Näin on käynyt aiemminkin. Kerron nyt
kuitenkin vain miten ja miksi se tapahtui nyt hiljattain. Jukka
Viikilän kirja Akvarelleja Engelin kaupungista on saanut
kehuja pitkin vuotta, sitten Finlandia-ehdokkuuden ja korjasipa se
myös voiton. Alkuun ajattelin, että kirja kuulostaa kauniilta,
mutta ehkä en kuitenkaan lue sitä. Kauniit kirjat ovat oikeastaan
kompastuskiveni, mutta mukavuusalueelta poistuminen tekee hyvää – ainakin yleensä.
Itse kirjaan, Akvarelleja Engelin
kaupungista on Viikilän esikoisromaani. Aiemmin Viikilä on
kirjoittanut kaksi runokokoelmaa. Runous puskee läpi myös tässä
romaanissa vahvasti ja se on ilmeisen tarkoituksellista.
”Romaani on oikeastaan ainut myyvä kirjallisuudenlaji, joten se on hyvä pakkaus salakuljettaa lyriikkaa isommalle lukijakunnalle” Viikilä
Gummerus 2016
215s.
luettu e-kirjana
Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo
päiväkirjamuodossa saksalaisesta Johan Carl Ludvig Engelistä,
jonka keisari palkkasi Suomeen rakentamaan Helsingin, kokonaisen
kaupungin. Tarkoitus oli jäädä vain kuudeksi vuodeksi, lopulta
Engel jäi loppuiäkseen. Vaimo Charlotte ei viihdy pimeässä,
kylmässä ja synkeässä Helsingissä, jossa rakennettavaa riittää.
Engel ei puhu valtakieltä ruotsia ja se tietysti hankaloittaa elämää
kylmässä kaupungissä entisestään.
Engel kirjoittaa päiväkirjaansa öisin
ja paperille päätyvät niin murheet tyttären sairaudesta kuin
Helsingin hyytävästä kylmyydestä. Päiväkirjaan purkautuu myös
alituinen koti-ikävä ja hiljalleen rakentuva 1800-luvun Helsinki,
joka syttyy eloon mielessäni. Viikilä on pukenut Engelin aika
syvälliseksi ajattelijaksi ja jokainen lause tuntuu harkitulta.
Vaikka kirja toki on kaunis, lyyrinen
ja laadukas – se ei sytyttänyt ainakaan minua. Viikilä on
mielestäni uskottavasti hypännyt Engelin nahkoihin, mutta silti oma
lukukokemukseni jää hyvien lukukokemuksen jalkoihin runnottavaksi.
Kirjan kieli on kaunista, mutta ei onnistunut päästämään minua
lähelle. Onnistuin tavoittamaan
paljon niiden kauniiden sanojen takaa, mutta silti. Kirjalliset
ansiot ovat isot, mutta kirja ei onnistunut koskettamaan, ei
liikauttamaan mitään sisälläni – vaikka ehkä olisi pitänyt.
Ainakin luulisin sen olevan tämän kirjan tarkoitus. Runoilijataustan huomaa ja kirja tuntuukin olevan pitkä runo lyyrisine kuvauksineen arkkitehtuurista, historian Helsingistä ja yksinäisyydestä. Kansi tuntuu mielestäni sopivan kirjalle hyvin.
Ei tämä kuitenkaan huono
lukukokemus ollut. Varmasti jatkossa poistun
mukavuusalueeltani, mutta teen sen harkiten, en vain siksi miten
kehuttu joku kirja on.
Historian ystäville, kauniin kielen
rakastajille tämä teos on varmasti passeli ja voin antaa
suositukseni.
Tunnistan ilmiön, jossa kirja on päällisin puolin hyvin viehättävä ja kaunis, ns. kaikki hyvin paperilla, mutta jotenkin se ei onnistu pääsemään ihon alle eikä väräytä tunteita tippaakaan. Tästä kirjasta en tosin tiedä, kun en ole lukenut, mutta tunne teknisesti hyvän mutta kylmäksi jättävän kirjan lukemisesta on tuttu.
VastaaPoistaTotta puhut. Joidenkin kirjojen kohdalla vain käy niin. Tämäkin laadukas kirja, mutta ei mun juttu.
PoistaMinusta tämä oli tosi hyvä katsaus Helsingin historiaan. Hienoja lauseita, mutta en kaikkien viestiä ymmärtänyt... Viimeinen elämystähti uupui omallakin kohdalla.
VastaaPoistaHistoriallisesti toki kiinnostava ja hienoa, että se on monissa herättänyt kiinnostusta Engeliin ja hänen rakennuksiinsa. Se oli hienoa, että Viikilän kuvailu loi mieleeni elävän kuvan 1800-luvun Helsingistä.
PoistaTiia, olen just ihan loppusuoralla Akvarellien kanssa. En nyt vielä sano mitään muuta kuin että niin se vaan välillä on, että sitä ei syty sitten millään.
VastaaPoistaJään odottelemaan mielipidettäsi. Ja totta, aina ei vain sytytä. Niin kävi nyt tämän kanssa.
PoistaMinäkin liityn jotakin jäi puuttumaan -kerhoon. Pelkkä kaunis kieli ei pelasta, ellei tarina kosketa. Ärsyynnyin lopulta, kun annoin Finlandia-ehdokkuuksien vaikuttaa lukemistooni. Parasta ja rohkeinta on valita kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat.
VastaaPoistaPuhut täyttä totta, viimeinen lauseesi on täydellinen. Noh, aina oppii. Luen vain sitä mikä oikeasti kiinnostaa tarpeeksi.
PoistaTuo oli totta, mitä Sirri sanoi, että parasta ja rohkeinta on valita kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat. Niin minä itse teen. En jaksa kahlata kirjoja, joista KUULUU olla kiinnostunut, jos ne eivät kiinnosta. Tätä kirjaa en ole lukenut, mutta tiedän tunteen, kun joku kirja ei sytytä. Ei siinä silloin auta, vaikka se kirja olisi kuinka in.
VastaaPoistaJep, niinpä. Harvoin menen sen mukaan mikä on in ja tässä syy. Yleensä toki luen mitä huvittaa, mutta tässä kohtaa koitin tehdä mukavuusalueelta poistumista...
PoistaMinulla tämä vasta odottaa lukuvuoroaan, joten en osaa sanoa, pidänkö vai enkö. Oikeastaan on jopa virkistävää lukea tällainen vähän erilainen kommentti Viikilän kiitellystä teoksesta.
VastaaPoistaToivottavasti on sulle parempi lukukokemus. :) Kirjan kauneutta en lähde kiistämään, vaikkei ihan uponnutkaan.
PoistaMinä pidin tästä, vaikka tunnistan toisaalta tuon etäisyyden kokemuksen. On vähän sellainen tuntu, että Akvarellit jakaa mielipiteitä, mutta tokihan kirjallisuus saa niin tehdä. Hyvä vain, kun ei kaikki olla samanmielisiä. :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä miksi tästä pidetään ja kirjalliset ansiot Akvarelleissa on hienot, mutta ihan ei mun juttu kuitenkaan. Ja nimenomaan, saa ja pitää jakaa mielipiteitä. :)
PoistaTiia
Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Riitta Mäkirinne Turusta, olen lääkäri ammatin mukaan, 47-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni, minulla on positiivinen aikomus, että nämä tiedot auttavat tätä artikkelia lukevalle henkilölle nyt palauttamaan rikkoutuneen avioliiton ja palauttamaan menetetyn rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Oltuaan suhteissa Janne Anttilaan vuosia, hän hajotti minut, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein, oli turhaa, halusin häntä takaisin niin paljon rakkauden takia, että olen häntä kohtaan, Kysyin häneltä kaiken, mitä minulla on, lupaan, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä ja hän ehdotti, että ota mieluummin yhteyttä rakkaudenloitsijaan, joka voi auttaa minua selittämään sen, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkaudenloitsuosa oli olemassa tai toimi, minulla ei ollut valintaa mutta kokeillaan sitä, lähetin sähköpostin loitsukanavalle ja hän kertoi minulle, ettei ollut ongelmaa, että kaikki tulee olemaan kunnossa ennen kolme päivää, että entinen palaa takaisin minuun ennen kolme päivää, hän heitti Rakkausloitsun osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 3.00. Entinen rakkautekumppani soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, että vastasin puheluun ja hän sanoi vain, että hän oli niin pahoillani kaikesta mitä tapahtui, että hän halusi minun palata hänen luokseen, että hän rakastaa minua niin paljon . Olin niin onnellinen ja niin me aloimme elää yhdessä onnellisina. Näin voit tavoittaa hänet, jos tarvitset apua doctorigbinovia93m@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836, ota asiat itsestäänselvyytenä ja se vie sinulle ......
VastaaPoista