maanantai 2. lokakuuta 2017

(Kirjojen) kierrätyksestä

Kirjojen kamarin blogin Katja kirjoitti hiljan ihanasti kirjojen omistamisesta, kiertoon laittamisesta. Katjalla on hyvä pyrkimys karsia hyllystään kirjoja, vaikka kirjat olisivat hyviä. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt samaan ajatteluun, että olisi kiva omistaa vain ne erityiset kirjat. Kun viime vuonna haalittiin kirjoja tasaiseen tahtiin kirppiksiltä ja alennusmyynneistä, tänä vuonna se on vähentynyt selvästi. Voin toki myöntää, että vaikka välillä sorrun(kesällä 20 kirjaa alennusmyynneistä...), on suunta oikea. Olin keväästä asti antanut tämän postauksen muhia luonnoksissa, mutta nyt tein siihen tarpeelliset muutokset (ajankohtaistin) ja päätin laittaa sen vihdoin julki. Katjalle vielä kiitos bloggauksestasi, innostuin työstämään tämän postauksen vihdoin loppuun.

Aloitan siitä, että rakastan omistaa kirjoja. Kirjat on ihania. Täysi kirjahylly on ihana. Toisaalta taas vihaan turhan tavaran omistamista. Läheiset ovat saattaneet huomata että tasaisin väliajoin käyn kaapit läpi ja turhat tavarat lähtee kiertoon.  Viime vuonna koluttiin kirjoja kirppiksiltä ja alennusmyynneistä, sillä halpa hintalappu houkutteli. Se oli kuitenkin ristiriidassa muiden ajatuksieni kanssa ja huomasin, että olen todella epämukavuusalueellani. Miksi omistaa parisataa kirjaa, joista iso osa on keskivertokauraa?

Joskus sitä sortuu ja kirjoja tulee lisää. Suunta kuitenkin on oikea. Kirjoja on tänä vuonna osteltu reilusti vähemmän.

Kirjoista -  miten pyrin vähentämään sisääntuloa ja edistämään ulosmenoa?

Ostelua on selkeästi vähennetty (vaihtelevin tuloksin).

Keväästä asti meillä on ollut sellainen laatikko, johon menee kiertoon lähtevät kirjat. Laatikko on täyttynyt tasaista tahtia. Nyt syksyä kohden voisimme erityisesti panostaa oman hyllyn kirjojen koluamiseen ja uusia ei tule. Laatikkosysteemiä vaikeuttaa se, että meitä lukijoita on kaksi. Meitä kiinnostaa samat kirjat. Kuitenkin aina luetaan eri kirjoja. En voi laittaa kiertoon jos toinen ei ole lukenut. En voi laittaa kiertoon, jos toinen on sitä mieltä että pidetään. Mulla on tiukemmat kriteerit kirjojen säilyttämiselle, Tommilla löyhemmät, mutta kirjoja on silti karsiutunut iso määrä.

Sitten kierrätyksestä yleisesti.
Kierrätys on tärkeää ja ekologista. Vaikka aika harvoin lopulta käydään kirppiksillä, niin kyttäilen tasaisin väliaijoin paikallista facebook-kirppistä ja tori.fi:tä tehdäkseni hyviä kauppoja. Facebook-ryhmissä myymme paljon itsekin, aina silloin kun kaappien tyhjennys on tehty.

Kun muutimme yhteen vajaa kolmisen vuotta sitten, silloinen sisustuksemme koostui lähinnä sukulaisilta saaduista. Mitään ns omaa ei ollut, paitsi muutamat kalusteet jotka ostimme uusina sen suurempia miettimättä. Ei vielä osannut miettiä mitä kannattaa ostaa, mihin panostaa ja miten asiat sopii yhteen. Vähän harmittaa, että jotain juttuja on tullut vähän sokeasti ostettua, mutta lohduttaa että ne on päässyt sitten uusiin koteihin.

Ollaan paljon siirrytty ostamaan huonekaluja käytettynä. Jonkinlaista aikuistumista tässä on tapahtumassa, sillä en enää niin kovasti haluaisi kierrättää huonekaluja, vaan löytää ne hyvät jotka sitten miellyttäisi silmää pidempäänkin ja kestäisi aikaa ja käyttöä.

Osittain tähän tietty vaikuttaa se, että kun muutettiin yhteen, saatiin paljon huonekaluja esim sohvat.  Sohvat olivat siis meillä kaksi vuotta, kun saatiin olivat aika uudet, mutta kahdessa vuodessa ne kulahti niin, että maksettiin niiden poisviennistä. Halpa tulee usein kalliiksi. Tästä sitä oikeasti aloinkin paljon miettimään. Maksaako 500 euroa sohvista joita käytät kaksi vuotta (sen jälkeen kaatopaikkamaksu, kuljetus yms), jonka jälkeen ostat taas uudet samaan hintaan (ja kuvio toistuu) vai maksaako sohvista 3000 euroa ja käyttää niitä vuosikymmeniä tuhlaamatta luonnonvaroja niin paljon. Kestävään on hyvä satsata.

Myönnän, että ollaan juuri ostamassa halpa Ikean sohva, mutta tässä hankinnassa pyrin kuitenkin kestävyyteen. Sohvaan saa mieleisiään lisäpaloja(muokattavuus iso plussa), kangas on täysin pestävä ja kuulemani mukaan kestää pesuja hyvin. Myös kankaita saa ostettua uusia, jos vaikka väri tulevaisuudessa tympii. Uskon ja toivon todella, että kyseinen sohva on kestävä.


En koskaan nuorempana juuri miettinyt designtavaroita kuin "huhhuh miten kallis, miksi kukaan ostaisi tuollaisen kun tällaisenkin saa viisi kertaa halvemmalla". Ja nyt kun olen 23, enkä edes varoissani - huomaan arvostavani designia uudella tavalla. Designissa on usein muotoilu, joka kestää aikaa. Se ei mene pois "muodista", se kestää ja kaiken lisäksi sillä on vuosien käytön jälkeenkin jälleenmyyntiarvoa. Toki hinta ja laatukaan ei valitettavasti aina kulje käsi kädessä. Yleensä kyllä. Sanonta halvalla ei saa hyvää, pitää valitettavan usein paikkaansa. Ainakin tänä päivänä.

No, onko meillä designia? On ja ei. Meillä on pienet tulot ja on sanomattakin selvää, että meillä on niitä halvempia juttuja, on kirppislöytöjä, uusia, vanhoja. Joissain asioissa satsaan mielelläni laatuun ja säästän.

Mulla on esimerkiksi tosi laadukas työtuoli, mutta aikaa myöden ehkä tulee jo pikkuhiljaa tiensä päähän. Etsin kauan uutta hyvännäköistä ja laadukasta työtuolia, mutta nämä kriteerit on oman kokemukseni mukaan aikalailla toisensa poissulkevia. Lopulta ostin synttärirahoillani, Vitran Eames DSW-tuolin, joka oli juuri budjetissani - 400 euroa. Tuoli on ruokapöydän tuoli, mutta luin kehuja sen istumismukavuudesta ja kävin testaamassa sitä Vepsäläisellä. Tuoli kannettiin kotiovelle ja ah. Ihan kokonaisena. Ei kasausta. Tällä hetkellä totuttelen pikkuhiljaa persettäni kyseiseen tuoliin. Tuoli on mahtava istua, mutta sen muoto on aivan erilainen kun vanhassa työtuolissani ja herkällä perseelläni kestää hetken tottua.

Sitten on niitä kirppislöytöjä, lähinnä 50-60 -lukujen muotoilua. Monet ns. uudetkin kalusteet on ostettu käytettyinä. Uutena ostettuja ei ole paljoa. Keittiön pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta, tuoleja nettikirppiksiltä ja kaksi tuolia tuli vanhempieni mökiltä. On mieltä lämmittävää ajatella, että mummon vanha tattivuoka on nyt mulla ja mä käytän sitä, niinkuin sitä on käytetty jo 50 vuotta ilman moitteita! Tähän koitan nykyään pyrkiä, kestävyyteen. Pikkuhiljaa.

Olen joskus innostuessani hyvin impulssiivinen, esimerkiksi kierrätyskeskuksessa iskin silmäni liinavaatekaappiin joka on ihana, ostin sen. Jälkikäteen tajusin, että meillä on muutenkin liikaa säilytystilaa. Onneksi kuitenkin lohduttaa se, että asioita oppii parhaiten kantapään kautta ja se, että hylly menee varmasti kaupaksi kunhan nyt pääsen yli siitä asiasta, etten voikaan omistaa sitä.

Meillä on kaksiossa paljon huonosti organisoitua kaappitilaa, joka ei täyty. Omistetaan kai aika vähän. Mä mielelläni omistaisin vielä vähemmän. Jos koskaan meillä on omaa kotia,  niin sinne tulee jotkut pienet, kauniit ja helposti organisoitavissa olevat säilytystilat. Eikä varsinkaan vitriinilasillista kuivauskaappia. Vaikka tiskit voi jonkun mielestä olla arjen kauneutta.

Myönnän, että vaikka miten koitan selitellä miten en pidä ylimääräisestä tavarasta, niin kyllä mua silti halpa ja kaunis kiehtoo ja yleisimpiä halpisostoksia on kukkaruukut. Niitä ostan ja paljon. En tietty turhaan.

18 kommenttia:

  1. Mukavaa kierrätyslöpinää, kiitos Tiia :)
    Kasvoin kodissa, jossa kaikki kierrätettiin. Omat vaatteenikin olivat ensin isoja ja sen jälkeen pieniä ja niitä parsittiin. Tänä päivänähän ei tarvitse parsia, vaan revenneet vaatteet ovat muotia. Siksipä olen luonnollisesti aina kierrättänyt tavarat, vienyt lehdet kierrätyslaatikoihin, vaatteet kierrätysastioihin, lasitavarat ym. kierrätykseen. Tänä päivänä kierrättäminen on helpompaa, koska taloyhtiöiden pihoilla on kierrätysastiat, ennen ne piti haalata jonnekin kilometrien päähän. Odotan kovasti muovin kierrätysastiaa meidän taloyhtiön pihalle. Kirjoja olen kierrättänyt aiemmin ahkerasti ja yritän tsempata itseni jälleen kirppikselle. Pistän alhaiset hinnat, niin aina menevät kaupaksi. Jos joku haluaa lainata minulta kirjan, niin sanon aina, että ei tarvitse palauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit postauksesta :) Ja hienoa kuulla, että kierrätys on sulle tärkeää. Meilläkin on taloyhtiön pihassa hyvät kierrätysastiat ja siitä sietää olla onnellinen. Ei tarvitse mennä kuin rappuset alas ja hyvä työ on tehty. Vaatteet ei ole meillä juuri kierrä. Koko kolme yhdessä asumisen vuotta samat vaatteet kaapissa. Meillä on kai suht laadukkaita vaatteita kun lähinnä jotain collegehousuja ja muita halpishousuja on hajonnut.

      Poista
  2. Minäkin luin Katjan bloggauksen ja se jäi pitkäksi aikaa mietintään... En omista ihan hirveästi kirjoja, ehkä jotain 80 kappaletta ja aika ajoin raahaa niitä lapsuudenkotiini, josta ne sitten kulkeutuvat kiertoon siskolle ja siskon miehelle ja mummilleni luettavaksi. Osa jää sille tielle, osa palautuu, osa jää äitini kamareihin. Joskus myin kirjoja kirppiksellä ison satsin, mutta sitten huomasin että osaa jäi vähän ikävä. Kirjoihin kiintyy!

    Haaveenani on iso talo, jossa on oma kirjastohuone... Aika näyttää miten käy, mutta haaveitahan saa olla.

    Turhaa ei kannata ostaa, vaan kylläpä sitä tulee tehtyä heräteostoja. Nykyään oon petrannut, en osta mitään sisustustavaraa heti vaan vasta mietinnän jälkeen. Sitoudun myös pitämään ne tavarat. Vanhat tavarat yritän tuunata vastaamaan muuttuvaa sisustusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on hyvä tapa laittaa kirjat kiertoon. Ymmärrän, että joskus voi jäädä kalvamaan kun jostain kirjasta on luopunut. Itse luovuin nuorempana Veljeni Leijonamielestä ja sitä tuli ikävä.

      Haaveita saa ja pitää olla. Sulla on ihana haave. ♥

      Joskus tulee tehtyä heräteostoksia, mutta nykyään huomattavasti vähemmän itsekin. Samaan olen pyrkinyt, harkintaan. Siinä ehtii sitten miettimään, onko hyvä ja käytännöllinen.

      Tuunaus on hyvä asia, meilläkin nuo tuolit jotka tuli vanhempieni mökiltä, menee maalaukseen. Samoin yksi kirppikseltä ostettu kaappi. Tuo on hieno päätös sitoutua tavaraan, se tekeekin siitä päätöksestä entistä harkitumman. Itse en välttämättä pystyisi. /Tiia

      Poista
  3. Hyvää ja mukavaa aikuismaista pohdintaa, ajatukset ristiriidasta oli kiinnostavia. Itse ostan kirjoja kirppikseltä ja myyn myös. Olen itselläni huomannut sellaisen ristiriidan, että myytyäni kirjan, niin joskus sitävarsin pian kaipailee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli kieltämättä ihan hyvä herätä miettimään, jos en halua omistaa paljon muuta, miksi haluaisin omistaa paljon kirjoja... Toki on niitä kirjoja joita tahdon säilyttää, mutta ei kaikkia tarvitse. Ymmärrän tuon ristiriidan, varsinkin jos kirjasta on pitänyt. Nuorempana myin Veljeni Leijonamielen ja jäin kaipaamaan sitä. Ostinkin sen myöhemmin takaisin. Vielä ei ole muiden kirjojen kohdalla käynyt näin. Ehkä pientä haikeutta kuitenkin.

      Poista
  4. Hieno kirjoitus. Itse laitoin juuri viikonloppuna kiertoon kymmenkunta kirjaa. Uudet omistajat olivat innoissaan. Kaikki ei vain mahdu hyllyyn, vaikka kuinka haluaisin. Itse olen myös sellainen, että arvostan designia, mutta pienillä tuloilla ei kauheasti ostella. Toisaalta omistan esimerkiksi hieman arvokkaampia design-koruja, joista saan jatkuvasti ihailevia sanoja ja voin vannoa, että korut ovat vähintään kymmenen vuotta vanhoja. En kauhean helposti osta uutta vanhan tilalle, jos vanha vielä toimii ja hoitaa asiansa. Sen sijaan mies on aina ostamassa jotain uutta. Hieman ristiriitaista välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kiva kuulla, että uudet omistajat ilahtuivat. Siihenhän kirja on tarkoitettu, luettavaksi eikä vaan johonkin kaapin pohjalle. Meillä alkusysäyksen tähän kirjojen vähentämiseen teki juuri täysi kirjahylly johon ei enää mahtunut.
      Hienot, kestävät korut varmasti sulla :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjoitus, omia kulutustapoja on hyvä joskus pysähtyä pohtimaan. Itse olen huomannut, ettei laatu ja hinta suinkaan kulje aina käsi kädessä. Korkea hinta ei siis ole tae laadusta ja joskus tuotteessa maksaa eniten nimenomaan se merkki. Tarkkana saa olla.

    Meidän koti olisi melko tyjhä ilman kirjoja. Miestä ei sisustus eikä tavara kiinnosta: hän on antanut minulle vapaat kädet kaiken paitsi keittiön suhteen (hän tykkää kokkailla). Meillä onkin lähinnä kirjoja. Jos kirjat veisi pois, tulisi aika autiota. :D Ostin ennen huolettomammin kirjoja, mutta sittemmin tulin ronkeliksi. En osta ns. massakirjoja, jotka tiedän saavani kirjastosta (tosin lipsun tästä usein enkä aina voi tietää saako jotain kirjaa kirjastosta), vaan keskityn sellaisiin joita ei sieltä saa. Nyt olisi odottamassa kassillinen kirjoja, jotka olisi tarkoitus roudata charity shopiin kiertoon kunhan jaksan ne kantaa sinne. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on totta. Kaikessa hintakaan ei ole tae laadusta. Jonkin verran mielelläni selvitän tuotteen taustaa, mutta kyllähän usein designissä on sitä ilmaa hinnassa. Varmasti löytyy sieltäkin niitä ei-niin-laadukkaita tuotteita, joten hyvä pointti.

      No sullahan on kiva, ei kannata sitten kirjoja viedä pois :D Kuulostaa jotekin ihanalta että koti on täynnä kirjoja, vaikka ei meille sopiskaan(taidan olla aika neuroottinen :D). Jokaisella oma juttunsa. Sulla on hyvä ajatus tuossa kirjojen ostamisessa. ♥ Jatka samaan malliin!

      Poista
  6. Kiva kirjoitus, kiitos Tiia ♥

    Meilläkin on tosi paljon kierrätyshuonekaluja, ja esim. astioita ja pöytäliinoja (ja kirjoja!) on myös ostettu kirppiksiltä. Tykkään kun tiedän että kotona on paljon kierrätettyä, tuntuu jotenkin omalta :)

    Omien kulutustapojen pohtiminen ja ekologisuuteen pyrkiminen on tässä nykymaailmassamme todella tärkeää, mutta kiukkuista tiukkapipoisuutta parempi ratkaisu taitaa kyllä olla juuri sellainen hyväntuulinen ja -tahtoinen askellus :) Kukkaruukkuhellittely siis ehdottomasti sallittu ja ihan jo oman hyvinvoinnin vuoksi ♥ Ihminen tarvitsee ympärilleen kauneutta ja jaksaa sen voimin parantaa maailmaakin paljon paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) ♥ Meilläkin myös suuri osa kirjoista on kirppiksiltä. Astiat pitkälti sukulaisilta, eli kierrossa nekin.

      Todella hyvin ja ihanasti sanottu Katja, liikaan tiukkapipoisuuteen ei kannata kallistua. Opittavaa on vielä elämästä monella tapaa, niin kierrätyksessä kuin muussakin, mutta ne tulee varmasti ajan kanssa, ei pakertamalla. :)

      Poista
  7. Kiva ja kiinnostava postaus! Sama vika mulla, että toisaalta ostelen ja omistan kauheasti kirjoja, mutta toisaalta en tykkää siitä että on liikaa tavaraa. Kunpa vain pystyisikin karsimaan siitä kaikesta muusta tavarasta... Kyllä kirjojakin välillä vien kasoittain kirpputorille, mutta pian niitä onkin jo tullut ostettua saman verran lisää!! Minkäpä bibliofiili itselleen tekee... ;)

    VastaaPoista
  8. Verratonta ulosantia ja järkeilyä elämään suuresti vaikuttavien asioiden tiimoilta! Huonosti organisoitu kaappitila - ei hyvä -, mutta joka ei täyty on harvinaista herkkua.

    Kyllä se kokemusperäisesti niin menee, että köyhällä ei ole varaa käyttää huonoa lääkäriä eli laadulla on tekijänsä, kestävyytensä ja ajattomuutensa kuten esim. designesineet osoittavat. Toisaalta muistoesineillä on tilannekohtaiset ja pysyvämmät hyvää mieltä tuottavat arvonsa, joten sallittakoon niille sijansa:) Mutta kestävyys ja kierrätys kunniaan unohtamati, jotta pieni hupsuttelu ja kaidalta tieltä poikkeaminen on sallittua, joskus jopa mielenylennykseksi suotavaa.

    Ja hei, ei hätää: koti on pitkälti myös mielentila ja kyllä ne omat seinät sieltä tulevat jos ovat tullakseen; tärkeintä on viihtyvyys, toisen lähellä olo ja oman pesän tuntu. Kaikkea hyvää syssynjatkolle, löysää pipoa päähän ja suloisille viiksikarvaisille silityksiä:)

    VastaaPoista
  9. P.S. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli Kaisa Viljasen kiva kolumni aiheeseen liittyen:
    https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005393628.html

    VastaaPoista
  10. Hei siellä karvakasan alla! Raikkaita ja kiintoisia postauksianne olen kaivannut, mutta tiedän, että on aika kirjoittaa ja aika olla hiljaa...
    Haluan tässä kuitenkin toivottaa teille omanoloista, hyvänmielen jouluaikaa sekä loppuvuotta ynnä kaikkea hyvää alkavalle Uudelle Vuodelle 2018:)

    VastaaPoista
  11. Heipsuli, liityitte tuossa jonkin lukijaksi Marihantee-blogiini, jonka pystytin juuri syksyllä. Blogini muutti nyt nimensä ja sen myötä myös osoitteensa: en ole aivan varma mahtaako tuo bloggerin uudelleenohjaus muutettuun osoitteeseen toimia, joten ajattelin varmuudeksi kertoa asiasta lukijoille :) Marihantee blogi on siis nykyään tässä osoitteessa: https://kehraavakirjatoukka.blogspot.fi ja sen rinnalla on eläinblogi http://kerjaavakarvamato.blogspot.fi/

    Mikäli tuo blogi ei osoitteenmuutoksen jälkeen lukulistalla näy/toimi, niin siihen täytyy ehkä liittyä uudelleen lukijaksi, en ole aivan varma miten tämä tekniikka milloinkin toimii.. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!