Jouni Ranta, Marko Erola: Vilpitön mieli

Pienen tauon jälkeen kynnys blogata on hieman korkealla, mutta siihenhän ei auta kuin kirjoittaminen...

"Suomalaiskodit ovat täynnä väärennöksiä. Niitä on niin paljon, että pahaa tekee." – Jouni Ranta

Siinä lainaus heti Vilpittömän mielen takakannesta. Tämä on paljastuskirja, nyt avataan mahdollisuus tietoon Suomen taidemaailmasta ja väärennöksistä. Kiehtova aihe ja kirja herätti heti katalogissa jo kiinnostuksen. Jouni Ranta, entinen taidekauppias myi satoja väärennettyjä tauluja, esimerkkeinä
Schjerfbeck, Gallen-Kallela. Siitä kertoo tämä kirja (alaotsikkona on Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta) - ja miten kertookaan!

Hesarille Ranta kertoo jättäneensä parhaat ja karmeimmat tarinat kirjasta pois ja pelkää ettei näitäkään uskota. Emmekä ihmettele sitä pelkoa, sillä kovin uskomattomilta, mutta silti todentuntuisilta nämä jutut tuntuvat. Osansa jutusta saavat taidekaupan johtavat myyjät ja asiantuntijat - sitä asiantuntemusta ei välttämättä olekaan ihan niin paljoa kuin luulisi ja lepsuilu on johtanut siihen,että koko maa on täynnä väärennettyä taidetta. Ranta kertoo myyneensä tauluja eteenpäin kauppiaille, jotka myös ovat myyneet niitä aitoina. Ranta toteaa, että väärentäminen on ollut "maan tapa" jo 80-luvulta.

Kirja on nyt ajankohtainenkin sillä taideväärentäjä Veli Seppä sai tuomiokseen vuoden ja 11 kuukautta ehdollista. Veli Seppä tunnusti väärentäneensä 104 taulua. Juttu on tänä vuonna varmasti muutenkin esillä, sillä oikeudenkäyntejä on tulossa lisää tänä vuonna ja syytettyjen penkillä on ilmeisen nimekkäitä taidemaailman ihmisiä.

Vilpitön mieli on Jouni Rannan tarina, muistelma - myös ajoista ennen väärentämistä. Mielenkiintoista on heti alkuun seurata jopa hänen lapsuuttaan ja kirja kyllä kiskaisi mukaansa - se on taidokkaasti kirjoitettu sillä mielenkiinto pysyy yllä koko kirjan ajan. Kuvaus luo ajankuvaa nousukaudesta lamaan ja nykypäivään asti.

Kirjan lopussa on kattava luettelo eri taiteilijoista ja teoksista, joita Ranta on ainakin myynyt väärennettyinä, joka antaa hyvin kuvaa siitä kuinka vilpittömin mielin taiteen ostajat myyjät ovat käyttäytyneet.

Marko Erola on vapaa toimittaja.

Tammi 2017
182s.
arvostelukappale

Sijoitimme kumpikin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, sillä ilman näitä väärennettyjä taideteoksia ei olisi luultavasti tätä kirjaakaan.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret

Vuoden 2016 Tieto-Finlandian voittaja Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret päätyi luettavakseni yllättävän nopeasti. Olin toki pohtinut jo kyseisen opuksen lukemista sillä olin tehnyt vankan päätöksen lukea edes pari Finlandia-ehdokaskirjaa. Ennen tätä olin lukenut vain yhden. Yhden lapsen kansa on näkynyt blogeissa muutamiin otteisiin, mutta Hennan postaus CARRY ON READING -blogissa palautti kirjan mieleeni ja päätin hyödyntää Bookbeat-jäsenyyttäni.

Kirjan nimi kertoo jo aika hyvin, minkä aihepiirin äärellä ollaan. Kiinassa vallitsi 1979-2015 laki, jonka mukaan perheet saivat tietyin poikkeuksin hankkia vain yhden lapsen, tarkoituksena hillitä väestönkasvua. Manninen asuu Pekingissä ja on kirjaa varten haastatellut tutun tuttuja ja paikallisia ja antanut äänen heille, jota laki on koskettanut.

Kirjassa tarinaansa kertovat erilaiset kiinalaisperheet, seitsemän lapsen suurperhe, nuori nainen joka on adoptiovuosien jälkeen palannut Kiinaan ja haluaisi tietää biologisista vanhemmistaan. Ääneen pääsevät myös pakkoaborttien kohteiksi päätyneet naiset joiden lapset on saatettu abortoida vain hetkiä ennen synnytystä.

Yhden lapsen politiikka on varmasti vaikuttanut jollain tapaa jokaiseen kiinalaiseen. Miehiä on paljon enemmän kuin naisia tyttölapsien joutuessa abortoitaviksi, adoptioon, sukulaisille piiloteltavaksi tai hylättäväksi torille. Poikalapsen koettiin olevan paremmin avuksi, joten heitä suosittiin. Paperittomat lapset, jotka eivät pääse edes bussiin, koska lippua ostaessa pitää vilauttaa henkilökorttia. Ne yksinäiset lapset, jotka joutuvat lapsuutensa puurtamaan kellon ympäri opiskellen päästäkseen yliopistoon. Suuret odotukset kohdistuvatkin näihin niin kutsuttuihin pikkukeisareihin, lapsiin jotka saavat vanhempiensa jakamattoman huomion.

Monet kiinalaiset tuntuvat pitävän yhden lapsen politiikkaa hyvänä asiana tai vähintään ymmärtävänsä sitä, sen negatiivisista vaikutuksista huolimatta. Yhden lapsen politiikalla on kuitenkin ollut dramaattinen vaikutus hedelmällisyysluvun romahdettua 1,3:een. Suomen hedelmällisyysluku on 1,7, jota sitäkin pidetään matalana. Useat kiinalaiset korkeakoulutetut naiset osaavat olla sinkkuja perheen suuren painostuksen alla. Perheen sana merkkaa kiinalaisille kuitenkin todella paljon.

Kirjan lukeminen on helppoa, sillä kirja imaisee sisäänsä ollen helppolukuinen, sutjakasti etenevä ja kertoen oikeita tarinoita avaten ovet tietoon, joka ei kohdallani ollut ennen tätä kirjaa ehkä täysin oikeaa. Lukemani perusteella monella on ollut aika eri käsitys yhden lapsen politiikasta, kuin miten se tässä kirjassa esittäytyy. Kieltämättä ei täysin oikea kuva ollut itsellänikään, koska en lopulta kovin syvällisesti koskaan ole aiheeseen perehtynyt. Nyt tiedän kuitenkin enemmän, vaikka tuskin täyttä totuutta vieläkään.

Kirja ei pyri olemaan vahvasti objektiivinen, vaan siinä tulee esiin kirjailijan omat ajatukset, mutta kirjan tärkein tietolähde nimenomaan on ihmisten kertomukset, ei niinkään lähdeviittaukset muualle – vaikka kirjan lopussa lähteisiin viitataan.

Tänä vuonna Kiinassa otettiin käyttöön kahden lapsen politiikka. Yhden lapsen politiikka tulee kuitenkin heijastumaan maan tulevaisuuteen vielä pitkään.

Atena 2016

205s.

luettu e-kirjana

Lirio Abbate: Mafian naiset

Tämä kirja päätyi alelaarista ostoskassiin ja siitä melkeinpä suoraan luettavaksi.

Lirio Abbate on italialainen toimittaja, joka on kirjoittanut Italian mafiakuvioista ja ollut viranomaisten suojeluksessakin jo vuodesta 2007.

Atena 2015

Kirja kertoo 'Ndrangheta -klaanin toiminnasta, naisten näkökulmasta. Rikollisjärjestö hallitsee huumekauppaa ja jäsenet ansaitsevat rahaa esimerkiksi kiristyksellä ja suojelurahoilla. Yrityksiä perustetaan peitenimillä, käytetään jopa omien lapsien nimiä ja maksetaan katteettomilla shekeillä. Mafia on laajasti levinnyt yhteiskunnan toimintoihin.

Klaanissa miehet tekevät kaikki päätökset, naisilla ei ole niihin osaa eikä arpaa. Jopa aviomies päätetään usein naisten puolesta. Missään asiassa ei mennä tunteet edellä, vaan tavoitellaan kaikesta maksimaalista hyötyä. Mafian naiset ovat miesten omaisuutta. Kun nainen on virallisesti yhdessä miehen kanssa, hänen kuuluu viettää kaikki aika kotonaan eristyksissä. Opiskelut ja ystävät saavat jäädä kokonaan. Petollisuus aviomiestä kohtaan johtaa kuolemantuomioon oman perheen päätöksellä. Vaimoille on oma kunniakoodi uskollisuudesta, jonka pitää jatkua miehen kuolemankin jälkeen.

Naisten tarinaa varjostavat myös nuorena solmitut avioliitot, jonka jälkeen pian paljastuukin miesten todellinen väkivaltainen luonne. Kirjassa kuvataan kuinka naiset uskaltautuvat vihdoin paljastamaan asioita aviomiehistään ja perheistään oikeudelle.

★★½

Teksti on silmät avaavaa, mutta jokseenkin kerronta tökkii, koska tekstissä pompitaan ajasta toiseen. Myös uusia tapahtumia tulee väliin yhtäkkiä ja sitten taas jatkuukin siitä mistä aiemmin. Ihmisiä kirjassa on todella paljon ja ainakin itselleni välillä menee jo sekaisin, että kuka onkaan kuka, varmaan jokseenkin kerronnan muun sekavuuden takia. Henkilöiden paljouden takia myös  sukulaissuhteet menevät sekaisin päässä. Kirjan ollessa tietokirja, siinä on myös osittain epäolennaista tietoa. Siitä huolimatta pidin kirjasta, se on aiheeltaan tärkeä ja kuvaa totuudenmukaisesti 'Ndranghetan tapahtumia. Kirjassa olisi mielestäni ollut ainekset vähän parempaankin, mutta kyllä tämän parissa viihtyi ja kirja tuli luetuksi nopeasti.

Jos naisten asema kiinnostaa, suosittelen kirjaa, koska se kuvaa niinkin lähellä, kuin Italiassa tänäpäivänä vallitsevaa tilannetta.

Tiia