Bukowskista

Charles Bukowski, tuo renttu, alkoholisti, rosoinen kirjoittaja. Runot, romaanit, novellit. Vaikea päättää miehen vahvinta aluetta. Romaanit kuvaavat Bukowskin alter-egon Henry Chinaskin elämää (lukuunottamatta Pulpia), novellit taas asioista laidasta laitaan. Välillä (vähän liian usein) ollaan laukkaradalla, joka oli Bukowskin harrastus. Vedonlyönti. Kuvaukset hevosurheilun saralla menevät yleensä yli hilseen. En ymmärrä. Usein ryypätään, välillä nussitaan. Välillä rakastetaan.

Teksti saattaa ulkoisesti vaikuttaa huolittelemattomalta, mutta vaatii kuitenkin ajatustyötä ja se on syy miksi Bukowskista pidän. Pelkistetyt koruttomat lauseet, elämän nurja puoli. Lohduttomat ihmiskohtalot.

Bukowskin naiskuva ei liene saaneen kehuja, mutta toisaalta kirjoissa seikkailevat miehet eivät esittäydy sen parempina ihmisinä, kuin naisetkaan. Bukowski ei liioin tunnu pitävän kenestäkään, mutta se on vain pintaa, uskoisin. Bukowskin kirjoista ei löydy sankareita naisista eikä miehistä. ”Hieman” syrjäytyneitä ja vinoutuneita persoonia taas senkin edestä.

“Do you hate people?”
“I don't hate them...I just feel better when they're not around.” 

Bukowskin novelleissa ja romaaneissa vahvana esiin nouseva rujous saattaa tuntua tykitykseltä, mutta hänen (myöhäisemmistä) runoistaan voi löytää pehmeyttä vastapainoksi.

Runoissa Bukowski ei ole mulle vielä niin tuttu. Olen lukenut kaksi runokokoelmaa, Eläkeläinen Kaliforniassa ja Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten, jotka eroavat tyyliltään toisistaan aika paljon. Eläkeläinen Kaliforniassa pitää sisällään myöhäisempiä runoja joissa käsitellään menneitä rietasteluja, runoutta, kirjoittamista, taidetta, elämää ylipäänsä. Lukeminen on kevyttä, mutta ajatuksia herättävää. Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten taas on tekstiä, johon pitää keskittyä ymmärtääkseen todella, sitä ei pidä ahmia kerralla, vain vähän kerrallaan. Pureskellen ja pohtien. En lukenut sitä ehkä otollisimpaan aikaan, joten otan uusintaluettavaksi sen jossain vaiheessa.

Jokaisessa lukemassani Bukowskin kirjassa on ollut täydellisiä lauseita, täydellisiä juuri sellaisenaan. Harmittaa, etten ole poiminut niitä ylös. Kun joskus uudelleenluen Bukon kirjoja, poimin ne ylös – paperi vain saattaa loppua kesken. Kirja kirjalta opin ymmärtämään Bukoa – ja jopa maailmaa paremmin. Mielestäni Bukowski oli nero, hän eli sitä elämää, josta kirjoitti. Sen pystyy näkemään tekstistä. Hän eli sitä oikeasti. En väitä jokaisen lauseen olleen totta, mutta pääpiirteittäin. Bukowskilla on oma, rehellinen äänensä.

Ymmärrän etteivät kaikki Bukowskista pidä, eikä tarvitsekaan. Aihepiireiltään Bukowskin tekstit voivat olla aika raffia luettavaa. En mäkään pidä kaikista kirjoista tai kirjailijoista. Bukowskin kirjoista olen pitänyt kaikista, jotka olen lukenut. Joistain enemmän, joistain vähemmän.

Bukowski todistaa, ettei kirja onnistuakseen tarvitse millilleen hiottua tekstiä.

Luemme parhaillaan yhdessä iltasatuna Bukowskin Kirottujen nautinnot -kirjaa, joka pitää sisällään postuumisti julkaistuja runoja sekä novelleja. Miten hyviä hetkiä olemmekaan kokeneet kirjan parissa. Kirjasta välittyy Bukowskin lähentyvä kuolema ja se miten mies siihen suhtautuu. Bukowskin tekstistä huokuu levollisuus, vanhan miehen eletty elämä. Teksti soljuu näppärästi eteenpäin, kuten aina. Se sama levollisuus on mukana kuin Eläkeläinen Kaliforniassa runoteoksenkin kohdalla. 

Alussa rakastuin Bukowskin raakaan rehellisyyteen, pelkistettyyn tekstiin. Hänen myöhäisempiä tekstejään luettuani rakastuin vielä enemmän, siihen vanhaan viisaaseen likaiseen mieheen. Siihen levollisuuteen, tapaan nähdä maailma siedettävänä viimeisinä vuosinaan.

Bukowskin romaaneista hahmottaa hienosti miehen elämän kulun. Lapsuudesta kertova Siinä sivussa on vielä lukematta, mutta Pystyssä kaiken aikaa valottaa nuoren Bukowskin elämää töitä etsien, ryypäten ja pyörien epämääräisten naisten kanssa. Satunnaiset hanttihommat kuitenkin vaihtuvat pidempiaikaiseen pestiin Postitoimistossa, jossa mies viihtyy töissä peräti 12 vuotta. Sen jälkeen Bukowski viettää kaiketi railakkaimmat vuotensa ja Naisia löytyy joka sormelle. Eräs niistä valikoituu peräti vaimoksi. Bukowski tekee syrjähyppynsä elokuvamaailmaan, Hollywoodiin. Tähän aikaan pystyy jo aistimaan seesteytynyttä elämää. Radikaali ero edelliseen kirjaan, tiukasti parisuhteessa elävä Bukowski elokuvamaailmassa käsikirjoittajana. No, ainakin pullo on kourassa joka kirjassa. Siinä oli alter-egon Chinaskin tarina. Seuraava ja viimeinen romaani Pulp sijoittuu aivan erilaisiin kuvioihin ja maisemiin.

Joku päivä luen Chinaski-kirjat kronologisessa järjestyksessä. Ehkä saan taas jotain uutta elämääni. Yllättävää ei liene, että pian ilmestyvä Rakkaus on koira helvetistä -runoteos on hankintalistalla.

”Ja jos joku siellä jossain on tarpeeksi hullu halutakseen kirjailijaksi, niin anna mennä vaan, sylkäise aurinkoa silmään, hakkaa näppäimiä, se on parasta hulluutta.”

Tuossa hyvä vinkki Bukowskilta teoksesta Kirottujen nautinnot. 

Thank you, Bukowski.