Justin Thomas: Hanoi Rocks '82-'84

Like 2016
Mistä: Arvostelukappale

Hanoi Rocks '82-'84 on brittivalokuvaaja Justin Thomasin valokuvista koostettu kirja Hanoi Rocksin kultavuosista. Kirjassa on kuvia mm. yhtyeen Intian ja Israelin reissuilta, sekä lukuisista kuvaussessioista eri puolilta Englantia. Kirja julkaistiin Hanoi Rocksin juhlavuoden kunniaksi, tänä vuonna tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä; kun ensimmäinen Hanoi Rocksin levy Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks julkaistiin.

Kirjan julkaisun aikoihin järjestettiin Turun Logomossa ja Helsingin Kaapelitehtaalla myös Thomasin valokuvanäyttely Hanoi Rocksista.

Kirjan valokuvista suurin osa on todella hienoja ja vaikuttavia. Thomasin anekdootit lisäävät runsaasti mielenkiintoa kuvien selaamiseen, sillä useiden kuvien taustalla on jokin mielenkiintoinen tarina.

Kirja on paitsi valokuvakirja, myös mainio minihistoriikki Hanoi Rocksista Justin Thomasin näkökulmasta. Thomasin muisteluissa on esillä muutamia hauskoja kommelluksia bändin kultavuosilta.

★★★★

Tommin mielestä loppua kohden Thomasin jatkuva musiikkikirjoille tyypillinen ylistäminen, tässä tapauksessa Hanoi Rocksia kohtaan, alkaa puuduttaa. Kerta toisensa jälkeen Hanoi Rocks soitti yhden parhaista keikoistaan, mutta ikinä yleisö ei tajunnut setin hienoutta, koska kuuntelivat vain huonoa musiikkia. Tommin mielestä myös mustavalkoisia kuvia oli hieman turhan paljon suhteessa värillisiin, mutta se ei juuri hienoa katselukokemusta latistanut.

Tiian mielestä taas kirjassa ei liikaa korostunut kehuminen, vaan se nimenomaan tietysti kuuluu tällaisille kirjoille. Tässä asiassa siis täysin eriävät mielipiteet. Tiiaa ei myöskään mustavalkoiset kuvat häirinneet millään tapaa, päinvastoin niistä oli aistittavissa jotain tietynlaista tunnelmaa ja useat mustavalkokuvat näyttivätkin paremmilta.


Eriävistä mielipiteistä huolimatta kumpikin pidimme kirjasta.

Tiia & Tommi 

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Tammi 2016
Mistä: Arvostelukappale

Kyseessä on tekijöiden uudelleen kirjoittama laitos vuonna 2001 ilmestyneestä kirjasta. Uusi laitos on juoneltaan lähempänä Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2003 esitettyä näytelmää Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Alkuperäisteoksen on kuvittanut Markus Majaluoma ja uuden version Salla Savolainen.

Kattilakosken perhe (äiti Hanna, isä Matti ja tytöt Heinähattu ja Vilttitossu) ovat vuokranneet huvilan, Villa Commodorin lähteäkseen lomalle. Kylän poliisit Rillirousku ja Isonapa taasen ovat saaneet arpajaisvoittona konstaapelien kevätriehasta viikon oleskelun mökillä nimeltään Villa Myssy.

Hanna Kattilakoski halusi irti arjesta, mahdollisimman kauas Alibullenin neitien tuulihatuista ja epä-älyllisistä konstaapeleista. Konstaapelitkin ovat erittäin tyytyväisiä saadessaan viikon lomaa Kattilakoskista. Kuinka ollakaan, Villa Myssy ja Villa Commodore ovat naapuritonteilla. Vaan naapuritontin asukkaiksi paljastuvatkin erikoiset Rubensin veljekset, itse taiteilijat. Taidemaalari Kustaa Rubens ja hänen veljensä Adam Rubens. Hanna on innoissaan saadessaan taiteilijat naapureiksi, Heinähattu ja Vilttitossu taasen tutkivat salapoliisin elein veljeksiä varmoina näiden olevan vankikarkureita, Matti taas ihmettelee miksi Adamin nenä näyttää niin tutulta. Kenellä on samanlainen?

★★★½

Olen lapsuudessani lukenut Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja ja pitänyt niistä. Saattaa olla, että nyt pidin kuitenkin enemmän. Kirja oli raikas, uusi kuvitus oli mieleeni, vaikkakin oli todella erilainen, kuin mihin olen lapsena tottunut. Kirja oli hauska ja viihdytti aikuistakin lukijaa. Hahmot olivat koomisia juuri oikealla tavalla, varsinkin Rubensin veljekset. Teksti on hauskaa ja kevyesti eteenpäin soljuvaa.

Ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu ilmestyi jo vuonna 1989 ja kyllä vielä tänäkin päivänä suosittelen vanhempien lukevan näitä lapsille tai sitten itse luettavaksi pienille lukijoille.

Tiia

Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja

Hunter S. Thompsonia on pidetty gonzo-kirjallisuuden perustajana. Gonzo on faktaa ja fiktiota yhdistävää journalismia.

Thompson aloitti Rommipäiväkirjan kirjoittamisen 22-vuotiaana, vuonna 1959. Hän kuitenkin viimeisteli kirjan vasta 1990-luvulla ja se julkaistiin ensimmäisen kerran 1998. Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 2011, jonka pääosaa näyttelee Johnny Depp. Depp ja Thompson olivatkin hyvät ystävykset.

Sammakko 2010

Kirjan päähenkilö Paul Kemp on Hunter S. Thompsonin alter ego. Paul Kemp on kolmikymppinen mies, joka muuttaa New Yorkista Puerto Ricon San Juaniin paiskimaan toimittajan hommia paikalliseen englanninkieliseen lehteen. Kemp iskee jo New Yorkin lentokentällä silmänsä Chenaultiin, hehkeään blondiin naiseen, joka paljastuukin Kempin työkaverin Yeamonin tyttöystäväksi. Kempin työpaikalla, Daily Newsin toimituksessa ei kaikki mene putkeen. Toimittajat ovat baarissa viihtyviä alkoholiin taipuvaisia lusmuja ja lehti onkin synkkien aikojen keskellä. Rommipäiväkirjassa Kemp ajautuu jos jonkinmoisiin seikkailuihin työkavereidensa Yeamonin ja Salan kanssa. Sala on lehden valokuvaaja ja Yeamon taas voimakastahtoinen ja tappeiluihin taipuvainen toimittaja. Vapaa-ajan ja joskus työajankin miehet saavat kulutettua tehokkaasti yhdessä juoman äärellä.

★★★★★

Tähän kirjaan tuli tartuttua aika neutraalein odotuksin, mutta kirja yllätti positiivisesti. En ollut aiemmin lukenut Thompsonilta kuin novellikokoelman Screwjack. Screwjackissä oli vain kolme lyhyttä kertomusta, joten en siitä vielä ollut päässyt kunnolla tutustumaan Thompsonin tuotantoon. En varsinaisesti odottanut mitään mestariteosta, mutta siltä tämä tuntui, vaikka juoni nyt ei missään kohtaa koe mitään erityistä huipennusta, ei sen tarvinnutkaan. Kirjan parissa viihtyi niin hyvin, että tuo vähäinen hieman päälle 200 sivun määrä tuli muusta kiireestä huolimatta luettua mahdollisimman nopeasti. 

Elokuvaa koitettiin joskus yhdessä katsoa, mutta se jäi kyllä kesken. Kirjan luettua täytyy ehkä antaa leffalle uusi mahdollisuus, vaikkakin uskon täysin kirjan vievän elokuvasta voiton heittämällä.

Thompsonin tapa kuvailla miljöötä ja kirjassa tapahtuvia asioita on todella eläväinen ja lukiessa saa tunteen kuin olisi todella lähellä tapahtumia. En oikein edes osaa kuvata, mikä kaikki kirjassa on hyvää. Se on helppolukuinen, kulkee kevyesti ilman hienouksia ja kaunisteluja.

Luettuani englanninkielisiä arvosteluita kirjasta, suurin osa arvostelijoista piti Rommipäiväkirjaa Thompsonin heikoimpana teoksena. Jos näin on, haluan ehdottomasti lukea Thompsonia lisää.

Tiia

Nadja Sumanen: Rambo

Nadja Sumasen Rambo on hänen esikoiskirjansa. Kirja voitti vuonna 2015 Finlandia Junior-palkinnon. Kirja on samana vuonna voittanut myös Otavan kirjasäätiön nuortenromaanikilpailun.

Otava 2015

Kirjan päähenkilönä toimii 14-vuotias Rambo, jolla on diagnosoitu ADHD. Rambon äiti kärsii masennuksesta, joten Rambon on hyvin pitkälti pärjättävä omillaan. Kesälomansa aikana Rambo lähtee äitinsä ja tämän miesystävän kanssa miehen vanhempien mökille.

Äidin tilan romahdettua Rambo päätyykin lopulta jäämään mökille pidemmäksi aikaa kuin alunperin oli tarkoitus ja tutustuu siellä mm. äitinsä miesystävän, Riston, vanhempiin sekä tämän siskontyttäreen, Liinaan.

★½

Kirjan juoni etenee melko tasapaksusti ilman minkäänlaisia koukkuja. Mitään varsinaisia suvantovaiheita ei tule, mutta myöskään missään vaiheessa kirjaa ei tullut tunnetta, että olisi pakko lukea eteenpäin. Kirjan lopun lukeminen venyikin lopulta melkein viikolla, kun joka kerta jokin toinen kirja vei voiton.

Rambon kieli on myöskin hieman töksähtelevää huomioiden sen tulevan 14-vuotiaan "ongelmanuoren" suusta ja välillä sanavalinnat tuntuvat todella ontuvilta. Lisäksi tietämys asioista vaihtelee suuresti; välillä papiljotit on täysin tuntematon asia, mutta hieman myöhemmin miljöötä kuvaillessa kasvitiede on todella hyvin hallussa.

Ongelmat, joiden kanssa Rambo kirjan aikana painii ratkeavat suhteellisen helposti ja nopeasti, yleensä heti seuraavassa luvussa. Loppusanoissa kirjalle tehdään vielä todella onnellinen loppu, joka latisti lukukokemusta entisestään. Ymmärrän onnellisen lopun merkityken nuorille lukijoille, mutta asian olisi voinut hoitaa huomattavasti vähemmänkin naiivimmin.

Miten uppoaa teinipoikiin, jotka painivat samojen ongelmien kanssa? Liian helpot ratkaisut asioihin voivat tuntua hieman naiiveilta. Henkilökohtaisesti en suosittelisi tätä kirjaa lukemisesta kiinnostuneelle teinille ensimmäisenä, enkä ihan heti toisenakaan.

Tommi

Lirio Abbate: Mafian naiset

Tämä kirja päätyi alelaarista ostoskassiin ja siitä melkeinpä suoraan luettavaksi.

Lirio Abbate on italialainen toimittaja, joka on kirjoittanut Italian mafiakuvioista ja ollut viranomaisten suojeluksessakin jo vuodesta 2007.

Atena 2015

Kirja kertoo 'Ndrangheta -klaanin toiminnasta, naisten näkökulmasta. Rikollisjärjestö hallitsee huumekauppaa ja jäsenet ansaitsevat rahaa esimerkiksi kiristyksellä ja suojelurahoilla. Yrityksiä perustetaan peitenimillä, käytetään jopa omien lapsien nimiä ja maksetaan katteettomilla shekeillä. Mafia on laajasti levinnyt yhteiskunnan toimintoihin.

Klaanissa miehet tekevät kaikki päätökset, naisilla ei ole niihin osaa eikä arpaa. Jopa aviomies päätetään usein naisten puolesta. Missään asiassa ei mennä tunteet edellä, vaan tavoitellaan kaikesta maksimaalista hyötyä. Mafian naiset ovat miesten omaisuutta. Kun nainen on virallisesti yhdessä miehen kanssa, hänen kuuluu viettää kaikki aika kotonaan eristyksissä. Opiskelut ja ystävät saavat jäädä kokonaan. Petollisuus aviomiestä kohtaan johtaa kuolemantuomioon oman perheen päätöksellä. Vaimoille on oma kunniakoodi uskollisuudesta, jonka pitää jatkua miehen kuolemankin jälkeen.

Naisten tarinaa varjostavat myös nuorena solmitut avioliitot, jonka jälkeen pian paljastuukin miesten todellinen väkivaltainen luonne. Kirjassa kuvataan kuinka naiset uskaltautuvat vihdoin paljastamaan asioita aviomiehistään ja perheistään oikeudelle.

★★½

Teksti on silmät avaavaa, mutta jokseenkin kerronta tökkii, koska tekstissä pompitaan ajasta toiseen. Myös uusia tapahtumia tulee väliin yhtäkkiä ja sitten taas jatkuukin siitä mistä aiemmin. Ihmisiä kirjassa on todella paljon ja ainakin itselleni välillä menee jo sekaisin, että kuka onkaan kuka, varmaan jokseenkin kerronnan muun sekavuuden takia. Henkilöiden paljouden takia myös  sukulaissuhteet menevät sekaisin päässä. Kirjan ollessa tietokirja, siinä on myös osittain epäolennaista tietoa. Siitä huolimatta pidin kirjasta, se on aiheeltaan tärkeä ja kuvaa totuudenmukaisesti 'Ndranghetan tapahtumia. Kirjassa olisi mielestäni ollut ainekset vähän parempaankin, mutta kyllä tämän parissa viihtyi ja kirja tuli luetuksi nopeasti.

Jos naisten asema kiinnostaa, suosittelen kirjaa, koska se kuvaa niinkin lähellä, kuin Italiassa tänäpäivänä vallitsevaa tilannetta.

Tiia

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia pitää sisällään yhdeksän toisiinsa liittymätöntä kertomusta Muumilaakson asukeista. Vilijonkka odottaa onnettomuutta tapahtuvaksi, Hemuli haikailee eläkkeen perään ja toivoo saavansa elää yksin hiljaisuudessa. Muumipeikko löytää maailman ainoan lohikäärmeen, Muumipappa seikkailee hattivattien kanssa tajuaa heidän synkeän salaisuutensa.

Vilijonkan neuroosit, Nuuskamuikkusen epäsosiaalisuus, Homssun vainoharhat, Ninnin pelkotilat. Mielenterveysongelmaisia muumihahmoja siis!

WSOY 1994

★★★★★

Aikuiselle lukijalle tarinat maistuivat hyvin, mukavan lyhyitä pikkupurtavia, joista jäi hyvä fiilis. Tarinoissa on paljon ajatuksia, filosofiaa ja moniulotteista kerrontaa. Niillä on tarkoituksensa ja opetuksensa. En ole ennen lukenut Toven novelleja ja nämä olivat kyllä positiivinen yllätys. En olisi lisännyt tai jättänyt pois mitään. Kuvitus on taattua Tovea. Oivaltava ja virkistävä kerronta, oikean tunnelman luominen onnistuu.

Tarinoissa toistuu yhteisenä teemana pelko ja niistä on aistittavissa paljon melankoliaa. Kirjassa on paljon nykypäiväänkin sopivia teemoja, esimerkiksi tavaran hamstraaminen ei tuo onnellisuutta. Tavarat eivät voi lohduttaa murheen keskellä.

Suosikkini muumikirjoista on vaihdellut tiuhaan tahtiin sitä mukaa kun olen uusia muumikirjoja lukenut ja taisinkin taas saada uuden suosikin. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia nousi suosikikseni teemansa ansiosta. Näistä voi nähdä yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä ja se tuntui mielestäni mukavalta ja lohduttavalta. Olen pitänyt kaikista muumikirjoista, jotka olen lukenut, mutta vaikka niissäkin on useissa ollut oma filosofiansa, tämä kuitenkin oikeasti kosketti.

Muumiromaaneista lukematta enää Muumipappa ja meri. Kaikki muut olen tämän vuoden puolella lukenut.

Muumikirjoja lukiessa on ollut hauskaa huomata lukevansa repliikit ikäänkuin ääneen päässään muumien äänillä, joihin tottunut pienenä katsoessaan televisiosarjaa. Mites, onko teillä muilla samaa?

Tiia

Kellopeli appelsiini pitää otteessaan

Anthony Burgessin Kellopeli appelsiini aiheutti paljon kohua ilmestyessään sekä kirjana, että elokuvana. Stanley Kubrick kielsikin elokuvansa esittämisen Iso-Britanniassa ja kielto poistui vasta Kubrickin kuoltua, 27 vuotta elokuvan julkaisun jälkeen.

LIKE 2007

Kirjan päähenkilö on Alex, jonka näkökulmasta kirjan tapahtumat käydään. Alex on nuori rikollinen, joka ihannoi väkivaltaa. Kirjassa Alex yhdessä jenginsä, drugiensa, kanssa tekee ryöstöjä, raiskauksia ja pahoinpitelyitä, kunnes ystävät pettävät Alexin ja tämä joutuu vankilaan.

Alexia ehdotetaan mukaan uuteen väkivaltarikollisten parannusohjelmaan, johon tämä suostuu. Ohjelma osoittautuu kuitenkin todella raa'aksi ja aiheuttaa Alexille pahoja vaikeuksia vapautumisensa jälkeen, sillä hän alkaa voida samantien pahoin ajatellessaan väkivaltaa tai kuullessaan rakastamaansa klassista musiikkia.

Burgess on kirjoittanut kirjan itse keksimällään nadsat-slangilla, joka on toisinaan melko vaikeasti ymmärrettävää. Moog Konttinen sai aikoinaan kirjan ansiokkaasta suomennoksesta Finlandia-palkinnon. Kirjan loppuun onkin kasattu kahden aukeaman verran sanastoa, että lukija pysyy kärryillä asioista.

★★★★★

Kirja oli rankoista aiheistaan huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja piti otteessaan taukoamatta ilman pahempia suvantovaiheita. Huolimatta Alexin todella häijystä luonteesta, Burgess on kirjoittanut päähenkilöstä ihmismäisen, jota pystyy säälimään tämän kokiessa pahoja kauheuksia valtion rikollistenparannusohjelmassa ja tämän jälkeisessä elämässä vapaana vankilan jälkeen.

Tämä kirja sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 9: Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja.

Tommi