lauantai 14. tammikuuta 2017

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Törmäsin kirjaan alunperin Bookbeatissa e-kirjana ja aloitin sen heti kiinnostuneena kuvauksen luettuani. Heti tuli kuitenkin sellainen tunne, että haluan lukea tämän fyysisenä, sillä uskoin todella kovasti tykästyväni kirjaan. E-kirjojen lukeminen ei ehkä vielä oikein tunnu luontevalta, isommalta näytöltä se voisi toimia. Kirja sitten löytyi alennuksesta joulun jälkeen ja pitihän se mukaansa napata. Kovin montaa päivää en sen aloittamisen kanssa jahkaillut.










Kustantamo S&S 2015
360s.
Oma ostos




Heti alkuun huomioni kiinnittyy kirjailijan huomautukseen, miten Näin minusta tuli tyttö on fiktiota, vaikka siinä on suuria yhtäläisyyksiä hänen omaan elämäänsä – hän ei ole Johanna, eivätkä muut hahmot hänen perhettään tai kavereitaan. Caitlin Moran kertoo olevansa itsekin suurperheestä, kunnan vuokra-asunnosta (samalta alueelta kuin päähenkilö), Wolverhamptonista ja aloittaneensa teini-iässä uransa musiikkitoimittajana. Mielenkiintoista, miten paljon yhtäläisyyksiä Moranin omaan elämään Johannan tarinalla on. Kuitenkin uskon (vai uskonko...), että se pääpiirteittäin on sepitteellinen teos, vaikka kyllähän aina on mukana ripaus totuutta.

Johanna Morrigan 14-vuotias, vuosi 1990. Johanna on onnistunut nolaamaan itsensä suositussa paikallisessa televisio-lähetyksessä hätäpäissään Scooby-Dooby-Doo mongerruksellaan ja saa perheineen lokaa niskaansa jatkuvasti. Pian Johanna päättää, että hänen elämänsä loppuu tähän, hänen on kuoltava. Ei siis fyysisesti kuoltava, mutta Johannan on kuoltava. On luotava uusi tyttö hänen tilalleen. Varsinkin kun Johanna pelkää mokanneensa asiat totaalisesti lipsauttaessaan naapuruston mummolle erään faktan perheestään. Alkaa armoton tutustuminen musiikkimaailmaan, levyjen lainaaminen kirjastosta, muuntautuminen musiikkikriitikoksi. Vaatteet vaihtuvat mustiin, hiukset vaihtavat väriään, RAHAA TARVITAAN. Johanna haluaa rahaa perhelleen, sillä pelkää todella mokanneensa asiat.

Romantiikkaa on mukana mukavasti, rakastuminen muusikko John Kiteen ei jää Johannan Dolly Wilden ensimmäisien lehtijuttujen myötä keneltäkään arvaamisen varaan. Hän tekee arvostelun John Kiten keikasta ja päätyy viettämään hänen kanssaan iltaa pitäen hauskaa ja kokee John Kiten olevan hänen sielunkumppaninsa, he täydentävät toisiaan. Teini-iän ihastumista on hauska seurata, sillä se on todenmukaista.

Musiikkikriitikon ura lähtee huimaan nousuun ja Dolly Wilde on ottanut uuden taktiikan, hän ei kirjoita bändeistä joista pitää. Hän kirjoittaa vain niistä joiden levyt eivät vakuuta ja teilaa bändit käyttäen ilkeitä ja osittain vääriä ilmaisuja ja vertauksia. Hän on kärkäs, ilkeä ja pitää roolia yllään myös vapaa-ajallaan pyöriessään piireissä. Kiltistä Johannasta tulee Dollyna seksipeto, vaikka kirjan alussa hän on vielä kiimainen neitsyt. Dollyna hän pääsee toteuttamaan seksuaalisuuttaan, alkaa polttamaan tupakkaa, juomaan ja kokeilee hän huumeitakin. Ne joskaan eivät onneksi nouse kirjan keskiöön. 

Hampaiden poistossa käynyt Bertta lähettää terveisensä
ja kiittää tsemppaavista kommenteista!
Kirja vilisee erilaisia aikansa brittiläisiä rokkibändejä, joista moni ei nimenä juurikaan ole tuttu. Räppäri Ice T:n sentään tiedän.

Johanna on roolihahmona hauska, älykäs ja nuorena tietysti muuntautumiskykyinen ja -haluinen. Sekä kiimainen. Kiimainen todellakin.  On hauskaa nähdä miten Johanna hahmona muuttuu kirjan myötä, Dollyn roolia hän kokee vetävänsä huumorilla, eivätkö kaikki tajuakkaan sitä? Ottaako joku hänen juttunsa tosissaan? 

Kirja on kasvutarina parhaimmillaan, joka parhaiten toimii varmasti teini-ikäiseen. Pidin itsekin tästä todella, todella paljon, vaikka päähenkilö on nuori. Jos olisin lukenut tämän teini-iässä, tästä olisi varmasti tullut ns. sielukirja. Todella hauska kirja nuoruuden angstista, ihastumisista, halusta olla jotain muuta, musiikista ja siitä tärkeimmästä - itsensä etsimisestä ja löytämisestä. 

Kirjalla on onnellinen loppu, ilman liikaa siirappisuutta. Jes. Eipä kaduta, että ostin tämän itselleni, sillä kyllä Näin minusta tuli tyttö paikkansa hyllyssä ansaitsee.

Oli hauskaa lukea näin hyvä nuortenkirja sen jälkeen kun olen voivotellut miten olen niistä kasvanut yli - ehken sittenkään.

Nostan Näin minusta tuli tytön Helmet kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, sillä Moran on tunnettu myös kriitikkona ja feministinä ja hänen twitter-tilillään on 549 tuhatta seuraajaa.

10 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa minua, samoin Moranin Naisena olemisen taito. Näin minusta tuli tyttö tosin alkaa tavalla, joka ei ainakaan itseäni houkuttele lukemaan, mutta Moranin teokset tuntuvat kuuluvan niin tiukasti nykyajan feministiseen kaanoniin, etten tiedä, voinko välttää niiden lukemista. Tämä olisi kyllä hyvä omaan haasteenikin, pitää laittaa muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin itseasiassa olisinko osallistunut tällä haasteeseesi, mutta en erityisemmin osannut pyöritellä tuota feminististä näkökantaa, joten en sitten. Naisena olemisen taito täytyy lukaista jos tulee vastaan!
      Tiia

      Poista
  2. Tykkäsin tästä tosi paljon! Oli niin raikasta ja raikakasta tekstiä, että luin kirjan aivan hujauksessa.

    VastaaPoista
  3. Aluksi minun oli vaikea päästä mukaan, mutta pidin kirjasta loppujen lopuksi. Tunsin henkilön taustan liian huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pidit lopulta kirjasta. Mielestäni se oli ihanan raikas :)

      Poista
  4. Tää olisi ihan mun kauhukirja :D En siis ole lukenut, mutta täällä sitä aikoinaan mainostettiin ja kohuttiin oikein olan takaa. En edes jaksa lukea Moranin kolumneja Saturday Timesista. Mutta makuasioita nämä: olen liian kuiva ja synkkämielinen tällaiselle kirjallisuudelle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo uskon että on ollut vahvasti esillä. Moran taitaa olla aika isossa suosiossa? Onpahan mullakin taipumuksia synkkämielisyyteen, mutta tämä oli mukava yllätys :D

      Poista
  5. Tämä arvio muistutti, että minun on pitänyt lukea Moranin Naisena olemisen taito jo pidemmän aikaa! Täytyykin kotiuttaa se kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että muistui mieleen! Saattaa olla että itsekin siihen joskus tutustun.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!