Kirpputoreista ja antikvariaateista

Alunperin tämän kirjoituksen tarkoitus oli toimia kierrätyksen, kirppiksien ja antikvariaattien puolestapuhumisena – mutta teema kääntyikin päälaelleen.

VAROITUS: teksti sisältää provosoivaa ja ronskia kielenkäyttöä

Mä oon aina käynyt kirppiksillä, välillä vähemmin löydöin, välillä enemmin, välillä oon lähtenyt tyhjin käsin ja välillä kassit heiluen. Eikä mua oo ennen häirinnyt jos oon joutunut lähtemään tyhjin käsin, mutta nykyään se ärsyttää. Syystä että se on toistuvaa. Lahden kirppistarjonta on niin köykäistä, että se suorastaan ärsyttää. Toisaalta taas jos olet itsenäisyyspäivän aattona menossa kirppikselle ja se ei ole nettisivuillaan ilmoittanut poikkeusaikatauluja, olettaisi sen olevan normaalisti auki? Vaan eipä ole ja heilut sitten turhan päiten oven kahvassa.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä keskiviikkona menet uudelleen roikkumaan siihen samaiseen oveen ja tällä kertaa se aukeaa. Heti sisään astuessasi haistat mojovan paskan käryn, mutta koska jo toistamiseen tulet kirppikselle bussilla, etkä halua tehdä sitä turhaan, astut sisälle odottavaisin mielin. Vaan paskan käry leijailee kirppiksellä sen jokaisessa nurkassa. Yrität keskittyä hyviin löytöihin, mutta joku tuuletusvekotin pitää sellaista meteliä, että vaikka olet lapsuudesta saakka puolikuuro, kuulisit sen kuolleenakin. Sitä saatanan huminan ja korvia riepovan ulinan määrää.

Ollaanhan me joskus hyviä löytöjä tehty, Kissa sisälläni (huuto.net), Muumien suuria ja pieniä seikkailuja (kirppis), Vaarallinen juhannus (huuto.net), Muumipappa ja meri (facebook-kirppis)

Olit etukäteen miettinyt kiertäväsi kirppiksen kahteen otteeseen, mutta koska et halua kärsiä loppuiltaa tinnituksesta, katselet pöydät läpi suht tarkkaavaisesti, että kertakierros riittäisi. Jokainen pöytä tuntuu olevan pulloillaan aivan karmeaa tavaraa, tavaraa jota et ottaisi vaikka ilmaiseksi saisit. Kurki pöytiin epätoivoisena, josko jotain. Et halua lähteä tyhjin käsin kotiin. Kaikki tavarat näyttävät perseestä revityiltä, joten yrität löytää edes kirjoja. Hyväkuntoisia, kiinnostavia kirjoja. Päädyt ostamaan yhden hömppäpokkarin ja yhden sarjakuvan, vaikkei kumpikaan erityisemmin kiinnosta. Ihan vaan, ettei taas tarttis lähteä ilman mitään. Ulkona saat vihdoin raitista ilmaa ja ujellus vaihtuu autojen tasaiseen huminaan. Jes. Mä luulin, että sen kirppiksellä käynnin pitäisi olla hauskaa, eikä sieltä ulos pääsemisen. Bussiin ja kotiin. Tuli aika kalliit kirjat, eihän bussiliput tunnetusti mitään ilmaisia ole.

Kotiin päästessä korvasi alkavat vinkumaan, ah ihanaa piipittävää ujellusta. Voit taas tuntea käyneesi yhdessä Lahden kehuitummista kirpputoreista.

Ehkä mä vaan käännän kelkkani, kierrättävä ihminen. Jos käyt Lahdessa, älä tuhlaa aikaasi kirpputoreihin, menetät vain järkesi. Jotain hyvää jos haluaa hakea, niin Launeella on iso kirppisten keskittymä, jossa taitaa olla yhteensä kuusi itsepalvelukirppistä ja/tai kierrätyskeskusta. Sieltä sitten voit bongailla itsepalvelukirppikseltä itsetehtyjä patsaita, avattuja(puoliksi käytettyjä) lasinpesunesteitä ja muuta mukavaa. Kierrätyskeskuksissa tavara taas taitaa lojua niin pitkään, että niihin ehtii pinttymään sellainen ummehtunut katku. Kerran kun pyörähdettiin, suurin osa ostoksista oli kierrätyskeskuksista. Halpoja tosin, mutta kotona ne lens roskikseen. Mutta olisinhan mä voinut myydä ne...No, en laita samaa paskaa kiertoon uudelleen, sinne ne roskikseen päätyi. Ehkä joku satunnaisista Roskis-Roopeista sai itselleen kivan maljakon. Tiedä häntä.

Launeen etu tosiaan on nuo yhdessä rykelmässä olevat kirppikset, kun taas kehutut kirppikset ovat lähes poikkeuksetta yksinäisenä mustana aukkona keskellä erämaata ja metsää. Nyt kävimme suht keskeisen sijainnin omaavalla kehutulla kirppiksellä ja naama jäi mutruun. Ehkä toivun tästä, ehkä en.

Niin, ne antikvariaatit. Aika kalliita – ainakin täällä. Huuto.netistä ollaan ostettu ihan hyväkuntoisia kirjoja useaan otteeseen, tosin se on osittain myyjästä kiinni, miten tuotteen kunnon luokittelee.

Yliherkkä hullu kiittää ja kuittaa.