maanantai 7. marraskuuta 2016

Salla Simukka: Sisarla

Tammi 2016
192 s.
luettu e-kirjana

Salla Simukka oli entuudestaan tuttu nimi, mutten ollut lukenut hänen kirjojaan. Lumikki -trilogiasta olen kuullut useaan otteeseen, mutta jostain syystä se on kuitenkin jäänyt vielä lukematta. Törmäsin viime kuussa parissa blogissa juttuun Sisarlasta ja mietin sen myötä Lumikki -trilogiaan tarttumista, mutta päädyin kuitenkin lukemaan Sisarlan. Lumikki-trilogia on nuortenkirjallisuutta ja Sisarla taas vielä nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiaromaani.

Kirjan alussa on lainaukset kolmesta kirjasta, Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa-teoksesta, H.C. Andersenin Lumikuningattaresta ja Frances Hodgson Burnettin Salaisesta puutarhasta, joista onkin selkeästi otettu vaikutteita Sisarlaan.

Suosittelen alakouluikäisille, joita kiehtoo seikkailut. Suosittelen aikuisille, jotka tykkäävät fantasiasta ja lastenkirjoista. Oikeastaan, voisin suositella tätä kirjaa kaikille, joita yhtään kiinnostaa. Tätä kirjaa voivat mielestäni lukea niin aikuiset, kuin lapsetkin.

Sisarlan päähenkilö, 11-vuotias Aliisa tipahtaa lumen läpi ja tippuu pitkän matkan, päätyen Sisarlaan jossa tutustuu Meriin, saman ikäiseen tyttöön ja pian heistä tuleekin parhaista parhaat ystävät. Heidän omassa maailmassaan on alkanut ikuinen talvi ja Sisarlassa sen sijaan ikuinen kesä. Tyttöjen tehtävä on pelastaa oma maailmansa tuholta.

Jo kirjan alkuvaiheista asti pidin Sisarlaa positiivisena, mutta aika hektisenä lukukokemuksena. Viimeistään puolessa välissä kirja oli imaissut mukaansa kokonaan. Aliisan ja Merin seikkailuja sadunomaisessa maailmassa oli kiehtovaa seurata heidän kohdatessa lohikäärmeitä ja sudenolentoja. Lopulta tarina kietoutuu yhdistäen todellisen maailman ja Sisarlan.

Kirjan sivuhahmot olivat mielenkiintoisia, sympaattisen ihana Poelloe-pöllö auttamassa tyttöjä. Lili-kuningatar kirjan pahana hahmona toimi myös hyvin ja oli kiva tietää, mikä oli Lilin ajanut siihen pisteeseen.

Selkeä teema kirjassa on ystävyys, sen suuri voima ja merkitys.

Puhelimen näytöltä seurasin ilolla myös Saku Heinäsen kuvitusta, mutta paperilla se olisi toiminut varmasti vielä paremmin. Olisin voinut tutkailla kuvia enemmän, ne vaikuttivat pieneltä näytöltäkin katsottuna viehkeiltä. Tämä kelpaisi saada omaan hyllyynkin.


Tiia

6 kommenttia:

  1. Heinäsen kuvitus on edukseen paparikirjan sivuilla, joten jo senkin vuoksi kannattaa etsiä kirja käsiin. :) Mukavaa, että tykkäsit tästä. Sympaattinen ja iloinen kirja - näitä ei voi olla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaikka joulun alla tulisi hyvään alennukseen, niin voisi hankkiakin. Luulen kyllä, että parhaat alennusmyynnit tulee vasta joulun jälkeen... Jos ei muuta, niin ehkä pyydän joululahjaksi. Kiitos vielä kirjasuosituksestasi! Sun ja Lukutoukka Kristan postaukset tästä mun kiinnostuksen herätti. :)

      Poista
  2. Tämä oli kyllä ihana kirja. Minulle jäi hieman sivurooliin Heinäsen kuvitus, niin intensiivisesti seurasin Simukan luomaa tarinaa ja maailmaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihana tarina, mutta mua jäi kyllä harmittamaan, etten lukenut fyysisenä kirjana. :(

      Poista
  3. Hauska postaus Sisarlasta! Luin tästä mm. Kieltenopen kotiblogista, ihastuin sekä kuvitukseen, joka paperilla oli todella taidokas ja pieniä yksityiskohtia pullollaan (pakkohan oli ennen paketoimista varovaisesti plärätä) että verbaliikkaan. Teoksen annoin juuri lahjaksi 8-vuotiaalle lukutaitoiselle, kansi oli kuulemma kiva ja kommentit tulevat, kun luettu; odotan mielenkiinnolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lahja on mieleinen! Mielelläni itsekin katsoisin noita kuvituksia paperilta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!