Minikatsaus luettuihin Vol. 2

Vaikka marraskuun lukuhaaste on kohdallamme edistynyt hyvin (ainakin alkuun), välillä ollaan luettu paljon suurempia määriä kuin vaadittu 30 sivua päivässä, kaivattiin lisäpuhtia lukemiseen ja Tommi ehdottikin jonkinlaisen lukumaratonin pitämistä. Lukumaraton vaatii ohuita ja helppoja kirjoja, ja koska meiän kirjaston aikuisten osasto on rempassa, mietittiin hetki. Päätettiin lähteä kirjastoon sitten lasten- ja nuortenosastolle etsimään luettavaa ja kyllähän sitä löytyikin. Aikuisten kirjojen tämän hetken suppeasta valikoimasta löytyi mukaan myös yksi maratoniin sopiva pikkukirja. Lukumaraton jäi kuitenkin pitämättä, mutta molemmilla viikonlopun(siis sen edellisen, ei kuluvan) lukusaldo oli kuitenkin varsin hyvä. Tämä postaus on tekeytynyt jo viikon...

Tähän mennessä Tommi on lukenut Yuri Herreran Maailmanlopun merkit ja Kalle Veirton The Next Onen. Tiia puolestaan on myös lukenut The Next Onen ja lisäksi David Benedictusin Paluu puolen hehtaarin puistoon ja  Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin, josta tulossa oma postauksensa.

Tämä viikko onkin sitten lukemisten suhteen mennyt aika huonosti, molemmilla taitaa vähän kolkutella lukublokki. Ollaan oltu jo useampi päivä lukematta ollenkaan, mutta ei olla otettu mitään stressiä asiasta. Tiialla lukujumi tuli siitä, että luki päivän sisään lastenkirjan ja kaksi nuortenkirjaa, sitten koitti siihen perään lukea jotain muuta, koska alkoi jo töks-töks-tökkimään. Tommi suositteli lukemaansa Yuri Herreran Kartellin trubaduuria, johon Tiialla meinasi heti mennä hermo, sen omatessa erittäin tarinamaista kerrontaa. Kirja ei kuitenkaan lentänyt seinään, mutta sitä myöden pari päivää nyt himmailtu lukemisen suhteen. Pari blogitekstiäkin on ollut työn alla, mutta ilmeisesti lukujumi on osaltaan edistänyt myös kirjoitusjumia.

Kalle Veirton The Next One kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Pasi Rannasta, joka alkaa koulutyönään kirjoittamaan katkoaika.com-nimiselle jääkiekkopalstalle, sekä opettelemaan radioselostusta. Kirja oli erittäin nopealukuinen, ja taittuikin yhdeltä istumalta. Tapahtumat etenivät erittäin nopeasti ja kaikkiin ongelmiin löytyi heti ratkaisu. Aihepiirinsä puolesta kirja oli viihdytti Tommia, koska hänkin kirjoittaa paljon viestejä Jatkoajan keskustelupalstalle. Tommin mielestä parasta antia kirjassa olikin juuri nuo Katkoajan keskustelupalstalle kirjoitetut viestit joista osa oli kuin suoraan esikuvansa keskustelupalstalta lainattuja. Tiiaa aihepiiri ei niin kiehtonut ja lukukokemus jäi hyvin pintapuoliseksi raapaisuksi. Kirja oli kuitenkin niin lyhyt, että Tiia ahmi sen kerralla ja päätti sitten unohtaa koko kirjan. 👿

Karisto 2016
145s.
Kirjastolaina

Yuri Herreran Maailmanlopun merkit puolestaan kertoo meksikolaisesta nuoresta naisesta, joka salamatkustaa rajan yli Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan etsiä veljensä. Matkalle mahtuu mukaan selkkauksia rajavartijoiden, salakuljettajien ja rikollispomojen kanssa.

Kirja oli samankaltainen kuin aiemmin arvostelemani Kartelin trubaduuri. Vaikka Maailmanlopun merkit olikin aihepiirinsä puolesta hyvinkin erilainen kuin kirjailijan esikoisteos, Herreran "satumainen" kirjoitustyyli teki lukukokemuksesta hyvin samanoloisen. Tämänkään lukemiseen ei kahta lukukertaa kauemmin vierähtänyt aikaa. Mukava pieni välipala, joskin hieman heikompi kuin edeltäjänsä.

Sammakko 2016
115s.
Kirjastolaina

Sara Shepardin Virheetön on suositun Valehtelevat viettelijät -kirjasarjan toinen osa. Aloitin kirjasarjaa lukemaan, koska olemme Tiian kanssa totaalisen koukussa kirjojen pohjalta tehtyyn samannimiseen tv-sarjaan, josta olemme katsoneet kaikki suomeksi julkaistut tuotantokaudet.

Aloitin itse asiassa tämän kirjan lukemisen jo kesällä, mutta jostain syystä silloin motivaatio lopahti. Nyt kirja tuli kuitenkin ahmittua pikavauhdilla loppuun, ja lisää tulee varmasti luettua piankin. Siinä missä ensimmäinen kirja oli hyvinkin tylsä, koska tapahtumat olivat käytännössä täysin samat kuin tv-sarjan parissa ensimmäisessä jaksossa, tämän toisen kirjan kanssa ei ollut samaa ongelmaa.

Tapahtumat alkavat tässä toisessa kirjassa mennä todella rankasti eri suuntaan kuin tv-sarjassa, joten ensimmäisen kirjan ennalta-arvattavuus loistaa poissaolollaan. Tapahtumat etenevät todella nopeasti ja uusia juonenkäänteistä syntyy kokoajan A:n piinatessa tyttöjä, heidän yrittäessään selvittää hänen henkilöllisyyttään. Neljä eri päähenkilöä joiden jokaisen oma henkilökohtainen tarina etenee omissa kappaleissaan pitää mielenkiinnon jatkuvasti yllä.

Gummerus 2012
305s.
Oma ostos