keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia pitää sisällään yhdeksän toisiinsa liittymätöntä kertomusta Muumilaakson asukeista. Vilijonkka odottaa onnettomuutta tapahtuvaksi, Hemuli haikailee eläkkeen perään ja toivoo saavansa elää yksin hiljaisuudessa. Muumipeikko löytää maailman ainoan lohikäärmeen, Muumipappa seikkailee hattivattien kanssa tajuaa heidän synkeän salaisuutensa.

Vilijonkan neuroosit, Nuuskamuikkusen epäsosiaalisuus, Homssun vainoharhat, Ninnin pelkotilat. Mielenterveysongelmaisia muumihahmoja siis!


WSOY 1994
★★★★★


Aikuiselle lukijalle tarinat maistuivat hyvin, mukavan lyhyitä pikkupurtavia, joista jäi hyvä fiilis. Tarinoissa on paljon ajatuksia, filosofiaa ja moniulotteista kerrontaa. Niillä on tarkoituksensa ja opetuksensa. En ole ennen lukenut Toven novelleja ja nämä olivat kyllä positiivinen yllätys. En olisi lisännyt tai jättänyt pois mitään. Kuvitus on taattua Tovea. Oivaltava ja virkistävä kerronta, oikean tunnelman luominen onnistuu.

Tarinoissa toistuu yhteisenä teemana pelko ja niistä on aistittavissa paljon melankoliaa. Kirjassa on paljon nykypäiväänkin sopivia teemoja, esimerkiksi tavaran hamstraaminen ei tuo onnellisuutta. Tavarat eivät voi lohduttaa murheen keskellä.

Suosikkini muumikirjoista on vaihdellut tiuhaan tahtiin sitä mukaa kun olen uusia muumikirjoja lukenut ja taisinkin taas saada uuden suosikin. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia nousi suosikikseni teemansa ansiosta. Näistä voi nähdä yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä ja se tuntui mielestäni mukavalta ja lohduttavalta. Olen pitänyt kaikista muumikirjoista, jotka olen lukenut, mutta vaikka niissäkin on useissa ollut oma filosofiansa, tämä kuitenkin oikeasti kosketti.

Muumiromaaneista lukematta enää Muumipappa ja meri. Kaikki muut olen tämän vuoden puolella lukenut.

Muumikirjoja lukiessa on ollut hauskaa huomata lukevansa repliikit ikäänkuin ääneen päässään muumien äänillä, joihin tottunut pienenä katsoessaan televisiosarjaa. Mites, onko teillä muilla samaa?

Tiia

6 kommenttia:

  1. Olipa mukava viimein löytää tänne blogiinne, tulin ja jäin <3 Muumien kanssa mulla on vähän sama juttu, repliikit on niin tuttuja että välillä tulee sanottua niitä ääneen :D "Muutaman" kerran kun on tullut jaksot katsottua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne, tervetuloa :) Hahah, itsellä muumit vahvasti tutut lapsuudesta, oli lempisarja. Onhan noita tullut aikuisenakin katsottua, joten ei sinänsä ihme tuo, että lukee hahmojen äänillä :D

      Poista
  2. Muumit!! Miten ihmeessä oon jättäny "aikuisempana" Toven kirjoja lukematta?! Nyt häpeän ja lupaan lukea tämän vuoden puolella vähintäänkin Näkymättömän lapsen..

    Niin ja jäin seuramaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toven kirjat itsekin oikeastaan tänä vuonna löytänyt, Taikurin hatun olin parisen vuotta sitten lukenut, tänä vuonna luin sen uudestaan ja tosiaan yhtä lukuunottamatta nyt kaikki luettu :D

      Joistakin pitänyt enemmän ja joistakin vähän vähemmän, mutta kaikista olen kyllä pitänyt. Voin siis suositella näitä ehdottomasti!

      Kiva, että liityit lukijaksi ja toivottavasti viihdyt blogimme puolella jatkossakin.

      Poista
  3. Itse olen alkanut lukea näitä nyt 5-vuotiaalle ääneen. Aivan kaikkia näitä alkuperäisiä muumikirjoja en ole lukenut ehkä koskaan, mutta nyt aikomus on kahlata kaikki ja haalia omaan hyllyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on ihana lukea, Tove on todellakin lempikirjailijoitani. Vielä yksi olisi lukematta ja pakko saada se omaan hyllyyn. Jotenkin ihan täysiä ihastunut näihin kirjoihin. Varmasti lapsellekin maistuu :) Jossain kyllä saattaa olla jotain rajumpiakin kohtauksia.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!