Minikatsaus luettuihin

Viime päivien aikana olen lukenut hyvinkin sekalaisesti kirjoja, ja mietin tällaisen minikatsauksen tekemistä, jossa avaan vähän usempaa kirjaa, koska yksittäisinä en luultavasti saisi niistä kovin pitkiä ja kiinnostavia postauksia. Olen tällä hetkellä vähän jumissa lukemisten kanssa, kun en osaa päättää mitä lukisin. Kyse ei ole siitä, etteikö luettavaa olisi, päinvastoin. Liian paljon vaihtoehtoja, liian vähän aikaa. Siksi olenkin nyt lukenut lyhyempiä ja sekalaisia kirjoja.

Aloitetaan vaikka Dan Fanten runokirjasta Moottorisahasäkeitä. Dan Fante ei ollut ennestään tuttu, mutta hänen isänsä John Fante innoitti kirjoitustaidoillaan Charles Bukowskia, jota rakastan. Dan Fante on kirjailijan uransa ohella toiminut muunmuassa ikkunanpesijänä, postittajana, autonkuljettajana. Moottorisahasäkeitä iski johonkin heikkoon kohtaani ja onnistui tehtävässään. Aion palata sen pariin pian uudelleen. Olen halunnut lukea enemmän runoja ja tässä tarjoutui siihen oiva tilaisuus. Olisin toivonut kirjan olevan pidempi tai vähintään, että saatavilla olisi ollut enemmän Fantea. Fanten kirjasta välkkyy tuskaa, mutta myös huumorin kautta. Runoja juuri sellaisena, kun niitä haluankin lukea, elämänmakuisina ja -tuntuisina. Takana on vuodet pullon ääressä viinan ja seksin kyllästämässä elämässä ja nykyisyydessä vaimo, lapsi ja raitis elämä.

Sammakko 2009

61s. 

Oma ostos

Luin myös Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan, jos sitä nyt voi lukemiseksi oikeastaan sanoa. Hugleikur Dagsson on islantilainen huippusuosittu sarjakuvataiteilija ja tässä kirjassa hän on piirtänyt omat tulkintansa tunnetuista kirjoista. Kirjan selaamisessa ei montaa tovia vierähdä, tai pikemminkin edes montaa minuuttia. Kertakäyttöhupia, joka ei kuitenkaan omaan huumorintajuuni onnistunut iskemään miekkaansa. Ei innostanut. Ehkä kuitenkin vielä kokeilen Dagssonilta jotain muutakin. Dagsson muuten pyörähtää Helsingin kirjamessuilla. 

Atena Kustannus 2014
~100s.
Oma ostos

Lisäksi sain juuri luettua William Shakespearen Romeon ja Julian, joka lienee maailman tunnetuin rakkaustarina. Romeo ja Julia ei juuri esittelyjä kaipaa. Romeon ja Julian tarina on muuten alkujaan Luigi da Portan 1520-luvulla kirjoittama novelli, jonka pohjalta Shakespeare kirjoitti näytelmänsä. Yllätyin kirjan ollessa vain reilut 130 sivuinen. Kirjan kieli on runomuodossa kirjoitettua ja varmaan ainakin osittain nykyaikaistettua? Väsyneenä teksti oli hieman vaikealukuista, mutta tutustumisen arvoista.



Otava 2013
134s.
Oma ostos

Nina Hemmingssonin sarjakuvakirja Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt veti puoleensa hauskan kannen ja lupaavan kuvauksen perusteella. Hemmingssonista kerrottiin, ettei hän kaunistele tai arkaile sanoa asioita, vaan kertoo ne omalla räävittömällä tyylillään. Nina Hemmingsson tunnetaan Ruotsissa terävästä ja hauskasta yhteiskuntakritiikistään ja hänen sarjakuvansa rikkoo stereotypioita ja viljelee komiikkaa. 

Kirjassa käsitellään masennusta, seksiä, parisuhteita ja kaikki kirjan hahmot tuntuvat olevan hieman vinksahtaneita. Se on sarkastinen ja hyvin suorasanaisen rehellinen. Kuvitus oli hauskan omaperäistä ja synkeää. Kirja viihdytti ihan hyvin, vaikkei miksikään ikisuosikiksi jäänytkään. Ehkä kuitenkin onnistui innoittamaan kiinnostusta sarjakuviin?

WSOY 2011
126s.
Oma ostos

J.R.R. Tolkienin Seppä ja satumaa on lyhyt ja viehkeä satukertomus. Seppä saa tietämättään lahjaksi satumaasta peräisin olevan tähden, jonka myötä hän saa mahdollisuuden vierailla satumaassa taikavoimien ja satumaan kuningattaren luona. Seppä kantaa tähteä otsassaan, kunnes tulee aika luopua siitä ja antaa se seuraavalle. 


WSOY 2001
55s.
Oma ostos

Tiia