tiistai 6. joulukuuta 2016

Stephen King: Hohto

Hohto on toinen lukemani romaani Stephen Kingiltä. Ensimmäinen oli syksyllä lukemani Mersumies, joku kuitenkin oli perinteinen dekkari. Tämä oli siis ensimmäinen kirja "kauhun kuninkaan" omimmalta alueelta.

Hohto on jokaiselle varmasti tuttu vähintäänkin Stanley Kubrickin elokuvasovituksena, joka on yksi kaikkien aikojen kauhuelokuvaklassikoista. Elokuva kuitenkin poikkeaa hyvin paljon kirjan tapahtumista, ja King itse oli aikoinaan pettynyt elokuvaan.

Lähtökohdat kirjassa ovat kuitenkin hyvin samanlaiset. Jack Torrance on saanut pestin talveksi hotellin talonmiehenä ja muuttaa perheineen muutaman kuukauden ajaksi Overlook-hotelliin pitämään kiinteistöstä huolta tämän ollessa suljettuna. Torrancien pojalla, Dannylla, on erikoinen kyky, hohto, jonka avulla poika näkee tulevia, sekä menneitä tapahtumia.

Hotellin historia onkin hyvin synkkä ja lähes samantien Danny alkaa nähdä erilaisia pelottavia näkyjä, jotka kirjan edetessä ottavat otettaan myös Jackista. Lopulta hotellin pahat voimat saavat Jackin lopullisesti valtaansa, lopputulemana miehen totaalinen sekoaminen.

Kirja oli hyvin erikoinen. Erikoinen sillä tavalla, että suorastaan ahmin kirjan läpi päästyäni vauhtiin ja nautin lukemastani kokoajan enemmän ja enemmän. Kingin tyyli kirjoittaa ja kuvailla hahmoja, sekä tapahtumia, on erittäin vetävää. Tarina on loistavasti alustettu ja odotin loppuratkaisua suurella jännityksellä.

Loppuratkaisun kanssa kävi kuitenkin täysin samalla tavalla kuin Mersumiehessä. Viimeiset 50 sivua olivat totaalinen pettymys ja lopetus tuntui todella hätäisesti tehdyltä. 600 sivun nautinnollisen lukemisen jälkeen kirjan lopetettuani oli fiilis lopulta lähinnä: höh, olipas surkea kirja. Harvoin, jos koskaan, olen todennut elokuvan olleen kirjaa parempi, mutta tämän teoksen kohdalla se on todettava. Leffa on jopa selkeästi parempi kuin kirja.

Näiden kahden lukemani kirjan perusteella en todellakaan osaa sanoa pidänkö Kingistä vai en. Olen ahminut kummatkin kirjat itselleni epätyypillisen nopealla tahdilla ja ollut täysin hurmioitunut lukiessani, mutta kuten ylempänä totesin, kirjat ovat kuitenkin lopulta jättäneet täysin kylmäksi. Olenkin miettinyt, saisiko King kirjoistaan hiottua parempia, jos käyttäisi loppuratkaisuihin hieman enemmän aikaa, eikä tykittäisi tuolla kaksi kirjaa vuodessa -tahdillaan.

Meinasin heti Hohdon luettuani tarttua tämän jatko-osaan, Tohtori Uneen, mutta päätin kuitenkin lykätä kirjan lukemista tuonnemmaksi. Sen verran tyhjä olo Hohdon lukemisesta jäi. Aion varmasti palata Kingin pariin vielä myöhemmin, mutta toivon, että tulevat kirjat eivät herättäisi yhtä ristiriitaisia tunteita.

Muut Kingiä lukeneet, mitä kirjoja mieheltä suosittelisitte? Olenko ainoa jonka mielestä hänen kirjojen loppuratkaisut ovat tönkköjä?

Tämä on meidän joulukalenterin luukku numero 6. Kuittaan tällä myös ensimmäisen kirjan luetuksi meidän Paperilta ruutuun -haasteeseen, sillä kirjasta on tehty minisarja vuonna 1997.


Oma ostos
651s.
WSOY 2013


8 kommenttia:

  1. Mulle Hohtoon tarttuminen kirjana on aina ollut ylitsepääsemättömän esteen takana juuri sen takia, että Kubrickin teos on mulle leffana todella merkittävä. Muuta Kingiä olen lukenut kyllä ja pitänyt, esim. Uinu uinu lemmikkini (Pet Sematary) on vahvatunnelmainen kauhukirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uinu, uinu lemmikkini onkin ollut yksi vaihtoehdoista mitä oon miettinyt Kingiltä lukevani seuraavaksi. Ehkä siis tartun seuraavaksi siihen.

      Poista
  2. Harmi, ettet lopuksi tykännytkään. Olen itse suuri Kingin fani, ja luin Hohdon varmaan 10 vuotta sitten. Tykkään kovasti kirjasta, ja tuosta elokuva-asiasta olen erimieltä, nimittäin inhosin Stanley Kubrickin leffaa. :D Sen sijaan vuoden 97 Mick Garrisin minisarja oli mielestäni tosi hyvä, ja käsittääkseni King on myös itse siihen ollut tyytyväinen.
    Uudemmista Kingeistä mielestäni Tapahtumapaikkana Duma Key oli hyvä, samoin luin Halloweenin aikoihin Yön äänet -novellikokoelman, joka oli mielestäni mahtava (samaa ei voi sanoa läheskään kaikista Kingin kokoelmista. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi Kubrickin leffahan poikkeaa tosi suuresti tuosta kirjasta. Varmaan sen takia King itsekin siihen on aikoinaan pettynyt. Toi minisarjahan taitaa olla sitten paljon enemmän kirjalle uskollinen. Pitäisi sekin joskus katsoa. :)

      Kiitos lukuvinkeistä!

      Poista
  3. Mulla tapahtui Mersumiehen kanssa myös lässähdys. Puoleenväliin todella koukuttava dekkari, lopussa sitten vähän liikaa sitä sun tätä. Aion kyl silti lukea jatko-osan, ilmestyy alkuvuodesta. 8) Lemppareitani Kingiltä ovat ainakin Kuvun Alla, Tukikohta, Carrie ja Musta Torni-sarja.

    Olen lukenut muutenkin paljon Kingiä (varsinki blogiaikana), mutta Hohtoa en. Tuolla se odottaisi lainapinossa nytkin, mutta en tiedä uskallanko aloittaa...Sama syy kuin yllä. Elokuva on niin karmaisevan hieno! Pelkään kirjan jäävän jalkoihin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin ajattelin, että kyllä ton Hodges-trilogian voisi kokonaisuudessaan lukea läpi, vaikka eka osa vähän lässähtikin. Kenties pitää Musta Torni -sarjaankin tutustua, siitähän näyttäisi myös tulevan uusia painoksia ensi vuoden puolella. :)

      Poista
  4. En ole Hohtoa lukenut, vaikka luin joskus nuorempana paljonkin Kingiä. Uinu uinu lemmikkini oli hyvä (ainakin silloin joskus: enää en muista siitä juuri mitään). Hohdon olen tietty elokuvana nähnyt ja onhan se huikea. Tosin vasta kirja-arvioita Hohdosta luettuani tajusin, että elokuvassa on taidettu vetää melko lailla mutkia suoriksi. Itse en esim. muista sitä "shining"-juttua eli poika jotenkin hohtaa. Pitäisi kyllä lukea tämä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kirja on käytännössä täysin erilainen kuin leffa. Kirjassa King on painottanut juuri noita yliluonnollisia elementtejä, kun taas leffassa Kubrick laittoi tapahtumia enemmän Jackin mielenterveyden pettämisen piikkiin.

      Kyllä leffassakin tuo hohtaminen esille tulee, mutta ei todellakaan yhtä selvästi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!