Lokakuun kevyimmät kirjat (fyysisesti ja sisällöltään)

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava 2013
174s.

Pakko myöntää, Riikka Pulkkisen vakavammat teokset eivät ole tuttuja. Nimi on kuitenkin jäänyt mieleen kytemään ja alennusmyynnistä löytyi Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Iiris Lempivaara on Riikka Pulkkiselta hieman erilainen aluevaltaus, komediaa.

Kirjan kuviot ovat sitä tyypillistä chick litiä. Iiris on 28-vuotias koulupsykologi ja hän odottaa vihdoin Aleksin jo kosivan, seitsemän yhteistä vuotta takana. Aleksi ei kosi, vaan kertoo ettei rakastakaan – ei ehkä koskaan rakastanut. Seuraa nettideittailua, exän vakoilua, ystävään tukeutumista, korkokenkiä ja shoppailua.

Kirjan syövereissä aistin vahvaa parodiaa monesta asiasta. Genrelle tyypillisesti henkilöt jäävät hyvin ohuiksi, mutta ei näiltä syvällisempää osaa edes kaivata. Ennalta-arvattava ja kliseinen Iiris Lempivaara on, mutta se ei tullut yllätyksenä, enkä pidä sitä huonona, sillä se kuuluu oleellisesti chick litiin. Vaikkei Iiris Lempivaara tarjoa mitään uutta, se turvaa kuitenkin viihdyttävän lyhyen, nopeasti ohi olevan lukupakkauksen.

Suomalaisena chick-litinä tämä ilahduttaa laadullisesti. Kieli on kivasti soljuvaa ja elävää, hauskaa. Juuri sellaista, kuin mitä odotin saavani kun kirjaan tartuin. Kokemukseni suomalaisen hömppäkirjallisuuden parissa eivät oikein ole onnistunut vakuuttamaan. Riikka Pulkkinen todisti, että kyllä tällaista kevyttä kirjallisuutta voi suomalainenkin osata kirjoittaa.

♥♥♥

Tiia

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Atena 2016

200s.
e-kirja

Törmäsin kirjaan Bookbeatissa ja kuvaus herätti mielenkiinnon, vaikka kevyt viihdekirjallisuus ei itselle ominta genreä olekaan.

Kirja kertoo melko vaiheikkaasti sinkkuelämän hyvistä ja huonoista puolista. Vapaana ollessaan voi tehdä mitä huvittaa, mutta yhden illan säätöjen perään ei ole kiva jäädä ruikuttamaan. Ikävää on myös, kun paljastuu, että mies johon on palavasti ihastunut, onkin homo.

En osannut odottaa kirjalta oikein mitään, mutta se paljastui ihan viihdyttäväksi ja tuli luettua melko nopeasti. Joissain kohdissa tuli naurettua Rönkkösen huumorille jopa ääneen, joka on melko harvinaista minulle kirjoja lukiessa. Kirjan aihe kantoi mukavasti alusta loppuun, eikä kerennyt alkaa puuduttaa. Voisi sanoa, että kirja oli tuollaisenaan juuri sopivan pituinen.

Kokonaisuutena ihan mukava hömppävälipala, omassa genressään oikein toimiva. Voisin lukea Rönkköstä tämän teoksen perusteella jatkossakin.

♥♥♥½
Tommi