torstai 3. marraskuuta 2016

Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri

Sammakko 2015
123s.
Oma ostos

Kartellin trubaduuri tarttui matkaan Kirjamessuilta Sammakon pisteestä mielenkiintoa herättäneen takakansitekstinsä myötä.

Kartellin trubaduuri kertoo nimensä mukaisesti huumekartellin trubaduurina toimivasta Taiteilijasta. Kartellin pomo, Kuningas, vakuuttuu kapakassa trubaduurin soittotaidoista ja näin ollen Taiteilijaksi kutsuttu trubaduuri päättää muuttaa Kuninkaan Palatsiin asumaan ja viihdyttämään hovia.

Kirjassa ei mainita nimeltä henkilöitä, vaan kaikki ovat nimetty toimenkuvan mukaan, kuten; Kuningas, Perijä, Toimittaja, Kultaseppä jne. Pidin tästä ratkaisusta, sillä näin pysyi hyvin kärryillä ilman pelkoa, että espanjankieliset nimet menisivät sekaisin.

Tarinan edetessä Taiteilija tutustuu Palatsissa asuessaan muuhun väkeen, kuten edellä mainittuihin henkilöihin ja tarkkailee sivusta kartellin arkea. Näistä elementeistä hän ammentaa tekstejä lauluihinsa, joita Palatsissa esittää.

Herreran tapa kuvailla tapahtumia ja Taiteilijan sielunelämää ei ole kovin syvällinen, mutta minut se onnistui vakuuttamaan. Herrera ei juuri menee pintaa syvemmälle kartellin asioihin tai Taiteilijan pään sisään, mutta saa tarinaa kuljetettua jouhevasti eteenpäin pitäen ottessaan läpi kirjan.

Kirjan ilmapiiri on sellainen, että jostain syystä odotin kirjalle koko ajan "surullista" loppua, mutta sellaista ei lopulta tullutkaan. Loppu oli itse asiassa jopa hieman sekava, joskin kuitenkin toimiva.
Herrera onnistui vakuuttamaan minut tällä esikoisteoksellaan. Aion ehdottomasti lukea myöhemmin myös miehen toisen suomennetun teoksen, Maailmanlopun merkkejä.

Tommi

2 kommenttia:

  1. Kiva löydös! Meksikolainen käännöskirjallisuus on harvinaista herkkua + Herrera tuntematon suuruus = kaikki syyt tarttua kirjaan. Maailmanlopun merkeistä totesin: Herreran kanssa kelpasi kättä paiskata. Makoisa & laadukas välipala. Näillä laatuluokan minimalistisilla tarinoilla on ihan oma sijansa kirjallisuudessa ja sydämessäni. Kartelli oli mennyt ohi; joten tehdään siis kelpo lukuvaihtarit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli kyllä mukava löytö! Einari Aaltoselle pisteet ansiokkaasta suomennoksesta.

      Maailmanloput merkit kyllä täytyy jossain vaiheessa myös lukea. Nämä Herreran kirjat on sen verran lyhyitä, että menee melkeinpä yhdeltä istumalta läpi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!