129s.
Syyskuussa kävimme vanhempieni luona ja päädyin tonkimaan kaappeja luettavaa etsien. Tämä ja muutama muu löytyi sieltä ja lähti matkaan. Tämän on aikanaan äiti ostanut luettavakseni, kun olin pieni. Äitini muisti heti, että kirjassa oli jotain outoa ja kurkatessamme sitä huomasimme viimeisen sivun olevan ruotsinkielinen. Olihan siihen joku (varmaan itse) kirjoittanutkin "Ruotsia! Häh?". Se kuvasti hyvin reaktiota, olen varmasti lapsenakin ollut ihmeissäni tuosta.
Viimeinen sivu jäi loppujen lopuksi hieman epäselväksi, Google-kääntäjän suoltama suomennos ei oikein vakuuttanut. Ehkä pääpiirteittäin kuitenkin ymmärsin tapahtumat. Tommille kiitos tekstin näpyttämisestä kääntäjään.
Viirun ja Pesosen joulupuuhat on muista sarjan osista poiketen romaani, vaikka lähes joka sivulla onkin kuvitusta.
Viiru kuulee naapurin lapsilta joulupukista, miehestä joka jouluna tuo lahjoja ja alkaakin odottamaan malttamattomana joulupukin saapumista. Pesonen puolestaan murehtii mitä jos pukki ei tulekaan? Pesonen ei itse pukkiin usko ja on varma, ettei Viiru tule joulupukkia näkemään. Hän saa mainion idean ja päättää kasata pukkikoneen! Koneen, joka esittäisi joulupukkia ja kävisi heittämässä nopeasti lahjat Viirulle ja sitten poistuisi.
Pesonen kasaa ja kasaa, miettii ja miettii. Koneen kasaaminen ei olekaan niin helppoa. Samaan aikaan Viiru kaipaisi Pesosesta leikkiseuraa ja vaatii olla huomion keskipiste. Pesonen haluaisi välillä saada olla rauhassakin. Sen sijaan ruuvit ja mutterit katoavat ja niitähän sitten etsitään päivät pääksytysten. Eikai ne löydy, jos mukla, Viirun pieni eläinystävä on vienyt ne lattian alle? Voivoi, pystyin samaistumaan Pesoseen hänen menettäessään malttinsa pahanpäiväisesti. Ei kukaan jaksa etsiä tavaroita ympäri taloa ja pysyä rauhallisena vielä siinä vaiheessa, kun selviää, se jota etsii on viety lattialuukkujen alle. Toisaalta olisi helppo, jos kaikki mikä katoaa, menisi sellaiseen luukkuun ja voisi aina poimia sieltä kaiken kadonneen. Se tosin edellyttäisi jotain kätevää luukkua lattiassa, jota Pesosella nyt ei sattunut olemaan...
Pesonen saa pukkikoneeseen apua yllättäviltä tahoilta, kirjeenkantaja tuo pullon ihmeöljyä ja kone alkaa toimimaan kummasti paremmin. Viimein kolmen viikon urakka pukkikoneen parissa on ohi ja Pesonen jännittää laitteen toimimista. Uskooko Viiru sen olleen oikea pukki? Sujuuko kaikki niinkuin pitää? Jos kuitenkin istutaan mahdollisimman hämärässä, niin Viiru ei näe kunnolla.
Viirun ja Pesosen joulupuuhat on ihan passeli kirja joulun alla luettavaksi. Sympaattinen lukupaketti tutulla ja yksityiskohtaisella kuvituksella. Omaan makuuni ehkä liian hidastempoinen, mutta en ihan kohderyhmää olekaan.
Kirjalla mukana taas Kirjavat kissat -lukuhaasteessa!
Tiia
Voi, tämä on tullut luettua niin moneen kertaan, mikä nostalgia! Tosin pienenä meinasi se unikohtaus olla liian jännittävä. Ja olin aina hirveän huolissani Pesosen puolesta muttereista ja kaikesta muustakin, että hoituvatko asiat, että kirjaa oli ensimmäisillä lukukerroilla suorastaan rankkaa lukea. Vaikka pari vuotta myöhemmin luin jo kirjaa mieleeläni, vielä nykyäänkin tulee mieleen ensimmäisenä lievä pelottavuus ja huolekkuus kun tämän kannen näen. On se hassua miten lapsena koetut tunnelmat iskostuvat.
VastaaPoistaEn muista, että mua olisi pelottanut tuota lukiessa, mutta olenkin ollut jo varmaan kahdeksan, yhdeksän-vuotias. Yllätyin kyllä tätä lukiessa siitä unesta, miten kuumottava se olikaan! On ollut kyllä hassua huomata, miten itsellänikin on jäänyt joitakin lapsena luettuja kirjoja kohtaan jotain tiettyjä tunnelmia.
PoistaTiia
Minun on täytynyt olla samanikäinen, mutta olin mitä ilmeisimmin jotenkin erityisen huolestunut lapsi. Kirjojen onnettomat tai surulliset hahmot jäivät vaivaamaan pitkäksi aikaa. Ja aivan totta, olen myöhemmin itsekin miettinyt, että mitähän ihmettä varten siitä unikohtauksesta on tehty niin kuumottava. Mutta toisaalta, kaipa lastenkirjat ja -ohjelmat ovat turvallinen ympäristö kohdata tuollaisiakin tunteita. (Etenkin jos kirjaa vaikka luetaan ääneen, tuossahan on hyvä kohta keskustella aikuisen ja lapsen välillä pelottavista asioista.) Tuskin kukaan on tosissaan Heikoista jäistä tai Morsosta traumatisoitunut (olen tosin kuullut Pelle Hermannin aiheuttaneen pellefobiaa, mutta muuten).
PoistaJokainen tietty kokee omalla tavallaan, luin itse tuolloin paljon jännittäviä kirjoja (jotain salapoliisijuttuja) ja niissä sai paljon jännittää. Samaa mieltä kanssasi, kirjallisuus on oiva keino tutustua ja keskustella pelottavista asioista lasten kanssa ja se mielestäni kuuluukin asiaan. :) Olen kyllä kuullut vitsailua Morso-traumoista, mutta tuskin nyt kukaan lopullisesti on traumoja saanut, ainakaan toivottavasti.
PoistaEi mutta, luinhan minäkin Neiti Etsiviä - mutta Paula Drew oli sen verran topakka neiti, ettei hänestä tarvinnut olla huolissaan! Hyvin sanottu, ehdottomasti kuuluu asiaan. Toisinaan näkee moralisointia siitä, mitä lastenkirjoissa pitäisi tai ei saisi olla, aivan kuin lapset eläisivät eri ulottuvuudessa kuin muut ja traumatisoituisivat kaikesta muusta kuin höttöpumpulista, jossa kaikki ovat aina pelkästään iloisia ja onnellisia.
PoistaVoi, niitä mäkin luin. Muistan kun haalin niitä kirppareilta. Ihania kirjoja.
PoistaNiinpä, ei mun mielestä pelottavia asioita kuulu sulkea kirjallisuudesta pois, oli se sitten lapsille tai aikuisille. Lapset tulevat elämässä muutenkin kohtaamaan pelottavia asioita ja jos kirjaa luetaan yhdessä lapsen kanssa, se on hyvä ja turvallinen tilaisuus käsitellä näitä pelkoja. Ei silloin pitäisi mitään traumoja tulla.
Voi että, Viiru ja Pesonen <3 Tätä kirjaa en ole ikinä lukenut! Voisinkin etsiä tämän jostain käsiini näin joulun lähettyvillä. :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi. :) Tämä oli kiva, kun oli ihan romaani, eikä vain ohut kuvakirja, vaikka ihania nekin on.
PoistaMeillä on luettu moneen, moneen kertaan kaikki Viiru ja Pesonen -kirjat! Ollaanpa käyty yksi katsomassa teatterisovituksenakin. Ihanat kuvat, joissa paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Kun kuopus lähti kotoa Hesaan opiskelemaan, hän ohjeisti, että 'pitäkää tarkka vaari Pesosista'.
VastaaPoistaKuvitus on näissä kyllä ihanan yksityiskohtainen, niitä tiirailee mielellään pidempäänkin. :)
Poista