  Harry Potter ja Viisasten kivi 

J.K. Rowling & Jim Kay: Salaisuuksien kammio

Olen suhteellisen tyytyväinen lukusaldooni, vaikka mielummin olisin noussut edes tasolle Kotitonttu. Onneksi en sentään jästi tai ankeuttaja ole. Tarkoituksena on jatkaa Harry Pottereiden parissa tänä vuonna ja viedä sarja (toivottavasti) jopa loppuun asti ensi vuoden puolella. 

Tiia

Helsingin kirjamessut - perjantain tunnelmia

Ensimmäiset kirjamessut takana. Oltiin paikalla ainoastaan yhtenä päivänä, perjantaina, mutta silloin messuilla vierähti lähemmäs kahdeksan tuntia. Olimme suunnittelleet tarkan ohjelman alkuiltaan asti tapahtumista, mutta lähestulkoon kaikkiin jäi menemättä, joko ajanpuutteen tai eksymisen takia. Liian paljon kierrettävää ja kirjoja, liian vähän aikaa. Ainoa suunniteltu tapahtuma johon menimme oli #pojatkinlukee #mitästytöt -paneeli. Sen sijaan Anneli Auerin ja Risto Koo Järvisen haastatteluita päädyimme katsomaan täysin spontaanisti. Sammakon runotunnin missaaminen jäi harmittamaan, kun ei oikeaa lavaa löydetty ajoissa kovasta etsimisestä huolimatta.

Murhalesken muistelmat lukeneena piti mielenkiinnosta jäädä paikalle kuuntelemaan Auerin nähtyämme. Mielikuva Auerista ei juurikaan muuttunut tämän myötä. Rauhallinen haastateltava kaikenkaikkiaan. Kysymyksissä oli aika paljon samaa, kuin katsomassamme Enbuske, Veitola & Salminen -haastattelussa, joten ei tuonut uutta, mutta oli mielenkiintoista nähdä Anneli livenä. Harmi, ettei nähty koko keskustelua. Risto Koo sen sijaan oli kummallekin täysin tuntematon nimi, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen ja Järvisestä välittyi aito kuva.

Kustantajien ja kirjakauppojen tarjoukset olivat mahtavia ja kirjoja tulikin hamstrattua iso kasa. Antikvariaattien hinnat taas tuntuivat siltä, että niihin oli lisätty hieman ilmaa siinä toivossa, että messuilla ne menevät joka tapauksessa kaupaksi.  Erityisesti Sammakon pisteeltä tuli hankittua todella monta kirjaa, kuten kuvasta näkyy. 14 kirjaa, joista 12 uusia. Sämpy-kalenteri, Bukowski-paita ja Sammakon kangaskassi, ei paha.

Kokonaisuutena messut olivat erittäin mukava kokemus, ja ensi vuonna tulee varmasti mentyä uudestaan. Silloin toivottavasti useammaksi päiväksi.

Syyskuun kooste

Päätimme alkaa tekemään kuukausittain koostepostauksen jokaisesta kuusta, ainakin jos on jotain kirjoja, joista ei ole tehty erillistä postausta. Syyskuussa Tiia luki 14 kirjaa ja Tommi 5. Kirjoista 7 oli uutuuksia ja 8 vanhempia teoksia. Suomalaisia 5 ja käännöskirjallisuutta 10. Luimme 3 kirjaa yhdessä. Naiskirjailijoilta 7 ja mieskirjailijoilta 9.

Postauksesta tulikin hieman pidempi, kuin alunperin ajateltiin, joten sieltä voi jokainen poimia sitten mitä itse haluaakaan lukea.

Syyskuu oli kirjakuukautena oikein hyvä, kirjoja tuli luettua ihan kiitettävä määrä, vaikka muutakin puuhaa on tässä kuussa ollut.

Tiian kirjat:

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin 288s. Tammi 2015. E-kirja.
Kesällä 1973 Devin Jones, 21-vuotias nuori mies pääsee kesätöihin Joylandiin ja lähtee kesälomaksi North-Carolinaan. Taakse jää ex-tyttöystävä Wendy Keegan ja sydän jää surkuttelemaan petollisen Wendyn perään.
Kirja ei ole kauhua, vaan pikemminkin nuoren miehen kasvutarina. Pieniä jännityselementtejä kirjassa on ja ratkeaahan siinä rikoskin. Ihan mukava ja nopea lukupaketti. Kun tartuin kirjaan odotin kauhua, mutta pian päädyinkin googlettelemaan ja selvisikin, ettei kirja sitä olekaan. Ei se silti ollut pettymys, vaan Tervetuloa Joylandiin on ihan pätevä kasvutarina ja mukana on kyllä pieni annos yliluonnollisuutta.
Kirjan tarina ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta se on kuitenkin viehättävä ja itselläni kutkutti ihan vatsanpohjassa, kun seurasin Devinin ja Annie Rossin välien lähentymistä. Rauhallinen tarina veti mukaansa ja aionkin palata lukemaan Kingin tuotantoa enemmän, olen lukenut vain tämän ja muutaman Kingin varhaistuotannon kirjan joitakin vuosia sitten.

Veikko Huovinen: Rasvamaksa 142s. WSOY 1973. E-kirja.
Hetken olen jo halunnut lukea jonkun Veikko Huovisen kirjan ja päädyin tähän, koska kyseessä on novellikokoelma ja pidän novelleista (useimmiten). Lisätään tähän vielä satiiri, niin ei tarvinnut kauaa miettiä, tartunko tähän vai en.
Kirjassa selkeästi piikitellään aikansa poliittista tilannetta, mutta joissakin novelleissa ei ole poliittista näkökantaa ja aiheina on mm. ihmissyönti, kulkutaudit. Lukukokemus oli kepeä, nopea ja positiivinen. Huovisenkin kohdalla totean, että hänen tuotantoonsa aion perehtyä paremmin.

Sara Shepard: Uskomaton (Valehtelevat viettelijät #4) 350s. Gummerus 2013. Oma hylly.
Valehtelevat viettelijät-sarjan neljäs osa. Kyseessä on nuortenkirjasarja, joka on poikinut myös Pretty Little Liars-televisiosarjan. Sarjassa on pääosissa neljä teini-ikäistä noin 16-vuotiasta tyttöä, joiden yhteinen paras ystävä Alison on kadonnut. Tytöt alkavat saamaan outoja viestejä lähettäjältä, joka käyttää nimimerkkinään vain kirjainta A. Ohjelmassa ja kirjoissa on pitkälti sama idea, mutta juoni on jokseenkin erilainen. Ensimmäinen kirja Kaivattu ei vielä ihan onnistunut vakuuttamaan, pitkälti sen takia, että siirryin sarjan katsomisesta kirjojen pariin ja ensimmäisessä kirjassa on vielä pitkälti samat tapahtumat kuin tv-sarjassakin. Toinen osa, Virheetön ja kolmas osa Täydellinen taas nostivat kiinnostukseni tätä kirjasarjaa kohtaan. Olen viihtynyt sen parissa nyt neljän kirjan ajan ja lisääkin tulee luettua, koska hyllyyn on jo keritty haalia lisää.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki 141s. WSOY 2012 (1. painos 1985) E-kirja
Innostuin kovasti luettuani Täysien sivujen nautinto - blogista Maiskun mielipiteen Rosa Liksomin vuonna 1985 julkaistusta esikoisteoksesta, joka on paketti novelleja. Kiitos vielä Maiskulle bloggauksesta, joka johti siihen tämän kirjan hankintaan. Yhden yön pysäkki on voittanut J.H. Erkon palkinnon vuonna 1985, näinollen vuoden paras esikoisteos.
Novellit ovat rajuja ja roiseja. Alkuun tapahtumapaikkana on Helsinki, Stadi. Millon sekoillaan, milloin joku lykkii sua kun oot ite jo ihan taju kankaalla. Novelleissa pyörähdetään Moskovassakin ja viimeiset novellit sijoittuvat Lappiin.
Pidin ensimmäisistä novelleista todella paljon ja olin jo aivan innoissani, mutta kirjaa lukiessa eteenpäin tunne latistui. Kun siirryttiin kertomuksiin Lapista, tuntui kuin olisi lukenut eri kirjaa. Tunnelma oli täysin erilainen ja tietysti murre myös. Olisin toivonut kirjan jatkuvan samanlaisena, mutta olisihan se varmaan ollutkin aika suppea sisällöltään jos kaikki novellit olisi ollut Stadilaisten nuorten sekoiluja milloin liimaa hönkien, milloin viinaa pää täyteen vetäen. Olen iloinen, että kirja tuli luettua, vaikka loppupään novellit eivät miellyttäneetkään.
Ilahdutti miten kieli toimi nykypäivänäkin parikymppiselle tosi hyvin. Stadin slangi virkisti. Eläinrakkaille varoitus tästä kirjasta.

Yhteiset kirjat:

Tove Jansson: Muumit - Parhaat sarjakuvat väreissä 120s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta)

Sarjakuvakirja pitää sisällään kolme Tove Janssonin piirtämää sarjakuvaa, jotka on nyt julkaistu väreissä. Kukin sarjakuvista on aiemmin julkaistu Muumipeikko -albumeissa.

Kolmen sarjakuvan aikana on luvassa satiirista ja vauhdikasta seikkailua. Kertomuksessa Yksinäinen saari muumit tutustuvat esi-isiinsä ja merirosvoihin. Muumit myös päätyvät valvomaan Vaarallisen talven ja tapaavat voitontahtoisen urheiluintoilijan herra Virkkusen. Talonrakennuksessa taas nimensä mukaisesti rakennetaan talo. Muumipeikolla menee vähän joka asia hutiin, mutta hän saa lopulta talon kuitenkin pystyyn kovin mielenkiintoisen näköisenä.

Sarjakuvat olivat viihdyttäviä sisältäen erittäin onnistunutta satiiria. Erityisesti kaksi ensimmäistä tarinaa hauskuuttivat vitseillään. Sarjakuvien huumori oli sellaista, että se sopi erittäin hyvin myös aikuiselle lukijalle. Itse asiassa tarinat toimivat varmaankin jopa paremmin aikuisille kuin lapsille.

Lisäksi Tommi aloitti Riku Korhosen Emme enää usko pahaan 392s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta), joka ei kuitenkaan edistynyt, ainakaan vielä, sataa sivua pidemmälle. Korhosen kirjoitustyyli oli tökkivää, eikä tarinasta saanut kunnollista otetta missään vaiheessa. Jossain vaiheessa täytyy yrittää jatkaa kirja loppuun, mutta jos tyyli pysyy samanlaisena ympäripyöreänä jaaritteluna ja ajassa hypitään miten sattuu, tulee loppu olemaan tuskaista luettavaa.

Lokakuussa tulossa mm.

Kullervon tarina 

Tiia & Tommi