Syy miksi aloitin kirjabloggaamisen on
aika yksinkertainen. Tarkoitus on saada omia tuntojaan, ajatuksiaan
kirjoista ylös. Mun ongelmana on muisti, eikä se ongelma ole mikään
pieni. Vaikka pitäisin jostain kirjasta kovasti, sen sisältö
unohtuu multa hetkessä – sen takia haluan kirjata ylös. Kun nyt
olen miettinyt asiaa enemmän, en halua vain pintapuolisesti
raapaista kirjaa, kuvailla vähän juonta ja kertoa oman lyhyen
mielipiteeni. Varmasti kyllä jatkossa tulee olemaan lyhyitä
tekstejä, mutta jos jonkin kirjan kohdalla käy niin, että se saa
kirjoitus-flowni ryöpsähtämään, annan sen kaiken tulla.
En halua olla blogiini etäinen, haluan
että voitte jollain tasolla tuntea mut. Haluan, että
kirjoittamisen avulla mulla jää paremmin mieleen kirjan sisältö,
miksi pidin tai en pitänyt kirjasta.
Osaan asennoitua oikein blogin
kirjoittamiseen. Mulla olisi ongelmia, jos kirjoittaisin vain
johonkin muistikirjaan tai näpyttäisin koneella muuten vaan. Se ei
toimisi mulla, tämä blogi antaa mulle syyn kirjata ylös, koska mä
haluan. Ajattelen kirjaa lukiessa ”kirjoitan tästä blogiin” -
ja sitten kirjoitan. Kun ajattelen, että mun pitää – niin mun
pitää. Jos blogia ei olisi ja haluaisin kirjoittaa kirjasta, en
saisi itseäni luultavasti motivoitua siihen. Blogi tuo siihen syyn,
miksi kirjoitan. Jos taas mulla on kirja, josta en aio blogata, en
kirjoita siitä mitään, vain luen sen ja käy taas se sama –
vähän ajan päästä kirja on jo ihan unohtunut.
Ei muistin kanssa ainoat ongelmat ole
lukemisen muistamisessa – siihen vain heikko muistaminen vaikuttaa
ehkä eniten elämässäni.
Jo se, että ylipäänsä kirjoitan
kirjasta, auttaa muistamaan paremmin. Blogiin voin aina palata
tekstien luo, selata sitä niin paljon kuin haluan. Voin palata
niihin ja lukea niistä tunnoista, jotka kirja on aiheuttanut. En ole
tähän mennessä kovin syvällisesti postauksissa avannut mitään,
mutta se on varmasti osittain sellaista alkukankeutta. Kun on vasta
aloitellut kirjoittamaan kirjoista, ei niistä edes ole osannut
kirjoittaa niin hyvin – ei sillä että nyt jo muka osaisin.
Vastedes(ainakin tässä kuussa, koska
muutama postaus on tekeillä) kuitenkin tulee näkymään ainakin
muutamia vähän enemmän avaavia postauksia, joihin uskon saaneeni
enemmän omia tuntojani ylös. Tietysti lyhyemmät tekstit säilyy
siellä seassa, eikä lyhyempi teksti tarkoita huonoa kirjaa. Välillä
kirja voi häikäistä olemalla niin hyvä, että jää oikein
sanattomaksi. Paljon riippuu myös siitä, kuinka rattaat sattuvat
juuri sillä hetkellä raksuttamaan päässäni. En myöskään aio
enää mennä nukkumaan kirjoitus-flow päällä, vaikka kello olisi
kuinka paljon. Silloin en nukahda ja ideat valuvat hukkaan.
Kirjoittamalla kirjoista onnistun
löytämään jotain uusia ajatusmaailmoja. Onnistun sillä parantamaan heikkoa muistiani ja ehkä se vaikuttaa
positiivisesti ruostuneisiin kirjoitustaitoihini. Toivottavasti myös jatkossa.
Bloggaaminen on harrastus johon saa
kulutettua yllättävän paljon aikaa ja sitä oikeastaan olen
kaivannutkin, lukemisen ohelle jonkin toisen harrastuksen.
Bloggaaminen on toiminut siihen hyvin.
Mulla on itseasiassa ollut pari blogia
aiemmin. Peliaiheinen (muistaakseni siellä taisi olla muutama
leffapainotteinen juttu myös) vuonna 2010, jolloin pelasin enemmän.
Sitä blogia en kovin kauaa pitänyt, pari kuukautta? Sen jälkeen
oli vuorossa blogi, jota varmaan kutsuisin lifestyle-blogiksi? Sitä
pidin pidempään(ehkä vuoden), mutta epäaktiivisesti. 2013-2014
pidin musiikkiaiheista blogia, joka oli myös säännöllisen
epäsäännöllinen ja hiipui kesällä 2014 kokonaan pois. Mihinkään
noista blogeista en sitoutunut millään tavalla ja sinne postailu
oli epäsäännöllistä.
Tämä kirjablogi taas on vienyt
mukanaan kokonaan. Alkuinnostus on ollut suuri, mutta sellainen
ylenpaattinen innostus alkaa ehkä jo hiipumaan ”pitämiseksi”.
Eikä se ole huono asia. Mulla on kaikkien harrastuksien kanssa
vuosien aikana ollut ongelmana innostuksen nopea hiipuminen ja se
harrastuksesta ”pitämisen” tunne on ehkä sitten jäänyt pois.
Sitten ne harrastukset on tyssänneet kuin seinään. Tämän
kanssa en usko käyvän niin.
Se mitä varmasti
tulee jossain vaiheessa tapahtumaan, on postaustahdin hidastuminen ja
se kuuluu asiaan, sitten jossain vaiheessa. Ei ihan vielä.
Joulun odotus jatkuu. Tämä oli joulukalenterin luukku numero 2.
