Jim Kayn kuvitus Salaisuuksien
kammiosta on hullaannuttava. Heti kun sain kirjan käsiini, oli pakko
ihastella kirjaa yhdessä Tommin kanssa. Haukoimme lähestulkoon
henkeä kirjan sisällön nähdessämme. Onneksi ei kuitenkaan
ehtinyt tulemaan tappelua siitä, kumpi kirjan lukee ensimmäisenä.
Harry Potter viettää kesälomaansa
ankeissa meiningeissä Dursleyn perheen luona. Kaveritkaan eivät ole
lähettäneet postia, joten Harrylla on yksinäistä ja hän kaipaa
Tylypahkaan. Kotitonttu Dobby varoittaa Harry Potteria menemästä
kouluun, koska jotain kamalaa tulee tapahtumaan lukuvuoden aikana. Harry ei
välitä Dobbyn varoitteluista ja pian lentävät Weasleyn veljekset
yhdessä autolla häntä hakemaan. Koulussa alkaa kuin
alkaakin tapahtumaan hirveyksiä. Harry kuulee ääniä, joita muut
eivät kuule. Joku alkaa hyökkäilemään koulun jästisyntyisten
oppilaiden kimppuun. Koulun uusi opettaja Gilderoy Lockhart saa
osakseen suurta ihailua, mutta leveän hymyn takana ei pääkopassa
ehkä olekaan ihan niin paljon tietoa, kuin mitä hän yrittää
väittää. Harry, Ron ja Hermione koittavat yhdessä saada kiinni
sen pahuuden, joka tekee tuhoa Tylypahkassa.
Vaikka tapahtumat kirjassa eivät ole iloisia, on siihen saatu mukaan hauskuutta Lockhartin muodossa. Mies kysyy kokeissaan omaa lempiväriään ja muuta yhtä hulvatonta. Salaisuuksien kammio on jännittävämpi, kuin ensimmäinen osa Viisasten kivi. Jännittävää menoa on luvassa sitten seuraavissa kirjoissa lisää...
Vaikka tapahtumat kirjassa eivät ole iloisia, on siihen saatu mukaan hauskuutta Lockhartin muodossa. Mies kysyy kokeissaan omaa lempiväriään ja muuta yhtä hulvatonta. Salaisuuksien kammio on jännittävämpi, kuin ensimmäinen osa Viisasten kivi. Jännittävää menoa on luvassa sitten seuraavissa kirjoissa lisää...
Tätä lukiessa alkoi ihan harmittamaan, ettei ole lukenut Viisasten kiveä tällä mahtavalla kuvituksella. Osa kuvista on kauniita, esimerkiksi kirjan kansi. Osa kuvista taas tietysti synkeämpiä, mutta kaikki kuvat miellyttävät silmää. En tiedä voiko Kate Greenway-mitalilla(Britannian arvostetuin kuvituspalkinto) palkittua Jim Kayta ylistää tarpeeksi, ehkä ei.
On vaikea löytää sanoja kuvaamaan
tätä kirjaa, rakastuin. Lukekaa itse, katsokaa kuvat niin tarkkaan
kun voitte. Se on parasta mitä voin tästä kirjasta sanoa. Kuvia
katsoessa suorastaan sukeltaa kirjan maailmaan ja kuvat tukevat
hienosti J.K. Rowlingin ihanaa tarinaa. J.K. Rowlingin kerronta toimii mainiosti ja loppukohtauksissa oli oikeasti jännitys päällä.
Jos jotain huonoa haluaa kirjasta
hakea, niin kaksipalstaiset sivut vähän ärsyttivät. Ei nyt
mitenkään kovasti, mutta vaikeutti hieman lukukokemusta.
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!