Bloggaamisesta

Syy miksi aloitin kirjabloggaamisen on aika yksinkertainen. Tarkoitus on saada omia tuntojaan, ajatuksiaan kirjoista ylös. Mun ongelmana on muisti, eikä se ongelma ole mikään pieni. Vaikka pitäisin jostain kirjasta kovasti, sen sisältö unohtuu multa hetkessä – sen takia haluan kirjata ylös. Kun nyt olen miettinyt asiaa enemmän, en halua vain pintapuolisesti raapaista kirjaa, kuvailla vähän juonta ja kertoa oman lyhyen mielipiteeni. Varmasti kyllä jatkossa tulee olemaan lyhyitä tekstejä, mutta jos jonkin kirjan kohdalla käy niin, että se saa kirjoitus-flowni ryöpsähtämään, annan sen kaiken tulla.

En halua olla blogiini etäinen, haluan että voitte jollain tasolla tuntea mut. Haluan, että kirjoittamisen avulla mulla jää paremmin mieleen kirjan sisältö, miksi pidin tai en pitänyt kirjasta.

Osaan asennoitua oikein blogin kirjoittamiseen. Mulla olisi ongelmia, jos kirjoittaisin vain johonkin muistikirjaan tai näpyttäisin koneella muuten vaan. Se ei toimisi mulla, tämä blogi antaa mulle syyn kirjata ylös, koska mä haluan. Ajattelen kirjaa lukiessa ”kirjoitan tästä blogiin” - ja sitten kirjoitan. Kun ajattelen, että mun pitää – niin mun pitää. Jos blogia ei olisi ja haluaisin kirjoittaa kirjasta, en saisi itseäni luultavasti motivoitua siihen. Blogi tuo siihen syyn, miksi kirjoitan. Jos taas mulla on kirja, josta en aio blogata, en kirjoita siitä mitään, vain luen sen ja käy taas se sama – vähän ajan päästä kirja on jo ihan unohtunut.

Ei muistin kanssa ainoat ongelmat ole lukemisen muistamisessa – siihen vain heikko muistaminen vaikuttaa ehkä eniten elämässäni.

Jo se, että ylipäänsä kirjoitan kirjasta, auttaa muistamaan paremmin. Blogiin voin aina palata tekstien luo, selata sitä niin paljon kuin haluan. Voin palata niihin ja lukea niistä tunnoista, jotka kirja on aiheuttanut. En ole tähän mennessä kovin syvällisesti postauksissa avannut mitään, mutta se on varmasti osittain sellaista alkukankeutta. Kun on vasta aloitellut kirjoittamaan kirjoista, ei niistä edes ole osannut kirjoittaa niin hyvin – ei sillä että nyt jo muka osaisin.

Vastedes(ainakin tässä kuussa, koska muutama postaus on tekeillä) kuitenkin tulee näkymään ainakin muutamia vähän enemmän avaavia postauksia, joihin uskon saaneeni enemmän omia tuntojani ylös. Tietysti lyhyemmät tekstit säilyy siellä seassa, eikä lyhyempi teksti tarkoita huonoa kirjaa. Välillä kirja voi häikäistä olemalla niin hyvä, että jää oikein sanattomaksi. Paljon riippuu myös siitä, kuinka rattaat sattuvat juuri sillä hetkellä raksuttamaan päässäni. En myöskään aio enää mennä nukkumaan kirjoitus-flow päällä, vaikka kello olisi kuinka paljon. Silloin en nukahda ja ideat valuvat hukkaan.

Kirjoittamalla kirjoista onnistun löytämään jotain uusia ajatusmaailmoja. Onnistun sillä parantamaan heikkoa muistiani ja ehkä se vaikuttaa positiivisesti ruostuneisiin kirjoitustaitoihini. Toivottavasti myös jatkossa.

Bloggaaminen on harrastus johon saa kulutettua yllättävän paljon aikaa ja sitä oikeastaan olen kaivannutkin, lukemisen ohelle jonkin toisen harrastuksen. Bloggaaminen on toiminut siihen hyvin.

Mulla on itseasiassa ollut pari blogia aiemmin. Peliaiheinen (muistaakseni siellä taisi olla muutama leffapainotteinen juttu myös) vuonna 2010, jolloin pelasin enemmän. Sitä blogia en kovin kauaa pitänyt, pari kuukautta? Sen jälkeen oli vuorossa blogi, jota varmaan kutsuisin lifestyle-blogiksi? Sitä pidin pidempään(ehkä vuoden), mutta epäaktiivisesti. 2013-2014 pidin musiikkiaiheista blogia, joka oli myös säännöllisen epäsäännöllinen ja hiipui kesällä 2014 kokonaan pois. Mihinkään noista blogeista en sitoutunut millään tavalla ja sinne postailu oli epäsäännöllistä.

Tämä kirjablogi taas on vienyt mukanaan kokonaan. Alkuinnostus on ollut suuri, mutta sellainen ylenpaattinen innostus alkaa ehkä jo hiipumaan ”pitämiseksi”. Eikä se ole huono asia. Mulla on kaikkien harrastuksien kanssa vuosien aikana ollut ongelmana innostuksen nopea hiipuminen ja se harrastuksesta ”pitämisen” tunne on ehkä sitten jäänyt pois. Sitten ne harrastukset on tyssänneet kuin seinään. Tämän kanssa en usko käyvän niin.

Se mitä varmasti tulee jossain vaiheessa tapahtumaan, on postaustahdin hidastuminen ja se kuuluu asiaan, sitten jossain vaiheessa. Ei ihan vielä.

Joulun odotus jatkuu. Tämä oli joulukalenterin luukku numero 2.