Minikatsaus luettuihin

Viime päivien aikana olen lukenut hyvinkin sekalaisesti kirjoja, ja mietin tällaisen minikatsauksen tekemistä, jossa avaan vähän usempaa kirjaa, koska yksittäisinä en luultavasti saisi niistä kovin pitkiä ja kiinnostavia postauksia. Olen tällä hetkellä vähän jumissa lukemisten kanssa, kun en osaa päättää mitä lukisin. Kyse ei ole siitä, etteikö luettavaa olisi, päinvastoin. Liian paljon vaihtoehtoja, liian vähän aikaa. Siksi olenkin nyt lukenut lyhyempiä ja sekalaisia kirjoja.

Aloitetaan vaikka Dan Fanten runokirjasta Moottorisahasäkeitä. Dan Fante ei ollut ennestään tuttu, mutta hänen isänsä John Fante innoitti kirjoitustaidoillaan Charles Bukowskia, jota rakastan. Dan Fante on kirjailijan uransa ohella toiminut muunmuassa ikkunanpesijänä, postittajana, autonkuljettajana. Moottorisahasäkeitä iski johonkin heikkoon kohtaani ja onnistui tehtävässään. Aion palata sen pariin pian uudelleen. Olen halunnut lukea enemmän runoja ja tässä tarjoutui siihen oiva tilaisuus. Olisin toivonut kirjan olevan pidempi tai vähintään, että saatavilla olisi ollut enemmän Fantea. Fanten kirjasta välkkyy tuskaa, mutta myös huumorin kautta. Runoja juuri sellaisena, kun niitä haluankin lukea, elämänmakuisina ja -tuntuisina. Takana on vuodet pullon ääressä viinan ja seksin kyllästämässä elämässä ja nykyisyydessä vaimo, lapsi ja raitis elämä.

Sammakko 2009

61s. 

Oma ostos

Luin myös Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan, jos sitä nyt voi lukemiseksi oikeastaan sanoa. Hugleikur Dagsson on islantilainen huippusuosittu sarjakuvataiteilija ja tässä kirjassa hän on piirtänyt omat tulkintansa tunnetuista kirjoista. Kirjan selaamisessa ei montaa tovia vierähdä, tai pikemminkin edes montaa minuuttia. Kertakäyttöhupia, joka ei kuitenkaan omaan huumorintajuuni onnistunut iskemään miekkaansa. Ei innostanut. Ehkä kuitenkin vielä kokeilen Dagssonilta jotain muutakin. Dagsson muuten pyörähtää Helsingin kirjamessuilla. 

Atena Kustannus 2014
~100s.
Oma ostos

Lisäksi sain juuri luettua William Shakespearen Romeon ja Julian, joka lienee maailman tunnetuin rakkaustarina. Romeo ja Julia ei juuri esittelyjä kaipaa. Romeon ja Julian tarina on muuten alkujaan Luigi da Portan 1520-luvulla kirjoittama novelli, jonka pohjalta Shakespeare kirjoitti näytelmänsä. Yllätyin kirjan ollessa vain reilut 130 sivuinen. Kirjan kieli on runomuodossa kirjoitettua ja varmaan ainakin osittain nykyaikaistettua? Väsyneenä teksti oli hieman vaikealukuista, mutta tutustumisen arvoista.



Otava 2013
134s.
Oma ostos

Nina Hemmingssonin sarjakuvakirja Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt veti puoleensa hauskan kannen ja lupaavan kuvauksen perusteella. Hemmingssonista kerrottiin, ettei hän kaunistele tai arkaile sanoa asioita, vaan kertoo ne omalla räävittömällä tyylillään. Nina Hemmingsson tunnetaan Ruotsissa terävästä ja hauskasta yhteiskuntakritiikistään ja hänen sarjakuvansa rikkoo stereotypioita ja viljelee komiikkaa. 

Kirjassa käsitellään masennusta, seksiä, parisuhteita ja kaikki kirjan hahmot tuntuvat olevan hieman vinksahtaneita. Se on sarkastinen ja hyvin suorasanaisen rehellinen. Kuvitus oli hauskan omaperäistä ja synkeää. Kirja viihdytti ihan hyvin, vaikkei miksikään ikisuosikiksi jäänytkään. Ehkä kuitenkin onnistui innoittamaan kiinnostusta sarjakuviin?

WSOY 2011
126s.
Oma ostos

J.R.R. Tolkienin Seppä ja satumaa on lyhyt ja viehkeä satukertomus. Seppä saa tietämättään lahjaksi satumaasta peräisin olevan tähden, jonka myötä hän saa mahdollisuuden vierailla satumaassa taikavoimien ja satumaan kuningattaren luona. Seppä kantaa tähteä otsassaan, kunnes tulee aika luopua siitä ja antaa se seuraavalle. 


WSOY 2001
55s.
Oma ostos

Tiia

J.R.R. Tolkien: Kullervon tarina

WSOY 2016

Arvostelukappale

163s.

Kullervon tarina on Hobittien ja Keski-Maan luojan oma versio Kalevalan Kullervon tarinasta. Tämä tarina oli alkua Tolkienin myöhemmälle tuotannolle. Tolkienin mukaan hänen pyrkimyksensä kirjoittaa omia taruja sai alkunsa, kun hän luki Kullervon traagisen tarinan Kalevalasta. Kullervon tarinan lisäksi kirja sisältää Fliegerin kirjoittaman johdannon, nimiluettelon, luonnoksen juonesta ja Tolkienin esseitä Kalevalasta. Kirjan on toimittanut Verlyn Flieger, Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on erikoistunut Tolkienin tuotantoon ja myyttitutkimukseen. Tolkien taas on nimenä varmasti kaikille tuttu, Hobitin, Taru Sormusten herrasta ja Silmarillionin luojana.

Kullervo Kalervonpoikaa on kuvattu Tolkienin synkimmäksi ja traagisimmaksi hahmoksi, eikä suotta. Kullervon kohtalo on murheellinen. Tolkienin vapaasti Kalevalaan pohjautuva tarina itsessään kiinnostaa, mutta Tolkien vaihtaa hahmojen nimiä tarinan aikana niin tiuhaan, ettei niissä pysy perässä. Tarina on myös jäänyt pahasti keskeneräiseksi ja herääkin ajatus, että Tolkien olisi kyllä viimeistellyt Kullervon tarinan, jos olisi halunnut sen päätyvän julkaistuksi. Olemme kuulleet J.R.R. Tolkienin olleen perfektionisti, joten se laittoi miettimään asiaa. Kirjaa lukiessa myös tiettyjä juttuja toisteltiin liikaa ja tarinan pituuteen nähden itse tarina jää hyvin pieneksi osaksi kirjaa.

Taustaltaan suomalaislukijoita puoleensa vetävää kirjaa suosittelisimme kuitenkin vain kovimmille Tolkien faneille. Muille se voi jäädä hieman turhaksi lukukokemukseksi, tarinan ollessa keskeneräinen. Kirjan mielenkiintoisin osa oli meille itse tarina, kun taas Tolkienin kahden esseen ollessa hyvin samankaltaiset, niiden lukeminen ei ollut kovin antoisaa. Emme olleet tarpeeksi Tolkien-faneja, kuin tämä kirja olisi vaatinut.

Kirjan kansitaide on hieno, kannessa on osa Tolkienin maalauksesta Pohjan maa, jonka hän on maalannut 1914 eli samoihin aikoihin jolloin hän on työstänyt Kullervon tarinaa.

Tiia & Tommi

Seitsemännen taiteen tarinat-koostepostaus

Oksan hyllyltä -blogissa alkoi jo viime vuoden puolella lukuhaaste, jossa on tarkoituksena lukea elokuviin liittyviä kirjoja, tai katsotaan elokuvia, jotka perustuvat kirjaan tai toisinpäin. Haasteaika päättyy 5. lokakuuta ja vaikka nyt aika viime tingassa päätettiin ottaa tähän osaa, niin koitettiin nyt tähän mahdollisimman hyvin koostaa.

Kun on työpöytäkin siistitty, niin on mukava postauksia kirjoittaa.
Haasteessa on erilaisia kategorioita luetuille kirjoille, mutta meillä taitaa olla kirjoja vain näihin kohtiin:

Kirjat, joista on tehty elokuva 

Tähän meillä sopii useampikin kirja, tässä ensin ne joista on postaus jo.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli, joka oli Tiialle tuttu jo lapsuudesta ja ei tuottanut pettymystä nytkään. Tästä ollaan joskus koitettu katsoa elokuvaakin yhdessä, mutta dubbaukset olivat niin karmeat ja tönköt, että katselukokemus piti lopettaa lyhyeen. 

Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja, johon Tiia ihastui kovasti ja aikookin lukea lisää Hunter S. Thompsonia, onneksi sitä löytyy jo hyllyssä odottamassa. Itseasiassa tätäkin ollaan elokuvana koitettu katsoa, mutta tylsyyden takia jäi kesken sekin. Taidetaan olla hieman huonoja katsomaan leffoja.

A.A.Milne: Nalle Puh, josta löytyy maininta Lastenkirja-postauksesta. Samaisesta postauksesta löytyy myös Michael Bondin Karhuherra Paddington, josta on parin vuoden sisään tehty myös elokuva. Postauksessa myös sivutaan paria Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä-kirjaa.

Emily Giffin: Rakkaus lainassa. Ei onnistunut säväyttämään. Kirja harvoin jää kesken, mutta tämä ei kyllä Tiialle maistunut ja lukeminen tuntui tyhjänpäiväiseltä puurtamiselta. Huomattiin jokunen kuukausi sitten, että elokuva olisi tullut telkkarista, vaan jäi kyllä väliin. 

Lisää chick-lit kirjoja joista on tehty elokuva, on myös tullut luettua, mm. Helen Fieldingin Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja Bridget Jones: Elämä jatkuu. Nämä olivatkin jo tuttua kauraa ja mukavan kepeätä viihdettä luettavaksi silloin tällöin. 

Chick-lit linjalla mennään myös Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat- kirjan kohdalla, joka myöskin Bridgetien tapaan kevyttä viihdettä. Elokuva ollaan katsottu yhdessä, joskin se taisi suuresti poiketa kirjasta. Suuretkin juonikuviot olivat aika erilaiset.

Tommi luki J.R.R. Tolkienin Hobitin kesällä ja piti lukemastaan. Kirjojen pohjalta tehdyn trilogian avaus tuli lauantai-iltana televisiosta ja katsoimme sen. Sunnuntaina olisi tullut toinen osa, mutta päätimme jatkaa trilogian katsomista toisella kertaa, vaikka ihan viihdyttävä kolme tuntinen telkkarin ääressä kuluikin. 

Tiia luki Charles Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa, mutta se ei lukeutunut suosikkeihin Bukowskin kirjoista. Kirjasta on tehty Factotum-elokuva.

Muita kirjoja tähän sopivia kirjoja ollaan luettu mm. J.K.Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi, Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär, Christiane F.: Huumeasema Zoo, Tove Jansson: Muumiperhe Rivieralla (josta ollaan katsottu elokuvakin).

Kirjassa elokuvakansi 

Anthony Burgess: Kellopeli appelsiini

Tommin lukemana Jack Kerouac: Matkalla 

Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuviin liittyvää toimintaa

Charles Bukowski: Hollywood, joka kertoo tyypilliseen tapaan Bukowskin alter egon Henry Chinaskin elämästä, tällä kertaa kertoen Baarikärpänen-elokuvan käsikirjoitusprosessista ja elokuvan kuvauksista.