Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

Äänikirjat tuntuvat olevan kompastuskiveni. Valitsin onnekseni erittäin onnistuneesti itselleni ensimmäisen äänikirjan. Viimeksi niitä olen kuunnellut lapsuudessa. Kuunneltavaksi valikoitui Sinikka Nopolan Likka, äite ja rouva Obama. Kirja ei luultavasti olisi uponnut luettuna niin hyvin, mutta äänikirjana se toimi hyvin taustalla.

WSOY 2013

Äänikirjan kesto: 3h 24min

Lukija: Heidi Herala

En kuunnellessani tiennyt, että kirjan hahmot ovat tulleet tutuksi jo Nopolan aiemmissa kirjoissa, mutta se ei tuntunut sinällään haittaavan. Se on episodipohjainen romaani, jossa kuvataan Likan elämää. Henkilöt tuntuvat olevan tyhmiä, mutta hyväntahtoisia ja tietysti tarkoituksella. Hämäläiset Likka, Rampe ja Eila ovat todella hämäläisiä. Rampe vähäsanainen isä, Eila-äiti opastaa ja päsmäröi,

Likka filosofian kandidaatti, jolle monet asiat tuottavat vaikeuksia.

Murre toimii kirjassa täydellisesti näyttelijä Heidi Heralan lukemana, ei moittimista. Herala onkin esittänyt Eilaa Sinikka Nopolan näytelmässä Eila, Rampe ja palvattu onni, sekä näytellyt pääosaa elokuvassa Eila, Rampe ja Likka, täydellinen valinta siis lukemaan tätä äänikirjaa. Päättelen, että muissa kirjoissa Eila ja Rampe ovat olleet isommassa osassa, mutta tässä kirjassa pääosassa on Likka, jonka elämän kulkua kuvataan episodein lapsuudesta aikuisuuteen, äitiyteen ja perhe-elämään.

Kyllä kirja onnistuu pari tuntia viihdyttämään, kun samalla tulee puuhattua jotain muuta. Vaikka tässä kirjassa on lukemani mukaan synkeämmät aiheet ja vaiheet, kuin aiemmissa teoksissa, kirja onnistuu välillä hauskuuttamaan.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Tammi 2016
Mistä: Arvostelukappale

Kyseessä on tekijöiden uudelleen kirjoittama laitos vuonna 2001 ilmestyneestä kirjasta. Uusi laitos on juoneltaan lähempänä Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2003 esitettyä näytelmää Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Alkuperäisteoksen on kuvittanut Markus Majaluoma ja uuden version Salla Savolainen.

Kattilakosken perhe (äiti Hanna, isä Matti ja tytöt Heinähattu ja Vilttitossu) ovat vuokranneet huvilan, Villa Commodorin lähteäkseen lomalle. Kylän poliisit Rillirousku ja Isonapa taasen ovat saaneet arpajaisvoittona konstaapelien kevätriehasta viikon oleskelun mökillä nimeltään Villa Myssy.

Hanna Kattilakoski halusi irti arjesta, mahdollisimman kauas Alibullenin neitien tuulihatuista ja epä-älyllisistä konstaapeleista. Konstaapelitkin ovat erittäin tyytyväisiä saadessaan viikon lomaa Kattilakoskista. Kuinka ollakaan, Villa Myssy ja Villa Commodore ovat naapuritonteilla. Vaan naapuritontin asukkaiksi paljastuvatkin erikoiset Rubensin veljekset, itse taiteilijat. Taidemaalari Kustaa Rubens ja hänen veljensä Adam Rubens. Hanna on innoissaan saadessaan taiteilijat naapureiksi, Heinähattu ja Vilttitossu taasen tutkivat salapoliisin elein veljeksiä varmoina näiden olevan vankikarkureita, Matti taas ihmettelee miksi Adamin nenä näyttää niin tutulta. Kenellä on samanlainen?

★★★½

Olen lapsuudessani lukenut Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja ja pitänyt niistä. Saattaa olla, että nyt pidin kuitenkin enemmän. Kirja oli raikas, uusi kuvitus oli mieleeni, vaikkakin oli todella erilainen, kuin mihin olen lapsena tottunut. Kirja oli hauska ja viihdytti aikuistakin lukijaa. Hahmot olivat koomisia juuri oikealla tavalla, varsinkin Rubensin veljekset. Teksti on hauskaa ja kevyesti eteenpäin soljuvaa.

Ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu ilmestyi jo vuonna 1989 ja kyllä vielä tänäkin päivänä suosittelen vanhempien lukevan näitä lapsille tai sitten itse luettavaksi pienille lukijoille.

Tiia