Marko Lempinen: Läpi helvetin - Marko Jantusen tarina

Marko "Jarna" Jantunen on entinen jääkiekkohyökkääjä. Jantunen aloitti uransa Lahden Kiekkoreippaassa ja pelasi ensimmäiset SM-liiga pelinsä nimensä vaihtaneessa Hockey-Reippaassa. Sen jälkeen Jantunen on pelannut mm. KalPassa, TPS:ssä, muutaman kauden Ruotsissa, sekä kolme NHL-ottelua Calgary Flamesissa, palaten sen jälkeen taas Ruotsiin pelaamaan.

Jantunen siirtyi Jokereihin kaudeksi 2003-2004. Kaudella 2005-2006 hänen sopimuksensa purettiin liiallisen alkoholinkäytön takia. Kaudeksi 2006-2007 hän palasi kotikaupunkiinsa Lahteen vaikuttamaan Pelicansin riveissä, jossa lopetti jääkiekkouransa kauden 2009-2010 jälkeen.

Jantusen rankat vaiheet peliuran jälkeen ovat varmasti tulleet selväksi jokaiselle viimeisten vikkojen aikana uutisia lukeneelle tai televisiota katselleele, sillä sen verran tapetilla on tämän kirjan julkaisu ollut.

Eikä syyttä.

♥♥♥♥♥

Kirja on yksi parhaista lukemistani urheilijoiden elämänkerroista. Lempinen ja Jantunen ovat saaneet kasattua erittäin mielenkiintoisen teoksen, jossa on pääosassa Marko Jantunen henkilönä, ei niinkään jääkiekkoilijana. Kaukalon ulkopuolista elämää kaikkine ongelmineen kuvataan hyvin tarkasti. Kaukalossa tapahtuneet asiat ja turhat tilastoknopit on jätetty taka-alalle, joka on erittäin virkistävää urheilijasta kertovan kirjan kohdalla.

Aluksi tuntui erikoiselta lukea Jantusesta kolmannessa persoonassa, kun hänen elämänkerrastaan on kyse, mutta kun tyyliin tottui, vei kirja totaalisesti mennessään.
Tuntuu hurjalta ajatella kuinka monia vuosia Jantunen on päihdeongelmaisena pystynyt kiekkoilemaan vuosikausia huipputasolla ollen joukkueidensa parhaita pelaajia. Omatoimijaksot kesällä Espanjassa kuluivat treenamisen sijaan kalja kädessä ja kokaiiniviivat sieraimissa. Kauden aikana peleissä oltiin loppuvaiheessa useammin krapulassa kuin täysissä voimissa. Siitä huolimatta mies vielä viimeisellä kaudellaankin 39-vuotiaana pystyi takomaan lähes 40 pistettä.

Uran jälkeinen elämä onkin vielä astetta raskempaa luettavaa, kun amfetamiini vei mennessään ja Jantunen menetti elämästään lähes kaiken. Voisikin sanoa, että kirja on kaksiosainen, jossa toinen puoli kertoo päihdeongelmaisesta huippukiekkoilijasta ja toinen puoli täysin tavallisesta pirinarkkarista. Lopuksi nähdään vielä selviytymistarinakin, eli draamaa siis riittää.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan, vaikka et olisikaan jääkiekosta kiinnostunut, sillä tämä ei todellakaan ole tyypillinen fanikirja entisestä tähtipelaajasta.

Tällä hetkellä Jantunen opiskelee liikuntaneuvojaksi, käy fysiikkavalmentajakurssia, valmentaa akatemiajoukkuetta, tekee Pelicansille pelaajatarkkailijan hommia sekä kaiken ohella myös päihdetyötä.

Otava 2016,
arvostelukappale kustantajalta
325s.

Tommi

J.K.Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kuvitettu versio

Tammi 2016

Arvostelukappale kustantajalta

259s

Jim Kayn kuvitus Salaisuuksien kammiosta on hullaannuttava. Heti kun sain kirjan käsiini, oli pakko ihastella kirjaa yhdessä Tommin kanssa. Haukoimme lähestulkoon henkeä kirjan sisällön nähdessämme. Onneksi ei kuitenkaan ehtinyt tulemaan tappelua siitä, kumpi kirjan lukee ensimmäisenä.

Harry Potter viettää kesälomaansa ankeissa meiningeissä Dursleyn perheen luona. Kaveritkaan eivät ole lähettäneet postia, joten Harrylla on yksinäistä ja hän kaipaa Tylypahkaan. Kotitonttu Dobby varoittaa Harry Potteria menemästä kouluun, koska jotain kamalaa tulee tapahtumaan lukuvuoden aikana. Harry ei välitä Dobbyn varoitteluista ja pian lentävät Weasleyn veljekset yhdessä autolla häntä hakemaan. Koulussa alkaa kuin alkaakin tapahtumaan hirveyksiä. Harry kuulee ääniä, joita muut eivät kuule. Joku alkaa hyökkäilemään koulun jästisyntyisten oppilaiden kimppuun. Koulun uusi opettaja Gilderoy Lockhart saa osakseen suurta ihailua, mutta leveän hymyn takana ei pääkopassa ehkä olekaan ihan niin paljon tietoa, kuin mitä hän yrittää väittää. Harry, Ron ja Hermione koittavat yhdessä saada kiinni sen pahuuden, joka tekee tuhoa Tylypahkassa.

Vaikka tapahtumat kirjassa eivät ole iloisia, on siihen saatu mukaan hauskuutta Lockhartin muodossa. Mies kysyy kokeissaan omaa lempiväriään ja muuta yhtä hulvatonta. Salaisuuksien kammio on jännittävämpi, kuin ensimmäinen osa Viisasten kivi. Jännittävää menoa on luvassa sitten seuraavissa kirjoissa lisää...

♥♥♥♥♥  

Puhelimen kamera ei täysin anna oikeutta kuville.

Tätä lukiessa alkoi ihan harmittamaan, ettei ole lukenut Viisasten kiveä tällä mahtavalla kuvituksella. Osa kuvista on kauniita, esimerkiksi kirjan kansi. Osa kuvista taas tietysti synkeämpiä, mutta kaikki kuvat miellyttävät silmää. En tiedä voiko Kate Greenway-mitalilla(Britannian arvostetuin kuvituspalkinto) palkittua Jim Kayta ylistää tarpeeksi, ehkä ei. 

On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tätä kirjaa, rakastuin. Lukekaa itse, katsokaa kuvat niin tarkkaan kun voitte. Se on parasta mitä voin tästä kirjasta sanoa. Kuvia katsoessa suorastaan sukeltaa kirjan maailmaan ja kuvat tukevat hienosti J.K. Rowlingin ihanaa tarinaa. J.K. Rowlingin kerronta toimii mainiosti ja loppukohtauksissa oli oikeasti jännitys päällä. 

Jos jotain huonoa haluaa kirjasta hakea, niin kaksipalstaiset sivut vähän ärsyttivät. Ei nyt mitenkään kovasti, mutta vaikeutti hieman lukukokemusta.

Tiia

Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja

Hunter S. Thompsonia on pidetty gonzo-kirjallisuuden perustajana. Gonzo on faktaa ja fiktiota yhdistävää journalismia.

Thompson aloitti Rommipäiväkirjan kirjoittamisen 22-vuotiaana, vuonna 1959. Hän kuitenkin viimeisteli kirjan vasta 1990-luvulla ja se julkaistiin ensimmäisen kerran 1998. Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 2011, jonka pääosaa näyttelee Johnny Depp. Depp ja Thompson olivatkin hyvät ystävykset.

Sammakko 2010

Kirjan päähenkilö Paul Kemp on Hunter S. Thompsonin alter ego. Paul Kemp on kolmikymppinen mies, joka muuttaa New Yorkista Puerto Ricon San Juaniin paiskimaan toimittajan hommia paikalliseen englanninkieliseen lehteen. Kemp iskee jo New Yorkin lentokentällä silmänsä Chenaultiin, hehkeään blondiin naiseen, joka paljastuukin Kempin työkaverin Yeamonin tyttöystäväksi. Kempin työpaikalla, Daily Newsin toimituksessa ei kaikki mene putkeen. Toimittajat ovat baarissa viihtyviä alkoholiin taipuvaisia lusmuja ja lehti onkin synkkien aikojen keskellä. Rommipäiväkirjassa Kemp ajautuu jos jonkinmoisiin seikkailuihin työkavereidensa Yeamonin ja Salan kanssa. Sala on lehden valokuvaaja ja Yeamon taas voimakastahtoinen ja tappeiluihin taipuvainen toimittaja. Vapaa-ajan ja joskus työajankin miehet saavat kulutettua tehokkaasti yhdessä juoman äärellä.

★★★★★

Tähän kirjaan tuli tartuttua aika neutraalein odotuksin, mutta kirja yllätti positiivisesti. En ollut aiemmin lukenut Thompsonilta kuin novellikokoelman Screwjack. Screwjackissä oli vain kolme lyhyttä kertomusta, joten en siitä vielä ollut päässyt kunnolla tutustumaan Thompsonin tuotantoon. En varsinaisesti odottanut mitään mestariteosta, mutta siltä tämä tuntui, vaikka juoni nyt ei missään kohtaa koe mitään erityistä huipennusta, ei sen tarvinnutkaan. Kirjan parissa viihtyi niin hyvin, että tuo vähäinen hieman päälle 200 sivun määrä tuli muusta kiireestä huolimatta luettua mahdollisimman nopeasti. 

Elokuvaa koitettiin joskus yhdessä katsoa, mutta se jäi kyllä kesken. Kirjan luettua täytyy ehkä antaa leffalle uusi mahdollisuus, vaikkakin uskon täysin kirjan vievän elokuvasta voiton heittämällä.

Thompsonin tapa kuvailla miljöötä ja kirjassa tapahtuvia asioita on todella eläväinen ja lukiessa saa tunteen kuin olisi todella lähellä tapahtumia. En oikein edes osaa kuvata, mikä kaikki kirjassa on hyvää. Se on helppolukuinen, kulkee kevyesti ilman hienouksia ja kaunisteluja.

Luettuani englanninkielisiä arvosteluita kirjasta, suurin osa arvostelijoista piti Rommipäiväkirjaa Thompsonin heikoimpana teoksena. Jos näin on, haluan ehdottomasti lukea Thompsonia lisää.

Tiia

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia pitää sisällään yhdeksän toisiinsa liittymätöntä kertomusta Muumilaakson asukeista. Vilijonkka odottaa onnettomuutta tapahtuvaksi, Hemuli haikailee eläkkeen perään ja toivoo saavansa elää yksin hiljaisuudessa. Muumipeikko löytää maailman ainoan lohikäärmeen, Muumipappa seikkailee hattivattien kanssa tajuaa heidän synkeän salaisuutensa.

Vilijonkan neuroosit, Nuuskamuikkusen epäsosiaalisuus, Homssun vainoharhat, Ninnin pelkotilat. Mielenterveysongelmaisia muumihahmoja siis!

WSOY 1994

★★★★★

Aikuiselle lukijalle tarinat maistuivat hyvin, mukavan lyhyitä pikkupurtavia, joista jäi hyvä fiilis. Tarinoissa on paljon ajatuksia, filosofiaa ja moniulotteista kerrontaa. Niillä on tarkoituksensa ja opetuksensa. En ole ennen lukenut Toven novelleja ja nämä olivat kyllä positiivinen yllätys. En olisi lisännyt tai jättänyt pois mitään. Kuvitus on taattua Tovea. Oivaltava ja virkistävä kerronta, oikean tunnelman luominen onnistuu.

Tarinoissa toistuu yhteisenä teemana pelko ja niistä on aistittavissa paljon melankoliaa. Kirjassa on paljon nykypäiväänkin sopivia teemoja, esimerkiksi tavaran hamstraaminen ei tuo onnellisuutta. Tavarat eivät voi lohduttaa murheen keskellä.

Suosikkini muumikirjoista on vaihdellut tiuhaan tahtiin sitä mukaa kun olen uusia muumikirjoja lukenut ja taisinkin taas saada uuden suosikin. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia nousi suosikikseni teemansa ansiosta. Näistä voi nähdä yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä ja se tuntui mielestäni mukavalta ja lohduttavalta. Olen pitänyt kaikista muumikirjoista, jotka olen lukenut, mutta vaikka niissäkin on useissa ollut oma filosofiansa, tämä kuitenkin oikeasti kosketti.

Muumiromaaneista lukematta enää Muumipappa ja meri. Kaikki muut olen tämän vuoden puolella lukenut.

Muumikirjoja lukiessa on ollut hauskaa huomata lukevansa repliikit ikäänkuin ääneen päässään muumien äänillä, joihin tottunut pienenä katsoessaan televisiosarjaa. Mites, onko teillä muilla samaa?

Tiia

Kellopeli appelsiini pitää otteessaan

Anthony Burgessin Kellopeli appelsiini aiheutti paljon kohua ilmestyessään sekä kirjana, että elokuvana. Stanley Kubrick kielsikin elokuvansa esittämisen Iso-Britanniassa ja kielto poistui vasta Kubrickin kuoltua, 27 vuotta elokuvan julkaisun jälkeen.

LIKE 2007

Kirjan päähenkilö on Alex, jonka näkökulmasta kirjan tapahtumat käydään. Alex on nuori rikollinen, joka ihannoi väkivaltaa. Kirjassa Alex yhdessä jenginsä, drugiensa, kanssa tekee ryöstöjä, raiskauksia ja pahoinpitelyitä, kunnes ystävät pettävät Alexin ja tämä joutuu vankilaan.

Alexia ehdotetaan mukaan uuteen väkivaltarikollisten parannusohjelmaan, johon tämä suostuu. Ohjelma osoittautuu kuitenkin todella raa'aksi ja aiheuttaa Alexille pahoja vaikeuksia vapautumisensa jälkeen, sillä hän alkaa voida samantien pahoin ajatellessaan väkivaltaa tai kuullessaan rakastamaansa klassista musiikkia.

Burgess on kirjoittanut kirjan itse keksimällään nadsat-slangilla, joka on toisinaan melko vaikeasti ymmärrettävää. Moog Konttinen sai aikoinaan kirjan ansiokkaasta suomennoksesta Finlandia-palkinnon. Kirjan loppuun onkin kasattu kahden aukeaman verran sanastoa, että lukija pysyy kärryillä asioista.

★★★★★

Kirja oli rankoista aiheistaan huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja piti otteessaan taukoamatta ilman pahempia suvantovaiheita. Huolimatta Alexin todella häijystä luonteesta, Burgess on kirjoittanut päähenkilöstä ihmismäisen, jota pystyy säälimään tämän kokiessa pahoja kauheuksia valtion rikollistenparannusohjelmassa ja tämän jälkeisessä elämässä vapaana vankilan jälkeen.

Tämä kirja sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 9: Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja.

Tommi

Iceberg Slim: Parittaja

Iceberg Slim, oikealta nimeltään Robert Beck, on yksi historian kuuluisimmista parittajista. Tässä omaelämänkerrallisessa hän kertoo urastaan parittajana Chicagon kaduilla. 

Parittaja on erittäin koruton ja kertoo todella yksityiskohtaisesti parittajan elämän hyvistä ja huonoista puolista. Suuri haaremi ja isot setelivuoret voivat hetkessä vaihtua vankilareissuun tai poliisin pakoiluun maan alla ilman yhtäkään henkilöä johon luottaa. 

Sammakko (2011)

Iceberg Slim kuvaa kirjassaan paljon väkivaltaa ja huumeita, joka varmasti on hyvin totuudenmukainen kuva parittajan elämästä.

Kirja käsittää ajat Beckin vaikeasta lapsuudesta aina viimeiseen linnatuomioon, jonka jälkeen mies teki parannuksen ja jätti rikollisen uran taaksensa. Mukana on monia mielenkiintoisia tarinoita, kuten miten Beck sai lempinimensä Iceberg, sekä pohdintaa miksi 170:n älykkyysosamäärän omaava nuori mies päätyi niin epäinhimilliseen ammattiin. 

        ★★★★★

Kirja on hyvin kirjoitettu ja piti tiukasti otteessaan kirjan avaamisesta viimeiseen lauseeseen saakka. Iceberg Slimin tapa kertoa muistelmiaan on erittäin viihdyttävä ja turhaan itsesääliin ei vaivuta missään vaiheessa, vaikka julmat teot kaduttavatkin jälkeenpäin. 

Lopummassa vaiheessa kirjaa joissain kohdissa häiritsi nopea pomppiminen vuodesta toiseen alun hitaan kerronnan jälkeen, mutta asia on ymmärrettävissä, sillä kaikista rahakkaimmista vuosista miehellä ei varmasti ole selkeitä muistikuvia. 

Jos mahdollista, suosittelen lukemaan kirjan sen alkuperäiskielellä, sillä suomeksi käännettynä kirjassa paljon käytetty katujen slangi oli hieman töksähtelevää. Henry Lehtosen käännös kyllä toimii hyvin, mutta kirjan teksti on varmasti ollutkin hieman vaikea suomentaa.
Suosittelen ehdottomasti luettavaksi kaikille, joita rankempi aihepiiri kiinnostaa.

Tiia & Tommi