tag:blogger.com,1999:blog-55949496272098341132024-03-14T05:18:40.352+02:00Karvakasan alta löytyi kirjaNuoren parin kirjablogi.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.comBlogger113125tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-76238167629744625252018-06-20T14:07:00.000+03:002018-06-20T14:07:34.498+03:00Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (YA #1)Pitkän lukutauon jälkeen päätin kokeilla e-kirjaa ja uusin Bookbeat -jäsenyyteni.<b> Holly Bournen</b> Normaali-trilogian ensimmäinen osa <b><i>Oonko ihan normaali?</i></b> pomppasi silmiini valikoimista. Tiesin sen olevan kehuttu kirja, joten muita vaihtoehtoja en edes etsinyt.<br />
<br />
Kirjan pääosassa on Evie, 16-vuotias nuori, joka on juuri vaihtanut koulua. Evie tahtoo sulautua joukkoon ja olla kuin kaikki muut. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Siinä on vain yksi isohko ongelma. Eviellä on OCD, pakko-oireinen häiriö, jonka takia hän on ollut osastolla hoidossa. Nyt pikkuhiljaa lääkitystä on alettu Evien toivosta vähentämään, sillä hän ei tahtoisi olla sairas. Uusi koulu tuo mukanaan uudet ystävät, uudet pojat ja treffailun josta Evie on aiemmin jäänyt paitsi. Evie tahtoo vain olla normaali, eikä halua kertoa sairaudestaan uusille ystävilleen Amberille ja Lottielle. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-YR2WeCu4MMk/WymW1PRBVmI/AAAAAAAABB4/YaCZeD6eGK8aUAxDXxN5KXivTHrqFAuPgCLcBGAs/s1600/oonko_ihan_normaali06548.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="746" data-original-width="500" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-YR2WeCu4MMk/WymW1PRBVmI/AAAAAAAABB4/YaCZeD6eGK8aUAxDXxN5KXivTHrqFAuPgCLcBGAs/s400/oonko_ihan_normaali06548.jpg" width="268" /></a></div>
Mielenterveysteema on tärkeä osa kirjaa, ja Holly Bourne toteuttaa sen hyvin. Pakko-oireisen häiriön kuvaus vaikuttaa uskottavalta ja on mielenterveydellisien ongelmien esiintuominen nuorille on erityisen tärkeää. Kirja herättää myös ajattelemaan normaaliutta, miten normaali määritellään? Onko kukaan normaali? Mielenterveysongelmien lisäksi yksi Oonko ihan normaali?:n teemoista on feminismi, jota nuoret älykkäät tytöt hienosti ajavat ja pohtivat. He perustavat kolmisin feministisen kerhon, jonka kokouksia ja tyttöjen ajatuksenjuoksua on kiva seurata.<br />
<br />
Holly Bournen tapa kirjoittaa on kevyt ja humoristinen, vaikka Evien ongelmat ovatkin suuria. Mielestäni Bourne kuvaa OCD:tä hyvin ja rehellisesti. Kirjaa lukiessa Evie ja tyttöporukka heräsivät eloon mielessäni. Tähän kirjaan uppoiduin täysin, kun luin sitä, tarina vain imaisi mukaansa. Kirjasta ja tyttökolmikosta jäi todella hyvä mieli pidemmäksikin aikaa. Mielelläni olisin lukenut kirjan itsekin teini-ikäisenä, joten kohderyhmälleen voin erityisen lämmöllä suositella. <br />
<br />
Oonko ihan normaali?:n myötä oma lukuintoni syttyi pitkästä aikaa uudelleen. Luin trilogian ekaa osaa välillä itku silmässä ja välillä nauraen. Voi siis kai sanoa, että kirja onnistui täyttämään kaikki odotukseni ja herättämään tunteita. Olen tähän mennessä jo lukenut koko trilogian ja voin suositella lämmöllä, myös aikuisille.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-67052678032465720152017-10-02T16:00:00.000+03:002017-10-02T16:00:39.781+03:00(Kirjojen) kierrätyksestäKirjojen kamarin blogin Katja <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.fi/2017/09/kirjojen-omistamisen-ihanasta.html">kirjoitti</a> hiljan ihanasti kirjojen omistamisesta, kiertoon laittamisesta. Katjalla on hyvä pyrkimys karsia hyllystään kirjoja, vaikka kirjat olisivat hyviä. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt samaan ajatteluun, että olisi kiva omistaa vain ne <i><b>erityiset</b></i> kirjat. Kun viime vuonna haalittiin kirjoja tasaiseen tahtiin kirppiksiltä ja alennusmyynneistä, tänä vuonna se on vähentynyt selvästi. Voin toki myöntää, että vaikka välillä sorrun(kesällä 20 kirjaa alennusmyynneistä...), on suunta oikea. Olin keväästä asti antanut tämän postauksen muhia luonnoksissa, mutta nyt tein siihen tarpeelliset muutokset (ajankohtaistin) ja päätin laittaa sen vihdoin julki. Katjalle vielä kiitos bloggauksestasi, innostuin työstämään tämän postauksen vihdoin loppuun.<br />
<br />
Aloitan siitä, että rakastan omistaa kirjoja. Kirjat on ihania. Täysi kirjahylly on ihana. Toisaalta taas <u>vihaan turhan tavaran omistamista</u>. Läheiset ovat saattaneet huomata että tasaisin väliajoin käyn kaapit läpi ja turhat tavarat lähtee kiertoon. Viime vuonna koluttiin kirjoja kirppiksiltä ja alennusmyynneistä, sillä halpa hintalappu houkutteli. Se oli kuitenkin ristiriidassa muiden ajatuksieni kanssa ja huomasin, että olen todella epämukavuusalueellani. Miksi omistaa parisataa kirjaa, joista iso osa on keskivertokauraa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-tj-CrNqE3-s/WdIW_MtKzLI/AAAAAAAAA_4/6F_f9ebott8ZtQFrircr1c0frG7qiBw6gCLcBGAs/s1600/Photo%2B2.10.2017%2B13.30.41.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="500" src="https://2.bp.blogspot.com/-tj-CrNqE3-s/WdIW_MtKzLI/AAAAAAAAA_4/6F_f9ebott8ZtQFrircr1c0frG7qiBw6gCLcBGAs/s1600/Photo%2B2.10.2017%2B13.30.41.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joskus sitä sortuu ja kirjoja tulee lisää. Suunta kuitenkin on oikea. Kirjoja on tänä vuonna osteltu reilusti vähemmän.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Kirjoista - miten pyrin vähentämään sisääntuloa ja edistämään ulosmenoa?</b><br />
<b><br /></b>
Ostelua on selkeästi vähennetty (<i>vaihtelevin tuloksin</i>).<br />
<br />
Keväästä asti meillä on ollut sellainen laatikko, johon menee kiertoon lähtevät kirjat. Laatikko on täyttynyt tasaista tahtia. Nyt syksyä kohden voisimme erityisesti panostaa oman hyllyn kirjojen koluamiseen ja uusia ei tule. Laatikkosysteemiä vaikeuttaa se, että meitä lukijoita on kaksi. Meitä kiinnostaa samat kirjat. Kuitenkin aina luetaan eri kirjoja. En voi laittaa kiertoon jos toinen ei ole lukenut. En voi laittaa kiertoon, jos toinen on sitä mieltä että pidetään. Mulla on tiukemmat kriteerit kirjojen säilyttämiselle, Tommilla löyhemmät, mutta kirjoja on silti karsiutunut iso määrä.<br />
<br />
<b>Sitten kierrätyksestä yleisesti.</b><br />
Kierrätys on tärkeää ja ekologista. Vaikka aika harvoin lopulta käydään kirppiksillä, niin kyttäilen tasaisin väliaijoin paikallista facebook-kirppistä ja tori.fi:tä tehdäkseni hyviä kauppoja. Facebook-ryhmissä myymme paljon itsekin, aina silloin kun kaappien tyhjennys on tehty.<br />
<br />
Kun muutimme yhteen vajaa kolmisen vuotta sitten, silloinen sisustuksemme koostui lähinnä sukulaisilta saaduista. Mitään ns omaa ei ollut, paitsi muutamat kalusteet jotka ostimme uusina sen suurempia miettimättä. Ei vielä osannut miettiä mitä kannattaa ostaa, mihin panostaa ja miten asiat sopii yhteen. Vähän harmittaa, että jotain juttuja on tullut vähän sokeasti ostettua, mutta lohduttaa että ne on päässyt sitten uusiin koteihin.<br />
<br />
Ollaan paljon siirrytty ostamaan huonekaluja käytettynä. Jonkinlaista aikuistumista tässä on tapahtumassa, sillä en enää niin kovasti haluaisi kierrättää huonekaluja, vaan löytää ne hyvät jotka sitten miellyttäisi silmää pidempäänkin ja kestäisi aikaa ja käyttöä.<br />
<br />
Osittain tähän tietty vaikuttaa se, että kun muutettiin yhteen, saatiin paljon huonekaluja esim sohvat. Sohvat olivat siis meillä kaksi vuotta, kun saatiin olivat aika uudet, mutta kahdessa vuodessa ne kulahti niin, että maksettiin niiden poisviennistä. <b>Halpa tulee usein kalliiksi. </b>Tästä sitä oikeasti aloinkin paljon miettimään. Maksaako 500 euroa sohvista joita käytät kaksi vuotta (sen jälkeen kaatopaikkamaksu, kuljetus yms), jonka jälkeen ostat taas uudet samaan hintaan (ja kuvio toistuu) vai maksaako sohvista 3000 euroa ja käyttää niitä vuosikymmeniä tuhlaamatta luonnonvaroja niin paljon. Kestävään on hyvä satsata.<br />
<br />
Myönnän, että ollaan juuri ostamassa halpa Ikean sohva, mutta tässä hankinnassa pyrin kuitenkin kestävyyteen. Sohvaan saa mieleisiään lisäpaloja(muokattavuus iso plussa), kangas on täysin pestävä ja kuulemani mukaan kestää pesuja hyvin. Myös kankaita saa ostettua uusia, jos vaikka väri tulevaisuudessa tympii. Uskon ja toivon todella, että kyseinen sohva on kestävä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-fv5D-eLuJOQ/WdI3vMPTp9I/AAAAAAAABAU/iYiDK9wAQZEderNTqNeS_vsfP36Ydy4VwCLcBGAs/s1600/Photo%2B8.9.2017%2B16.10.40.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="650" src="https://2.bp.blogspot.com/-fv5D-eLuJOQ/WdI3vMPTp9I/AAAAAAAABAU/iYiDK9wAQZEderNTqNeS_vsfP36Ydy4VwCLcBGAs/s1600/Photo%2B8.9.2017%2B16.10.40.jpg" /></a></div>
<br />
En koskaan nuorempana juuri miettinyt designtavaroita kuin <i>"huhhuh miten kallis, miksi kukaan ostaisi tuollaisen kun tällaisenkin saa viisi kertaa halvemmalla".</i> Ja nyt kun olen 23, enkä edes varoissani - huomaan arvostavani designia uudella tavalla. Designissa on usein muotoilu, joka kestää aikaa. Se ei mene pois "muodista", se kestää ja kaiken lisäksi sillä on vuosien käytön jälkeenkin <u>jälleenmyyntiarvoa</u>. Toki hinta ja laatukaan ei valitettavasti aina kulje käsi kädessä. Yleensä kyllä. Sanonta halvalla ei saa hyvää, pitää valitettavan usein paikkaansa. Ainakin tänä päivänä.<br />
<br />
No, onko meillä designia? On ja ei. Meillä on pienet tulot ja on sanomattakin selvää, että meillä on niitä halvempia juttuja, on kirppislöytöjä, uusia, vanhoja. Joissain asioissa satsaan mielelläni laatuun ja säästän.<br />
<br />
Mulla on esimerkiksi tosi laadukas työtuoli, mutta aikaa myöden ehkä tulee jo pikkuhiljaa tiensä päähän. Etsin kauan uutta hyvännäköistä ja laadukasta työtuolia, mutta nämä kriteerit on oman kokemukseni mukaan aikalailla toisensa poissulkevia. Lopulta ostin synttärirahoillani, Vitran Eames DSW-tuolin, joka oli juuri budjetissani - 400 euroa. Tuoli on ruokapöydän tuoli, mutta luin kehuja sen istumismukavuudesta ja kävin testaamassa sitä Vepsäläisellä. Tuoli kannettiin kotiovelle ja ah. Ihan kokonaisena. Ei kasausta. Tällä hetkellä totuttelen pikkuhiljaa persettäni kyseiseen tuoliin. Tuoli on mahtava istua, mutta sen muoto on aivan erilainen kun vanhassa työtuolissani ja herkällä perseelläni kestää hetken tottua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-2haurLz72Fo/WdIYz3hJTFI/AAAAAAAABAE/Vq20qPRDvykUOmQNix_rofK1yit15l_kgCLcBGAs/s1600/Photo%2B2.10.2017%2B12.23.27.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="500" src="https://3.bp.blogspot.com/-2haurLz72Fo/WdIYz3hJTFI/AAAAAAAABAE/Vq20qPRDvykUOmQNix_rofK1yit15l_kgCLcBGAs/s1600/Photo%2B2.10.2017%2B12.23.27.jpg" /></a></div>
<br />
Sitten on niitä kirppislöytöjä, lähinnä 50-60 -lukujen muotoilua. Monet ns. uudetkin kalusteet on ostettu käytettyinä. Uutena ostettuja ei ole paljoa. Keittiön pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta, tuoleja nettikirppiksiltä ja kaksi tuolia tuli vanhempieni mökiltä. On mieltä lämmittävää ajatella, että mummon vanha tattivuoka on nyt mulla ja mä käytän sitä, niinkuin sitä on käytetty jo 50 vuotta ilman moitteita! Tähän koitan nykyään pyrkiä, kestävyyteen. Pikkuhiljaa.<br />
<br />
Olen joskus innostuessani hyvin impulssiivinen, esimerkiksi kierrätyskeskuksessa iskin silmäni liinavaatekaappiin joka on ihana, ostin sen. Jälkikäteen tajusin, että meillä on muutenkin liikaa säilytystilaa. Onneksi kuitenkin lohduttaa se, että asioita oppii parhaiten kantapään kautta ja se, että hylly menee varmasti kaupaksi kunhan nyt pääsen yli siitä asiasta, etten voikaan omistaa sitä.<br />
<br />
Meillä on kaksiossa paljon huonosti organisoitua kaappitilaa, joka ei täyty. Omistetaan kai aika vähän. Mä mielelläni omistaisin vielä vähemmän. Jos koskaan meillä on omaa kotia, niin sinne tulee jotkut pienet, kauniit ja helposti organisoitavissa olevat säilytystilat. Eikä varsinkaan vitriinilasillista kuivauskaappia. Vaikka tiskit voi jonkun mielestä olla arjen kauneutta.<br />
<br />
Myönnän, että vaikka miten koitan selitellä miten en pidä ylimääräisestä tavarasta, niin kyllä mua silti halpa ja kaunis kiehtoo ja yleisimpiä halpisostoksia on kukkaruukut. Niitä ostan ja paljon. En tietty turhaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-27191159735010373812017-09-24T20:54:00.000+03:002017-09-25T21:29:30.153+03:00Superlukumaraton 24.9.2017 (päivittyvä)<a href="http://jatkalukemista.blogspot.fi/">Carry on reading -blogin</a> Henna emännöi syksyn ensimmäistä <a href="http://jatkalukemista.blogspot.fi/2017/09/superlukumaratonin-lahtolaukaus.html">superlukumaratonia</a>, johon mekin päätimme ottaa osaa. Aikaa lukea on 24 tuntia. Ensi kerralla, lokakuun lopussa maratonia emännöi <a href="http://vinopinokirjoja.blogspot.fi/"> Hogwarts Library -blogin</a> Lotta. Kiitos Hennalle ja Lotalle järjestämisestä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-W5hmIfVF_Oc/Wcfv-FyhzAI/AAAAAAAAA_I/Nkp6vKpzTUUe8lzLKyZS6fURjkaGrgDcACLcBGAs/s1600/supermaraton.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-W5hmIfVF_Oc/Wcfv-FyhzAI/AAAAAAAAA_I/Nkp6vKpzTUUe8lzLKyZS6fURjkaGrgDcACLcBGAs/s400/supermaraton.png" width="300" /></a></div>
Pääsemme vielä mukavasti sunnuntain puolella osallistumaan. Lähdimme heti aamupäivästä Hyvinkäälle shoppailemaan ja kävimme ravintolassa syömässä, joten päivä oli jo pitkällä kun saavuimme kotiin. Ihan heti ei maratoonaamista jaksettu aloittaa, mutta nyt iltaa kohden pikkuhiljaa jaksaa. Päätimme maratonin aloitusajaksi kello <b>21:00</b>.<br />
<br />
Tuttuun tapaan postaus päivittyy sitä tahtia kun luemme ja ehdimme/jaksamme tänne raportoimaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Tiia: </b><br />
<b>21:00-23:30</b><br />
Luin <b>Ferninand von Schrirach</b>in <i>Syyllisyys</i> -novellikokoelman kokonaan, 161 sivua. Se oli ihan mukava lukukokemus, mutta ehkä omaan tyyliini ei oikein sovi lukea hujauksessa isoa määrää novelleja. Loppumaraton sitten jotain muuuuta.<br />
<br />
Toiseksi kirjaksi valikoitui <b>Piia Leinon</b> viime vuonna ilmestynyt esikoisromaani <i>Ruma kassa</i>, joka tarttui jokusen aika sitten mukaan Prisman alelaarista. Olin jo aiemmin miettinyt Ruman kassan lukemista e-kirjana, mutta iphone 5s:n näyttö on omaan makuun kyllä liian pieni siihen tarkoitukseen, joten Bookbeatia tulee hyödynnettyä lähinnä äänikirjojen kuunteluun. Tositeevejuoni kuulostaa hauskalta, mutta ainakaan vielä en täysin lumoutunut kerronnasta. Silmäni jaksoivat soljua eteenpäin 78 sivun verran, mutta väsymys ottaa nyt voiton ja loppu-urakka jää huomiselle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Gs6VgBZ3ADY/WcjBy_L5ngI/AAAAAAAAA_g/twLvuLch3V4f7fkgUQfGsXSpx8DhA82HQCLcBGAs/s1600/Photo%2B25.9.2017%2B11.35.34.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="338" data-original-width="450" src="https://3.bp.blogspot.com/-Gs6VgBZ3ADY/WcjBy_L5ngI/AAAAAAAAA_g/twLvuLch3V4f7fkgUQfGsXSpx8DhA82HQCLcBGAs/s1600/Photo%2B25.9.2017%2B11.35.34.jpg" /></a></div>
<br />
<b>9:00-11:00</b><br />
Heitin aamulla kuulokkeet korvaan ja rupesin kuuntelemaan <b>Pekka Salmisen</b> ja <b>Miikka Niirasen </b>kirjaa <i>Sä maksat</i>. Miikka Niirasen äänen sointuessa taustalla purin tiskikoneen, tiskasin, kokkasin, söin ja muuta pientä puuhastelua. Äänikirja oli ennestään kesken ja kuuntelin sen loppuun, 1 tunti ja 56 minuuttia.<br />
<br />
<b>12-16: </b>Luin pätkissä Ruman kassan loppuun, 145 sivua.<br />
<br />
Tämän jälkeen en enää jaksanut lukea. Maratonin tulos kuitenkin on ihan hyvä, sillä en kovin suuria lukumääriä odottanutkaan tällä kertaa.<br />
<br />
<b>Yhteensä </b>: 384 sivua ja 1 tunti 56 minuuttia äänikirjaa.<br />
<br />
<b>Tommi:</b><br />
<b>21:00-00:00</b><br />
Luin aiemmin aloittamaani <b>Ferninand von Schrirach</b>in <i>Collinin tapausta</i> 70 sivua. Lisäksi kuuntelin kesken olleen <b>Stephen Kingin</b> <i>Tervetuloa Joylandiin</i> äänikirjan loppuun, 1 tuntia ja 2 minuuttia.<br />
Maanantaina luin Collinin tapauksen loppuun 73 sivua.<br />
<br />
<b>Yhteensä: </b>143 sivua ja 1 tunti 2 minuuttia äänikirjaa.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-21107096796047264142017-09-23T16:34:00.000+03:002017-09-23T16:35:40.694+03:00Olen kiitollinen...Sain kiitollisuushaasteen <a href="https://mummomatkalla.blogspot.fi/">Takkutukalta</a> ja <a href="http://kirjojenkamari.blogspot.fi/">Katjalta.</a> Kiitos teille kumpaisellekin ihanasta haasteesta ja ennenkaikkea ihanista blogeistanne. Haasteen toteutus venyi yli viikolla, mutta eipä tässä hätää. Tuli hetkellisesti taas sellainen, että en ole selannut muiden blogeja, enkä tehnyt täälläkään mitään.<br />
<br />
Pakko myöntää, että tämä haaste on mulle <u>todella vaikea</u>. Kiitollisuuden aiheita on kieltämättä hyvä aina välillä pohtia, mutta en vain yleensä tee niin. Syitähän varmaan on monia, en ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi onnellinen. Olen onnellisessa asemassa, mutta aitoa onnellisuutta en ole juuri kokenut. Iloa toki, mutta niin että se vaihtuisi pidempään onnellisuuteen, en. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa liioittelulta, mutta ehkä se on munkin aika tajuta, että elämässä voi olla monista asioista kiitollinen, vaikka ei onnea tuntisikaan. Olen vähän liian kyyninen ihminen ja huomaan helposti jotkut näistäkin kääntäväni päälaelleen.<br />
<br />
Kuluneen viikon olenkin pyrkinyt käyttämään kiitollisuuden pohtimiseen ja kyllähän se tuo päivittäiseen elämään pientä iloa, jos koittaa miettiä mistä tänään on kiitollinen.<br />
<br />
Olen kiitollinen <b><i>rakkaudesta</i></b>, toisin sanoen Tommista. Meidänkin kolmevuotiseen taipaleeseen mahtuu pieniä kuoppia. Maailmalla on tuttu tapa heittää kapuloita rattaisiin, mutta suuremmilta riidoilta on ihme kyllä vältytty. On kumpikin oltu sairaina, mutta toinen on aina vierellä. Sitten kun aika ja rahatilanne on oikea, vaihtuu sukunimemme samaksi. ♥ Hyviä hetkiä on paljon ja ne painaa vaakakupissa enemmän.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-aHwn0Tw6480/WbKAkFHVX0I/AAAAAAAAA-0/fk3PcHRQFn8ZHr_pL2kIiYczqV-tutK8wCLcBGAs/s1600/IMG_7286-tile.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="656" data-original-width="656" src="https://3.bp.blogspot.com/-aHwn0Tw6480/WbKAkFHVX0I/AAAAAAAAA-0/fk3PcHRQFn8ZHr_pL2kIiYczqV-tutK8wCLcBGAs/s1600/IMG_7286-tile.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Olen kiitollinen <b style="font-style: italic;">kodista</b>, paikasta jonne tulla ja jossa elää. En ole juurtunut minnekään. Asuin elämäni 20 ensimmäistä vuotta Hyvinkäällä, mutta se ei tunnu paikkakuntana yhtään kodilta. Olin juuri pari päivää vanhempieni kotona ja se tuntuu ihan mukavalta, mutta joku siinä kaupungissa mättää. Olen asunut kolme vuotta Lahdessa, mutta ei ainakaan vielä tämäkään tunnu kodilta. <b><i>Asunto sentään tuntuu kodilta, se on pääasia.</i></b> Lahdessa kuitenkin viihdyn paljon paremmin. Mietin aina nuorempana, miten haluan muuttaa Hyvinkäätä isompaan kaupunkiin, siis ei nyt välttämättä mihinkään Helsinkiin, mutta jonkin verran isompaan. Lahti tuntuu kaupunkina aika sopivan kokoiselta. Ehkä siksi viihdyn.<br />
<br />
Olen kiitollinen <b><i>vanhemmilleni</i></b>. Ainoana tyttönä musta ei tullut ikävä kyllä prinsessaa. Eikä edes yhteiskuntakelpoista. Te ootte ihan kivoja ja kuitenkin luette tätä. 😇<br />
<br />
Olen kiitollinen <b><i>kissoista</i></b>. Sain ensimmäisen kissani, Viirun 8-vuotiaana pitkän kinuamisen jälkeen. Viiru eli 14-vuotiaaksi ja oli mulle maailman tärkein olento ja paras ystävä. ♥ Aijaijai niitä teini-iän itkuja ja sitä kuinka Viiru oli aina mun vieressä. Tais turkki kastua mun kyyneleisiin. Sitten porukoilla on vielä Vilma ja Laikku ja meillä Tommin kanssa Jöpö ja Pippuri.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-h24h2DjNRQQ/WbJ9vod8Q3I/AAAAAAAAA-o/uRPp2DYIEu4Hz67ZcK0WZ0sIfOOG4vPRwCLcBGAs/s1600/Kuva1048-tile.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="574" data-original-width="645" src="https://1.bp.blogspot.com/-h24h2DjNRQQ/WbJ9vod8Q3I/AAAAAAAAA-o/uRPp2DYIEu4Hz67ZcK0WZ0sIfOOG4vPRwCLcBGAs/s1600/Kuva1048-tile.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aww, mikä teini-minä ja ihana Viiru.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olen kiitollinen, <b><i>kaikesta minkä olen kokenut</i></b>, vaikka sekaan mahtuu hyvää kuin huonoakin. Kaikesta olen voinut oppia. <i style="font-weight: bold;">Kaikista jotka olen nähnyt</i>, myös ne kurjimmat ihmisrauniot. Ilman näitä kokemuksia ja ikäviä ja ihania ihmisiä en olisi nyt tällainen kuin olen.<br />
<br />
Sekä niistä asioista <b><i>kehossani jotka pelaavat</i></b>. Raajat, sisäelimet suurimmissa osin, aivot kutakuinkin.<br />
<br />
<i><b>Pienistä asioista</b></i>, kuten <b><i>harrastuksista</i></b>. Lukemisesta, kirjoittamisesta, ylipäänsä lukutaidosta, elokuvista, tv-sarjoista...Kaikkea sitä.<br />
<br />
Laitan haasteen eteenpäin uudelle tuttavuudelle <a href="http://marihantee.blogspot.fi/">Marihantee</a>, ihanalle <a href="http://hh-lukija.blogspot.fi/">Hurja Hassu Lukija -blogille</a> ja kauniin blogin omaavalle <a href="http://kirjojenpyorteissa.blogspot.fi/">Kirjojen Pyörteissä</a> Jennylle. Toteuttakaa jos haluatte, pakko ei ole. Kuten alussa sanoin, en ole hetkeen taas seurannut bloggauksia, joten jos olette jo saaneet/tehneet haasteen, tästä ei kannata välittää. Nyt painun selaamaan kahden viikon postauksia!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com17tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-3410126338360580252017-08-26T17:44:00.000+03:002017-08-26T17:53:12.508+03:00Aki Ollikainen: Musta satu<b>Aki Ollikaisen</b> <i>Musta satu</i> herätti huomioni kauniiden kansiensa ansiosta. Lisäksi kirjailijan nimi oli tuttu, vaikken kumpaakaan hänen kirjoistaan ollut vielä lukenut. Ollikaisen esikoisteos <i>Nälkävuosi</i> oli ehdolla Finlandia-palkintoon vuonna 2012 ja voitti kirjablogistien äänestyksen. Nälkävuoteen olen usein törmännyt mm blogeissa ja instagramissa. Se ei kuitenkaan päätynyt ensimmäiseksi Ollikaisekseni, vaan sen teki Musta satu.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-7ZyjgLj7ckY/WaGEwuu9zkI/AAAAAAAAA-U/z2bsiKwEFPggC1ob5HmMGiR7gSFdbmBqQCEwYBhgL/s1600/Mustasatu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="450" src="https://4.bp.blogspot.com/-7ZyjgLj7ckY/WaGEwuu9zkI/AAAAAAAAA-U/z2bsiKwEFPggC1ob5HmMGiR7gSFdbmBqQCEwYBhgL/s1600/Mustasatu.jpg" /></a>Musta satu kulkee kahdessa aikakaudessa. Välillä ollaan nykypäivässä, minäkertojan saappaissa. Mies joka kirjoittaa. Mies jonka elämä ei oikein toimi. Mies jonka arki lapsen ja vaimon kanssa ei suju. Mies joka muistelee sukuaan ja vanhaa lapsuuden ystävää Joonaa. Miestä kiinnostaa erityisesti Tattarisuon 1930-luvun tapahtumat, lähinnä isoisoisän osuus niihin.</div>
<br />
Toinen aikakausi on 1930-luku. Eletään kieltolain aikaa. Heino salakuljettaa pirtua. Hän asuu Helsingissä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Heino kätkee salakuljetettua pirtua Tattarisuolle, mutta siellä tapahtuu jotain muutakin outoa. Suosta löytyy ruumiinosia. Käsiä, sormia, päitä... Heino käy liian ahnaaksi ja sillä on kohtalokkaat seuraukset. Ketjureaktiona se vaikuttaa sukuun pitkälle, aina nykypäivään asti. Suvun miehet lääkitsevät ahdistustaan alkoholilla, vierailla naisilla ja siirtävät ahdinkonsa seuraavalle polvelle.<br />
<br />
<br />
<i><br /></i>
<i>Musta satu on kirja josta niin kovasti halusin pitää, mutta en loppujen lopuksi oikein syttynyt.</i> Se on kelpo kirja, mutta se jokin jäi puuttumaan. Ihan ei loksahtanut kohdilleen. Mustassa sadussa on paljon hyvää, mutta myös heikompia ominaisuuksia. Mustan sadun hienoimpia ominaisuuksia on sen kieli. Ollikainen taitaa kirjoittamisen. Kieli on kaunista, upean soljuvaa - olematta sitä kuitenkaan yhtään liikaa. Siinä on tiettyä rujoutta, joka tekee siitä täydellistä makuuni. Mietin tätä kovasti kirjaa lukiessani. Kieli on ihanan soljuvaa ja nautin siitä suuresti. Usein epäröin kaunista tekstiä, mutta Ollikaisen kieli hurmaa.<br />
<br />
Muita hienouksia on 1930-luvun onnistunut kuvaaminen. Nykyaikaan kohdistuva kerronta taas ei omaan makuuni oikein istu. Se on ihan luettavaa, mutta en saa nykyhetken minäkertojasta juuri mitään irti. En pääse hänen sisäänsä, muutkin hahmot jättävät vähän kylmäksi. Usein pidän vähän synkemmistä hahmoista, mutta nyt en... Tuntuu, että olisin voinut ymmärtää, saada siitä kiinni, mutta en kuitenkaan ihan.<br />
<br />
Alkuun upposin Mustaan satuun sillä kirjan teema on kiinnostava. Sen historiallisuus, tattarisuon tapahtumat, 1930-luku. Sitten jokin töksähti. Ajaannuin etäämmälle, enkä saanut enää kiinni. Kokonaisuus jäi tuntumaan piirun verran vajaalta. Tuntuu, että näillä lähtökohdilla olisi voinut saada paljon enemmän. On pakko myöntää, että harmittaa kun odotin tältä liikoja. En ollut törmännyt Mustaan satuun missään, mutta olisi ollut hyvä jos jotain olisin lukenut etukäteen. Kirjan luettuani, googletin sen ja luin muiden mietteitä, enkä selkeästikään ollut yksin ajatuksieni kanssa. Oikeastaan hämmennyin, miten monesta asiasta muut lukijat olivat samaa mieltä kanssani.<br />
<br />
Ollikaisen kielellisestä lahjakkuudesta vaikutuin, joten kyllähän se kehuttu Nälkävuosikin täytyy vielä lukea.<br />
<br />
<i>Siltala 2015</i><br />
<i>155s.</i><br />
<i>Oma ostos</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com34tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-36467085123428542902017-08-19T13:20:00.000+03:002017-08-20T01:39:24.981+03:00Elokuun lukumaraton (päivittyvä)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VxuBTutJQYw/WZcFky4R8YI/AAAAAAAAA-A/MVmaPerbOQQMFeb4q1i-oDyv5JKGBNsVgCLcBGAs/s1600/elokuun_lukumaraton.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="254" data-original-width="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-VxuBTutJQYw/WZcFky4R8YI/AAAAAAAAA-A/MVmaPerbOQQMFeb4q1i-oDyv5JKGBNsVgCLcBGAs/s1600/elokuun_lukumaraton.png" /></a></div>
Kirjablogeissa on tänä kesänä ollut jo kaksi kesälukumaratonia ja tämä on näistä kolmas ja viimeinen. Olemme ensi kertaa mukana. Maratonissa on siis 24h aikaa lukea ja osan tuosta ajasta on osuttava lauantaille 19.8. Tällä kertaa maratonia emännöi Marika Oksa. Jos maraton alkoi kiinnostamaan, <a href="https://oksanhyllylta.blogspot.fi/2017/08/elokuun-lukumaraton-1982017-ilmoittaudu.html">tässä</a> linkki josta pääsette tutustumaan siihen. Tsemppiä kaikille osallistuville.<br />
<br />
Omalla kohdallamme punnitsimme aloitammeko jo perjantain puolella, mutta Tommilla oli illasta edessä Pelicansin peli ja Tiia odotteli postin toimittavan paketin.<br />
<br />
Aloitimme maratonin klo la 19.8. kello 01:00. Se tuntui hyvältä ajankohdalta, sillä teki mieli lukea ennen nukkumaanmenoa ja ehtisimme 24 tunnin puitteissa lukemaan tällä aikataululla hyvin myös lauantai-illan.<br />
<br />
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Tiia</span></h3>
<div>
<span style="font-family: inherit;">Tarkoitus on ainakin alkuun purkaa muutamia kesken olevia kirjoja alta pois ja mahdollisesti sitten aloittaa uusia. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><br /></span></div>
<div>
<b>1:00-2:05</b> Kuuntelin loppuun Sami Minkkisen äänikirjan Havaintoja parisuhteesta. Eli <b>1h 5 minuuttia</b> kuuntelua. Kahden jälkeen painuimme pikkuhiljaa nukkumaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Heräilin yhdeksän aikaan aamulla ja <b>9:10-9:59</b> luin Estelle Maskamen Dimily-trilogian toista osaa Diminy - Tarvitsen eteenpäin <b>57 sivua</b>.<br />
<br />
<b>10:15-11:04 </b>Jane Austen Neito vanhassa linnassa äänikirja loppuun, <b>49 minuuttia</b>.<br />
<br />
<b>12:00-12:44</b> Jatkan Maskamen Diminyä 49 sivua. Lukumaraton on lähtenyt mukavasti käyntiin.<br />
<br />
<b>13-16</b> Ruokailen, käyn suihkussa ja luen Diminyä satunnaisesti eteenpäin <b>106 sivua.</b><br />
<b><br />
16:30-17:20</b> Diminy loppuun. 49 sivua. Nyt siis olen kuunnellut jo kaksi kesken ollutta äänikirjaa loppuun ja yhden kesken olleen lukenut loppuun.<br />
<br />
Ja kun näin vauhtiin pääsin keskeneräisten kirjojen lukemisessa, luin loppuun myös kesken olleen Steven Rowleyn kirjan Lily ja mustekala, viimeiset 81 sivua. En muista milloin olen viimeksi lukiessani itkenyt, mutta nyt oli ihan pakko tihrustaa muutama kyynel.<br />
<b><br /></b>
<b>20.20</b> Seuraavaksi kaivoinkin uuden kirjan esiin hyllystä, ensimmäisen jonka luin maratonin aikana kokonaan, Juha Mäntylän Milt. En tiennyt kirjasta etukäteen juurikaan, mutta se oli mukavan positiivinen yllätys ja luin sen kokonaisuudessaan, 191 sivua.<br />
<br />
<b>22.50 </b>Yllätin itsenikin ja kaivoin William Van Hornin Aavemaan aarre Aku Ankka -sarjakuvakirjan (Ankantekijät #5) kaapista ja lukaisin sen. Luen liian harvoin sarjakuvia, joten onneksi sain idean. 192 sivua. Siitä jatkoin kohta lukien Bas Heymansin ja May Heymansin Taistelupari Aku Ankka -sarjakuvakirjan (Ankantekijät #12), jossa oli tismalleen sama sivumäärä, eli 192s.<br />
<b><br /></b>
<b>20.8. 1:00 </b>Lukumaraton tuli osaltani päätökseen, aloitin Roald Dahlin Jaakko ja jättipersikka, jota luin 49 sivua, kunnes alkoi väsyttämään ja kellokin lähestyi jo klo yhden maagista rajaa. Lopullinen sivusaldo näkyy alta. Nyt onkin hyvä aika hipsiä pikkuhiljaa nukkumaan ja todeta, että olen tyytyväinen maratonin tulokseen. Aika paljon sivuja tuli Aku Ankka -kirjoista, mutta olipas hauska lukea niitä pitkästä aikaa!<br />
<br />
Loppujen lopuksi kuuntelin kaksi äänikirjaa loppuun, luin kaksi kesken ollutta kirjaa loppuun, luin kolme kirjaa kokonaan ja aloitin yhden.<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Yhteensä</b><br />
<b>Äänikirjoja: 1h 54min</b><br />
<b>Sivuja: 966</b><br />
<b><br /></b></div>
<h3>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Tommi</span></h3>
<div>
1:00-2:00 Aloitin Yahya Hassanin runkokirjan jota luin n. 100 sivua.<br />
<br />
10:30-11:15 Luin Yahya Hassanin runokirjan loppuun, n. 70 sivua. Yhteensä <b>167 sivua</b>.<br />
<br />
14:50-16:20 Jatkoin aiemmin aloittamaani Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin -äänikirjan kuuntelua, <b>1h 30min.</b><br />
<b><br /></b>
17:00-17:25 Mia Röngän runoteos Maanalaiset linnut, <b>67 sivua.</b><br />
<br />
18:00-19:45 Kingin äänikirjaa eteenpäin, <b>1h 45min.</b><br />
<b><br /></b>
23:00-01:00 Vielä <b>kaksi tuntia</b> lisää Kingiä,<br />
<br />
Lisäksi luin muutaman Aku Ankan, yhteensä n. 200 sivua.<br />
<br />
<b>Yhteensä</b><br />
<b>Äänikirjoja 5h 15min</b><br />
<b>Sivuja: 430</b></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-11512360810860189572017-08-18T14:10:00.000+03:002017-08-18T14:10:24.734+03:00Syksyn uutuudetNiinhän se menee, että vaikka itse on poissa kuvioista, niin kirjojahan tulee koko ajan lisää ja lisää. Kevään kirjoja ei ole tullut luettua, eikä niistä ole juuri tietoakaan. Katalogeja on silti kiva selailla ja siirtää katse tulevaisuuteen. En ole myöskään onnistunut kasvattamaan kauheaa TBR-pinoa kevään kirjoista, kun en ole muidenkaan blogeja juuri kevään ja kesän aikana kurkkinut. Ehkä keskityn siis näihin tuleviin. Aika moni on varmaan tehnyt keväällä tai kesän alussa omat postauksensa, mitä kirjoja syksyltä odottelee.<br />
<br />
<b>Innon</b> katalogista bongaan <b>Ulla Pyyvaaran</b> ja <b>Arto Timosen</b> kirjan <i>Naamat</i>, haastattelu- ja valokuvakirja asunnottomuudesta. Aiheesta ei ole millään tavalla kokemusta, joten kirja olisi varmasti aika silmiä avaava.<br />
<br />
<b>Johnny Knigan</b> katalogissa tulee vastaan tutunnäköinen kirja, <b>Miikka Niirasen</b> ja <b>Pekka Salmisen </b><i>Sä maksat</i>, joka taisi olla jo kevään katalogista ja sitä on siitä lähtien odotettu. Sä maksat on realistinen romaani helsinkiläisten graffittimaalarien elämästä. Se herätti kiinnostuksen jo keväällä, sillä kirjan kirjoittaneet Niiranen ja Salminen ovat lähellä sydäntä <b>Gasellit</b> -räppiyhtyeensä ansiosta.<br />
<br />
<b>Juri Nummelinin</b> toimittama <i>Sadan vuoden unet</i>, joka pitää sisällään suomalaisten kirjoittajien omia versioita muun muassa Grimmin veljeksien saduista. Rakastan satuja.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-dkqOWCFP8J0/WZbFi9u3PkI/AAAAAAAAA9w/r_PZ-bPmgz8guHTG2aO1dMwOaORjSSU8gCLcBGAs/s1600/azkaban-horz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="297" data-original-width="648" src="https://2.bp.blogspot.com/-dkqOWCFP8J0/WZbFi9u3PkI/AAAAAAAAA9w/r_PZ-bPmgz8guHTG2aO1dMwOaORjSSU8gCLcBGAs/s1600/azkaban-horz.jpg" /></a></div>
<br />
<h2>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Muita kiinnostavia</span></h2>
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Otava, kauno)<br />
Annastiina Storm: Me täytytään valosta (S & S, kauno)<br />
Nina Pulkkis, Liisa Vähäkylä: Muumeista miljoonabisnes (Siltala)<br />
J.K. Rowling, Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Tammi, lapset, kuvitettu versio)<br />
Michael Bond: Paddington lähtee lomalle (Tammi, lapset)<br />
Astrid Lindgren: Kätken kirjeesi patjan alle (WSOY)<br />
J.R.R. Tolkien: Hobitti (WSOY, Tove Janssonin kuvittama)<br />
Satu Lepistö: Lintutarha (kauno, Gummerus)<br />
Nathan Hill: Nix (kauno, Gummerus)<br />
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä (kauno, Atena)<br />
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä (nuoret, Karisto)<br />
Fanny Zedenius: Makrameen maailma (käsityöt, Mäkelä)<br />
Roald Dahl: Himo (novellit, Art House)<br />
Anu Lahtinen: Hyvät, pahat, Hyvinkääläiset (historia, Siltala)<br />
<br />
Jos oikein laskin, niin sain jo 17 kirjaa lisää kasvavalle TBR-listalle ja lisää vinkkejä varmaan karttuu syksyn mittaan muiden blogeista.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-72379799680843916952017-08-15T16:52:00.000+03:002017-08-15T16:52:05.592+03:00Estelle Maskame: Dimily - RakastanSuomalaisen lehdessä oli mukavanoloinen tarjous, DIMILY-trilogia yhteensä 25 euroa. Eihän se auttanut kuin kipittää kauppaan rahat kourassa ja poistua ovesta hymyssä suin ja kassissa muutama uusi kirja. Tartun ensimmäiseen osaan päivän sisällä ja ahmin sen suhteellisen nopeasti siihen nähden, että en ole kesäkuukausina juurikaan lukenut. Kaksi päivää ja ensimmäinen osa on koluttu loppuun. Ensimmäinen osa, <i>Did I mention I love you</i>, eli suomennettuna<i> Dimily - Rakastan</i> kahmaisee mukaansa kutkuttavaan tarinaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ZLqc_Yi8ETk/WZL7_J3IlTI/AAAAAAAAA9g/_HjPMAGzWfEYOq9XgQb92hyWeQE_jYZpgCLcBGAs/s1600/Photo%2B14.8.2017%2B20.16.54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="450" src="https://4.bp.blogspot.com/-ZLqc_Yi8ETk/WZL7_J3IlTI/AAAAAAAAA9g/_HjPMAGzWfEYOq9XgQb92hyWeQE_jYZpgCLcBGAs/s1600/Photo%2B14.8.2017%2B20.16.54.jpg" /></a></div>
<br />
Eden Munro on 16-vuotias. Hänen vanhempansa ovat eronneet kolme vuotta sitten, isä vain otti ja lähti, eikä hän ole kuullut isästään sen koommin. Portlandissa asuva Eden yllättyy isän pyytäessä häntä visiitille Santa Monicaan, Kaliforniaan isän uuden perheen luo. Eden kokee yllätyksen kun isän uuden vaimon kolme lasta eivät olekaan riehuvia pikkuvintiöitä, vaan vanhin on 17-vuotias Tyler ja nuoremmat tulevat muutamat vuodet perässä. Eden tuntee helpotusta, kunnes tapaa vanhimman velipuolensa. Tyler on oikea maanvaiva, paha poika joka käyttää huumeita, ryyppää ja kaahaa autollaan miten sattuu. Eden saa uusia kavereita Tylerin tyttöystävästä Tiffanista, sekä Rachael naapurista jotka ovat rikkaita bilettäjiä. Eden sen sijaan on aika kiltti tyttö, tavis. Kuinka ollakaan, niinhän siinä käy. Eden ihastuu velipuoleensa, ihmiseen joka käyttäytyy kammottavasti häntä ja muita kohtaan. Onko tuon ulkokuoren alla mitään hyvää?<br />
<br />
Uppouduin kirjaan. Edenin ja Tylerin kutkutteleva ihastus kyllä veti mukanaan, joten voinee todeta - aika passeli, joskin hieman kliseinen nuortenkirja. Kirjailija Estelle Maskame on trilogian ilmestyessä ollut 18-vuotias ja aloittanut Dimilyn kirjoittamisen jo 13-vuotiaana. Nuoren iän huomaa, ei laadussa - vaan tiedossa. Kirja tuntuu aidolta kokemukselta. Sellaiselta, mitä nuoruus onkin. Tunteiden paloa. Draamaa. Kirjassa on bileitä, ihmissuhdedraamaa, mutta samalla se ei kuitenkaan ole liian raju.<br />
<br />
Kalifornian miljöö välittyy kuvauksesta upeasti, varsinkin kun jonkinlainen käsitys Santa Monicasta löytyy päästä jo valmiiksi.<br />
<br />
Dimily ei nouse ehkä kirkkaimpiin lukukokemuksiini tänä vuonna, enkä sitä odottanutkaan. Mukava viihdyke se kuitenkin on. Hauskaa huomata, että näin nuori kirjailija on saanut kustannussopimuksen. Maskame julkaisi ensin kirjaansa netissä, jossa se sai suuren suosion. Olen aloittanut jo seuraavan osan ja voipi olla ettei senkään kahlaamisessa kauaa mene!<br />
<br />
Gummerus 2016<br />
409s.<br />
Oma ostos<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7Q/7AxF3QaGTwo84uqvxIr_2jn5tbnqZKNUwCPcBGAYYCw/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-66613515131650935872017-08-14T18:50:00.000+03:002017-08-14T18:50:09.388+03:00Pitkästä aikaa!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Hellurei, ihanat kanssalukijat. Blogi on pitänyt hiljaiseloa jo huhtikuusta asti. Tässä välillä on ehtinyt tapahtumaan paljon asioita - suurimmilta osin ei-positiivisella tavalla. Samalla blogin puolella on kertynyt rästiin kaikennäköistä, muunmuassa oma Paperilta ruutuun -haasteemme, josta emme ole tehneet koostetta, vaikka haaste päättyi jo monta kuukautta sitten. Sivuun on jäänyt myös lukeminen ja monet muut asiat. Lukemisen lisäksi esimerkiksi kirjablogien selaaminen on jäänyt oikeastaan kokonaan, enkä ole juuri perillä uutuuskirjoista.<br />
<br />
Pahoittelen, ettemme muistuttaneet blogin puolella haasteen loppumisesta, mutta kiitos silti kaikille, jotka osallistuivat ja kaikille jotka muistivat siitä postata.<br />
<br />
Tuntuu hassulta olla täällä. Blogi on ollut pystyssä jo vuoden, mutta viettänyt hiljaiseloa viimeiset puoli vuotta. Ei tunnu olevan syytä juhlistaa ensimmäistä vuotta, joka tuli täyteen 5. elokuuta.<br />
Toivon, että bloggaaminen lähtee nyt käyntiin puhtaalta pöydältä. Todennäköisesti postaaminen on harvatahtisempana kuin viime vuonna, mutta hiljalteen on hyvä lähteä liikkeelle. Muokkasin hieman blogin ulkoasua, jotta blogi saisi myös ulkoisesti uuden ilmeen.<br />
<br />
Mukavaa, että olette pysyneet blogin mukana hiljaiselosta huolimatta. Olisi kivaa kertoa tänne hienoja kesäkuulumisia, mutta vuosi ei ole ollut meille myötä. Onneksi aina on hyviäkin hetkiä. Siellä täällä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-UI37Pbj4mE8/WZHETAfpwfI/AAAAAAAAA7Y/5GxJk6L66cEM4UFX9PG8WTTlFyz_9hpywCLcBGAs/s1600/IMG_6904.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="650" data-original-width="650" src="https://2.bp.blogspot.com/-UI37Pbj4mE8/WZHETAfpwfI/AAAAAAAAA7Y/5GxJk6L66cEM4UFX9PG8WTTlFyz_9hpywCLcBGAs/s1600/IMG_6904.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilmoitustaulu vai kissa? Ehdottomasti kissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-RHjcdqTIOjY/WZHFX3oN-4I/AAAAAAAAA7k/NrTPkFz4fsMiv86nEdYer6R4f4fz2o8uQCEwYBhgL/s1600/IMG_7149-vert.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="975" data-original-width="650" src="https://4.bp.blogspot.com/-RHjcdqTIOjY/WZHFX3oN-4I/AAAAAAAAA7k/NrTPkFz4fsMiv86nEdYer6R4f4fz2o8uQCEwYBhgL/s1600/IMG_7149-vert.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-liWtHIV29jU/WZHF2Zq7dqI/AAAAAAAAA7o/6a-m2s9z24Ez58M5856CB1JLsRRqDLbWgCLcBGAs/s1600/IMG_7204-horz.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="290" data-original-width="650" src="https://4.bp.blogspot.com/-liWtHIV29jU/WZHF2Zq7dqI/AAAAAAAAA7o/6a-m2s9z24Ez58M5856CB1JLsRRqDLbWgCLcBGAs/s1600/IMG_7204-horz.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Terveisin</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7M/vpODQtNb178w6MA8QoWht7HqhzhbTRv5ACLcBGAs/s1600/plakaattitiiauusi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-0XCNrSchqng/WZHCiP0JA4I/AAAAAAAAA7M/vpODQtNb178w6MA8QoWht7HqhzhbTRv5ACLcBGAs/s1600/plakaattitiiauusi.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com29tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-66427989259850716632017-04-02T11:38:00.000+03:002017-04-02T11:41:33.513+03:00Tanja Kaarlelan Lasissa on tyttö onnistui poistamaan lukujumin<div style="margin-bottom: 0cm;">
Voitimme Riitta K:n arvonnassa <b>Tanja
Kaarlelan</b> kirjan<i> Lasissa on tyttö</i>. Kiitos Riitalle, hänen
postaukseensa pääset <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.fi/2017/02/tanja-kaarlela-lasissa-on-tytto.html">tästä</a>. Kuten olette varmaan blogista huomanneet, lukuinto on ollut tiessään.
Hetken pyörittelin kirjaa käsissäni ja hyllyssä, kunnes sitten
tartuin siihen – ja onneksi tartuin.
<br />
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Z2ESpJ1vgjY/WOC3MnFFDNI/AAAAAAAAA54/l8qA6q3TPuksx0QsYqX1w72Iwl8g97_AwCLcB/s1600/Photo%2B2.4.2017%2B11.17.15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-Z2ESpJ1vgjY/WOC3MnFFDNI/AAAAAAAAA54/l8qA6q3TPuksx0QsYqX1w72Iwl8g97_AwCLcB/s1600/Photo%2B2.4.2017%2B11.17.15.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lasissa on tyttö tempaa heti mukaansa
kiintoisalla kerronnallaan. Kirja kertoo 90-luvun nuoresta
15-vuotiaasta tytöstä. Se taltioi upeasti ajankuvaa lamasta ja sen
seurauksista. Tytön isä on välillä päiviäkin pois
ryyppyreissuillaan, sairas työtön alkoholisti. Äiti taas on koko
ajan töissä tai muuten vain etäinen ja saavuttamattomissa.
10-vuotias pikkusisko laskee alleen. Paras kaverikin vaikuttaa
välinpitämättömältä ja kaveeraa vain uuden poikaystävänsä
kanssa. Äiti lähtee. Pois. Kokonaan. Isä ryyppää, eikä siinä
ole mitään ihmeellistä että hän makaa keittiössä alasti
sikiöasennossa. Tyttö ja pikkusisko joutuvat huolehtimaan itse
itsestään.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Olen pohtinut putoamisen ja hukkumisen välistä aikaa, vapaan pudotuksen kestoa, veden iskun voimakkuutta ja tunnetta, kun vesi viimein tulvii keuhkoihin. Olen yrittänyt kuvitella, milllaista on täyttyä kokonaan vedellä, kun jo muutama pisarakin sattuu.</span></blockquote>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
</blockquote>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kirja pitää sisällään yhden päivän
tytön elämää. Se on rakennettu hienosti, siinä ei ole mitään
likaa eikä toisaalta liian vähääkään. Tarina kantaa koko kirjan
ajan ja jää mieleen pyörimään kun kirjan sulkee. Dialogi on
toimivaa ja aikaansa sopivaa. Ihmiskuvaus on napakkaa ja viiltävää.
Aikuisten turhautuneisuus, nuorten ryyppääminen ja ajatuksien
hukuttaminen on realistista kuvausta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kyseessä on aikuisille suunnattu
kirja, mutta pakko sanoa, että nuoreksi päähenkilöksi tyttö oli
oikein siedettävä. Tuntuu, että usein joudun repimään
nuortenkirjojen päähenkilöiden kanssa hiuksia päästäni. Silti
kirjasta välittyy kasvukivut ja ne ajatukset joita kaiken tämän
keskellä olevalla tytöllä varmasti on. Ei liene ihmekään, että
tyttö on masentunut. Hän kaipaa muutosta. Vaikuttaa siltä, että
se saattaisi olla saatavilla. Lehdessä lupaillaan, että
masennukseen saa apua – vaan koululääkäri ei tunnu tytön
ongelmaa kuitenkaan ymmärtävän. Kotona olisi kyllä ne isän
siniset pillerit...<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Yritin jopa ajatella tulevaisuutta - todella yritin ajatella sitä. Mutta kaikki ajatukset veivät taaksepäin, niin kuin tulevaisuutta ei olisi. On vain pysähtynyt aika ja taakse jääneitä tapahtumia, joista ei saa enää kiinni.</span></blockquote>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tarina on surullinen, mutta hieno ja
uskottava. Pääsin päähenkilöön sisälle todella hyvin. Elämä
ei aina ole helppoa. Tanja Kaarlelalle kiitos hienosta kirjasta. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaisa V pohti blogissaan <a href="https://kirjahyllyssablogi.blogspot.fi/2017/03/tanja-kaarlela-lasissa-on-tytto.html">Kirja hyllyssä</a>
kirjan kantta
ja voin vain todeta että olen samaa mieltä Kaisan kanssa, kansi on
jokseenkin hämäävä. En olisi kannen perusteella uskonut mitä
kirja pitää sisällään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Helmet-lukuhaasteekin on jäänyt vähän taka-alalle lukemisen ollessa niin harvaa. Kirjaan Lasissa on tyttö kohtaan 19. Yhdenpäivänromaani ja merkkailen myöhemmin ylös muitakin luettuja.<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/2017/02/tanja-kaarlela-lasissa-on-tytto.html">Lukutoukan kulttuuriblogin</a> Krista piti
kirjasta kovasti. Krista menehtyi sairaskohtaukseen maanantaina, samoihin aikoihin kun
itse aloin tätä lukemaan. Krista postauksellaan sai minut
kiinnostumaan kirjasta, joten tahdon omistaa tämän postauksen
Kristan muistolle. ♥ Oli ihana tavata Helsingin kirjamessuilla, en
olisi uskonut että se jää viimeiseksi ja ainoaksi kerraksi. <br />
<br />
Reuna 2017<br />
179s.<br />
arvontavoitto<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-27084740157879735042017-03-31T18:03:00.000+03:002017-03-31T18:03:10.621+03:00Marilyn, Marilyn<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">Tarinoita ikonista ja ihmisestä</span><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kun <i>Marilyn, Marilyn</i> on kädessä, huomio kiinnittyy heti kirjan yltiöpinkkiin väriin. Kun sitä katsoo oikeassa valossa ja liikuttelee, huomaa sen olevan hauskasti kimaltelevaa, heijastavaa materiaalia. Ulkoasu siis sopinee kirjan sisältöön. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Marilyn Monroe</b> ei juuri esittelyjä kaipaa, nimen (ja naaman ja vartalon) varmasti tietää jokainen. Ja jokaisessa meissä kyseinen nimi varmasti herättää jotain ajatuksia. </span><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-gkb4RkRASsA/WL_Tugp16lI/AAAAAAAAA5U/aNCjHxQyZt4ZTXvVm4Civ6wa3CFyiIxzACLcB/s1600/Photo%2B8.3.2017%2B11.45.34.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-gkb4RkRASsA/WL_Tugp16lI/AAAAAAAAA5U/aNCjHxQyZt4ZTXvVm4Civ6wa3CFyiIxzACLcB/s1600/Photo%2B8.3.2017%2B11.45.34.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällainen kirja kaipaa kuvausreksvisiitakseen jotain kaunista esinettä, vaikka hajuvesipullon, koruja ja meikkejä. Se käy hetken mielessä, kunnes tajuan ettei mulla ole mitään noista enää.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: inherit;"><i>"Kuka ja millainen hän oli? Maailman paras näyttelijä? Seksijumalatar? Syvästi surullinen nainen? Rietas huumeidenkäyttäjä? Pupu? Kuvajainen? Kuollut? Elossa?" </i>Ote takakannesta. Siinä kiteytyy jo paljon, siinä osa niistä mielikuvista, joita Marilyn Monroe meissä herättää. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /><b>Salla Simukka</b> ja <b>Marika Riikonen</b> ovat toimittaneet kertomuskokoelman, joka pitää sisällään kahdentoista kirjoittajan fiktiiviset kertomukset historian tunnetuimmasta blondista. Kertomuksissa vieraillaan Marilynin elämässä monella tapaa, hänen nuoruudessaan tai sitten ihan täällä kotisuomessa, jossa Marilyn nousee jollain tapaa kertomuksissa esiin. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kirjoittajina toimivat<b> Peter Franzén</b>, <b>Päihi Haanpää</b>, <b>Jari Järvelä</b>, <b>Riina Katajavuori</b>, <b>Milja Kaunisto</b>, <b>Tommi Kinnunen</b>, <b>Siri Kolu</b>, <b>Taija Tuominen</b>, <b>Marika Riikonen</b>, <b>Salla Simukka</b>, <b>Antti Tuomainen</b> ja <b>Saara Turunen</b>.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Kertomuskokoelmassa on mukana myös pieniä infolaatikoita, aina kertomuksien välissä yksi. Kansien välissä on myös Riikosen ja Simukan esipuhe, pienet esittelyt novelleissa mainituista todellisista henkilöistä, mukana mm. <b>Albert Einstein</b>, sekä kirjan lopussa pienet tekstit kaikista mukana olevista kirjoittajista ja heidän suhteestaan Marilyniin.<br />
<br />
Infolaatikoista poiminen ylös ja käyttöön drinkkivinkit.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6csSZp2ObqU/WL_cm0AKtvI/AAAAAAAAA5k/_vLiL2xRRukrpuOl25R_K7qSnOBXgf0CgCLcB/s1600/marilynn.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-6csSZp2ObqU/WL_cm0AKtvI/AAAAAAAAA5k/_vLiL2xRRukrpuOl25R_K7qSnOBXgf0CgCLcB/s1600/marilynn.jpg" /></a></div>
<br />
Kertomuksissa ensimmäiseksi ääneen pääsee Salla Simukka novellillaan <i><span style="color: #a64d79;">Drag Queen</span></i>. Novellin nimestä voinee vähän jo päätellä, mistä tämä kertoo.<br />
<br />
<i>"Kaikki ovat hyviä jossain. Minä olen hyvä esittämään Marilynia. Olen tehnyt siitä työni. Saan elantoni sillä, että olen mahdollisimman uskottavasti ja tunnistettavasti Marilyn."</i><br />
<br />
Novellin päähenkilö kertoo tärkeimmät rakennuspalikat, joiden avulla hän muodostaa itsestään Marilynin. Hän aloittaa äänestä, sillä harva osaa imitoida ääntä. Kuvaus äänen imitoimisesta tuntuu uskottavalta, sillä se ei todellakaan ole ihan helppoa. Varsinkaan Marilynin ollessa kyseessä.<br />
<br />
<i>"Äänen täytyy kuulostaa siltä kuin jokainen lausumani sana olisi houkutteleva lupaus jostain salaisesta ja sensuellista. Vaikka puhuisin vain tiskirätistä tai kuralätäköistä tai pieruista."</i><br />
<br />
Novellin hahmo koittaa päästä Marilynin sisään, olla jatkuvasti hieman ihmeissään, kuin kaikki olisi uutta, mutta samalla on kuitenkin kokenut kaiken. Hän kertoo että Marilynin nimiin on kirjattu lukuisia tunnettuja sitaatteja, jotka voivat olla muunneltuja, oikeita tai keksittyä. Sen lukiessa mietin heti, että se lienee totta. Varmasti emme voi siis tietää.<br />
<div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-RZq9GsDit4U/WL_dL3jiarI/AAAAAAAAA5o/j9T4vYGSDVMmoMXEi1RhVrS4jpI1RcngACEw/s1600/marilynquote.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-RZq9GsDit4U/WL_dL3jiarI/AAAAAAAAA5o/j9T4vYGSDVMmoMXEi1RhVrS4jpI1RcngACEw/s320/marilynquote.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksi niistä lukuisista lainauksista.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Muuntautumisleikissä iso osa on myös meikki, kauneuspilkku ja hiukset, jotka kuitenkin ovat toissijaisia, kunhan hahmo on muuten hallussa. Vartalosta on vaikea saada sitä Marilynin ihailtua tiimalasia. Esiintyjä pohtii omaa identtiteettiään ja kuinka suuri osa Marilynin esittämisestä on tullut osaksi hänen omaa identtiteettiään. Häntä rakastetaan vain Marilynina ja hänen on mentävä Marilynin nahkoihin joka päivä, sillä muuten Marilynia ei olisi. <span style="color: #a64d79;">Drag Queen</span> on kelpo aloitus kokoelmalle.<br />
<br />
Toinen kertomus on Jari Järvelän <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Kaninkäpälä</span>. Siinä olemme Suomessa ja seuraamme blondia pupua, joka on Marilyniksi nimetty. Tarinassa on pientä jänskätystä, miten pupun käy. Loppu on mukavan onnellinen, ei liian siirappinen vaan sellainen sopiva. Tämä on novelleista se, jonka todennäköisesti luen ensimmäisenä uudestaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmas novelli on Saara Turusen <i style="background-color: white;"><span style="color: #a64d79;">Minä ja se toinen</span></i>. Sen tausta on suhteellisen mielenkiintoinen, se on kirjoitettu Marilynin näkökannasta, mutta mukana on itse kirjoittajakin - jota pyydetään kirjoittamaan jotain Marilynista. Marilynilla oli samanlainen uimapuku, kuin kirjoittajan isoäidillä, mutta mitään muuta kiinnostavaa ei oikein kirjoittaja Marilynista saa mieleensä. Novellissa Marilyn seuraa kirjoittajaa ja samalla kertoo omaa elämäntarinaansa aika lapsenomaiseen tyyliin. Marilyn vaikuttaa hieman yksinkertaiselta sanoineen ja ajatuksineen, juuri ehkä nimenomaan lapsenomaiselta ja pintapuoliselta. Ehkä juuri sellaiselta, kuin mitä Marilynista tiedämme.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>"Ja kun ottaa huomioon, että minusta tuli kuitenkin se kuva, jonka löytää jokaisesta matkamuistomyymälästä, postikortista ja magneetista uimapuku ylläni, niin siinä valossa, olisihan mieheni vooinut rakastaa minua enemmän, tuoda muutakin kuin sunnuntaisin limaiseb kalan, joka minun oli määrä valmistaa, vaikka en voinut ajatella mitään muuta kuin sen kalan perhettä, joka asui merenpohjassa ja itki nyt kadonnutta isäänsä, tuota viiksekästä rauskua, joka haukkoi henkeään keittiömme pöydällä."</i> <br />
<br />
Saara Turunen on hyvin saanut novelliinsa ikuistettua Marilynista kirjoittamisen vaikeuden, sillä hän kirjoittaa näin: </div>
<div>
<br /></div>
<div>
..."<i>Ja kaikkea tätä tutkii se sama nainen, josta jo aiemmin oli puhetta. Hän yrittää ottaa minut kiinni, vangita lasipurkkiin ja tarkastella rauhassa, mutta minä lipsun hänen sormiensa välistä kuin saippua, minä olen kuvajainen vedessä ja kangastus aavikon hiekassa, olen aave, jota on vaikea hallita.Olen sardiinimysteerio ja kalapuikkopaketti, olen vedenneito ja avaruusraketti. Olen pepsitölkki ja rantapallo, olen kukkuluruu ja maatuva kallo."</i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
Se kuvastanee millainen hahmo ja ihminen Marilyn oli, kuinka vaikea hänen persoonastaan oli saada kiinni, ottaa koppi ja todella tietää mitä hän tuntee tai kokee. Millainen ihminen hän oikeasti oli. Saara Turunen on selkeästi kirjoittaesaan tutkinut paljon Marilynia, hänen taustojaan sekä kuolemaansa ja tuleekin sellainen olo, että hänen kuvansa Marilynista on tämän prosessin myötä hieman muuttunut ja kiinnostus kasvanut.<br />
<br />
Neljäs novelli, Peter Franzénin <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Nana-Jeane </span>johdattaa lukijansa Hollywoodiin, vuonna 1999 hotelli Rooseveltiin, jossa hotellityöntekijä kohtaa erikoisen naisen toimittaessaan samppanjatilausta.<br />
<br />
Viidennessä novellissa, Päivi Haanpään <i><span style="color: #a64d79;">Smart girl</span></i>, ollaan taas Suomessa, vaihtuvissa osoitteissa ja paikoissa. Montaa tilannetta ja keskustelua Marilyn taas omalla tavallaan seuraa.<br />
<br />
Tommi Kinnusen <i style="color: #a64d79;">Jatsityttö </i>on mielenkiintoinen paketti, jossa sukelletaan Marilynin sairaan äidin mietteisiin, kun hän yrittää muistella tytärtään.<br />
<br />
Yllättävin kertomus on Milja Kauniston <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Juhlat</span>, jossa ääneen pääsee Peter Lawford, Yhdysvaltalainen näyttelijä, mies joka kutsui Marilynin illalliselle luokseen Marilynin kuoliniltana. Novelli kuvaa Peterin näkökulmasta iltaa, jona Marilyn kuoli, juhlat Palisades Beach Roadilla, jonne Peter olisi halunnut myös Marilynin. Puhelun aikana Marilyn nappailee "sinilintuja", barbituraatteja, on sekava ja lopulta hiljenee langan päässä. Marilynin ja Peterin kuvitteellista keskustelua oli hauska seurata ja aika pian tajusi, mitä iltaa tämä novelli kuvaakaan.<br />
<br />
Marika Riikosen <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Kimaltava nainen rannalla </span>tutustuttaa meidät suomalaiseen mökkeilijä-Mattiin. Antti Tuomaisen novellissa <i style="color: #a64d79;">Mustavalkoista</i> ollaan myös Suomessa ja oikein jännittävässä tilanteessa. Taija Tuomisen kertomus <i style="color: #a64d79;">Olen aina halunnut ajaa avoautolla läpi Amerikan </i>palaa ajassa taaksepäin ja pääsemme osaksi kertomusta jossa vilisee monien muusikoiden nimiä. Riina Katajavuoren <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Tästä se lähtee </span>on osuva kuvaus nuoren tytön kasvukipuilusta ja ulkonäköpaineista. Siri Kolun <span style="color: #a64d79; font-style: italic;">Alas, alemmas </span>on mielenkiintoinen ja sopiva lopetus kokoelmalle.<br />
<br />
Kokonaisuutena tasainen, hyvä lukukokemus. Kaikissa novelleissa oli jotain hyvää ja voinkin hyvillä mielin suositella tätä lukemiseksi Marilynin faneille, mutta myös muille.<br />
<i><br /></i>Kuittaan tällä pitkästä aikaa lisäystä <a href="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2016/11/nostetaan-novellit-kunniaan.html">novellihaasteeseen</a>, 12 novellia.<br />
<br />
Tammi 2017<br />
193s.<br />
arvostelukappale<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
</div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-55108051709576802532017-03-03T18:33:00.001+02:002017-03-03T18:33:10.899+02:00Tiian helmikuuVuosi alkoi tammikuussa kirjojen osalta sutjakkaasti, mutta helmikuussa ei jatkunut samaan tahtiin. Eikä se sinällään haittaa, elämässä on ollut paljon muuta. Ihana Bertta-kissa lähti luotamme muihin maisemiin kuun alussa ja se pisti lukemisen paussille. Paljon muuta on sitten tullut kuitenkin puuhattua. Saimme vihdoin rämät sohvamme heivattua pois ja tilalle uudet ihanat nojatuolit. Olen puuhastellut pieniä askarteluja, ostanut uusia viherkasveja ja jopa saanut suurimman osan pidettyä hengissä (yksi koki karmean kohtalon), maalasin myös yhden tuolin. Oikeastaan koko sisustus on mennyt uusiksi tässä hötäkässä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-McNDXIAbk0w/WLiggm0u6KI/AAAAAAAAA5A/E2u765gawMsGP8u1gwYQ9GjyWx0sy0GLQCLcB/s1600/IMG_5587.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-McNDXIAbk0w/WLiggm0u6KI/AAAAAAAAA5A/E2u765gawMsGP8u1gwYQ9GjyWx0sy0GLQCLcB/s1600/IMG_5587.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etualalla valkoisessa ruukussa oleva mikälie-heinä tapettu. Ylärivillä aloe on sinnitellyt kohta vuoden ja kolminkertaistanut(ellei nelinkertaistanut) kokonsa. Mehikasvi on uusi, kaktus on kohta jo 9-vuotias (kuoleman partaalla tuon "pallon" takia. Anopinhammas porskuttaa eteenpäin ja on kasvanut korkeutta. Muorinkukkakin on ollut taloudessa jo vuoden päivät - still alive! </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Siitä tulikin mieleeni, havahduin tässä pohtimaan lukuintoa tai lähinnä sen puutetta. En oikeastaan koe sitä huonona asialla, sillä kaikelle on aikansa. Elämänmuutokset saavat usein mut jotenkin kovin levottomiksi ja olon sellaiseksi, että käyn ihan kierroksilla. Bertan poismeno oli sellainen asia, mutta ei ehkä yksinään se - sillä positiivisetkin asiat saavat usein mut levottomaksi jos ne vievät <strike>tarpeeksi</strike> liikaa tilaa ajatuksissa ja tekemisessä - niinkuin nyt tämä sisustuksen iso muutos.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-40pKrERtffg/WLigNgduosI/AAAAAAAAA48/YB7am7ks-PQk5foRUnjZ00YgoilM2y53gCLcB/s1600/IMG_5513.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-40pKrERtffg/WLigNgduosI/AAAAAAAAA48/YB7am7ks-PQk5foRUnjZ00YgoilM2y53gCLcB/s1600/IMG_5513.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjahyllykin muuttui sisustuselementiksi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Helmikuussa luin heti kuun vaihtuessa kaksi kirjaa tammikuulta loppuun, sitten tuli pieni tauko lukemisissa, vaan jotain kaipasin silti ja luin Sara Shepardin Sydämetön -kirjan joka on Valehtelevat viettelijät-sarjan seitsemäs osa. Ehkä lukublokista johtuen tuntuu että leipäännyin sarjaan nyt viimeisen kerran. En oikeastaan tiedä, miksi olen lukenut näitä edes näin pitkälle, ehkä siksi kun ovat mukavia ja passeleita välipalakirjoja - nyt vain tuntuu että seitsemän kirjaa riitti. Ystänpäivän lukumaratonilla luin Aleksi Delikouraksen (sori jos kirjoitan väärin..................)Nörtti: New Game -nuortenkirjan.<br />
<br />
Tididii, koska olemme ennalta-arvattavia, kirjaostolakko petti tässäkin kuussa kun postiluukusta tipahti Suomalaisen kirjakaupan etukuponki viime vuoden ostoksien pohjalta. Mukaan tarttui ainakin Helen Fieldingin uusin Bridget Jones - Vauvapäiväkirja. Luin sen ja pidin.<br />
<br />
Kokonaissaldoksi nousee siis lopulta <b>viisi kirjaa</b>. Ei kuulosta edes kovin pieneltä määrältä loppujen lopuksi, kaksi keskeneräistä, kaksi oli nuortenkirjoja ja yksi hömppä. Näiden viiden kirjan yhteiseksi sivusaldoksi tulee 1174 sivua ja olen tyytyväinen.<br />
<br />
Viidestä kirjasta yksi oli kotimainen, loput neljä ulkomaisia. Kolme miesten ja kaksi naisten kirjoittamaa.<br />
<br />
En ole blogannut yhdestäkään helmikuun luetusta kirjasta ja tammikuultakin on bloggaamattomia kirjoja. Niiden ainakin annan jäädä bloggaamatta, todennäköisesti myös helmikuun kirjat. Blogi ei kuitenkaan tule tiensä päähän, maaliskuussa postauksia toivottavasti tulee sitä mukaa, kunhan jotain saan luetuksi.<br />
<br />
Mukavaa on ollut huomata, että olette pysyneet matkassa hiljaiselosta huolimatta ja uusia lukijoitakin (ainakin yksi!).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com26tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-25560337457161480172017-02-27T22:40:00.000+02:002017-02-27T22:40:58.440+02:00Jouni Ranta, Marko Erola: Vilpitön mieliPienen tauon jälkeen kynnys blogata on hieman korkealla, mutta siihenhän ei auta kuin kirjoittaminen...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-488qeplfHy0/WLSIkOFdtlI/AAAAAAAAA4c/TqE-scq4uJkojAEO71bk8hnCiTfwzZctQCLcB/s1600/Photo%2B2.2.2017%2B23.34.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-488qeplfHy0/WLSIkOFdtlI/AAAAAAAAA4c/TqE-scq4uJkojAEO71bk8hnCiTfwzZctQCLcB/s1600/Photo%2B2.2.2017%2B23.34.22.jpg" /></a></div>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="background-color: white; color: #181818;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">"Suomalaiskodit ovat täynnä väärennöksiä. Niitä on niin paljon, että pahaa tekee." – Jouni Ranta</span></span></blockquote>
<br />
Siinä lainaus heti <i>Vilpittömän mielen</i> takakannesta. Tämä on paljastuskirja, nyt avataan mahdollisuus tietoon Suomen taidemaailmasta ja väärennöksistä. Kiehtova aihe ja kirja herätti heti katalogissa jo kiinnostuksen. Jouni Ranta, entinen taidekauppias myi satoja väärennettyjä tauluja, esimerkkeinä<br />
Schjerfbeck, Gallen-Kallela. Siitä kertoo tämä kirja (alaotsikkona on <i>Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta</i>) - ja miten kertookaan!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Hesarille Ranta <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005041187.html">kertoo </a>jättäneensä parhaat ja karmeimmat tarinat kirjasta pois ja pelkää ettei näitäkään uskota. Emmekä ihmettele sitä pelkoa, sillä kovin uskomattomilta, mutta silti todentuntuisilta nämä jutut tuntuvat. Osansa jutusta saavat taidekaupan johtavat myyjät ja asiantuntijat - sitä asiantuntemusta ei välttämättä olekaan ihan niin paljoa kuin luulisi ja lepsuilu on johtanut siihen,että koko maa on täynnä väärennettyä taidetta. Ranta kertoo myyneensä tauluja eteenpäin kauppiaille, jotka myös ovat myyneet niitä aitoina. Ranta toteaa, että väärentäminen on ollut "maan tapa" jo 80-luvulta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kirja on nyt ajankohtainenkin sillä taideväärentäjä Veli Seppä sai tuomiokseen vuoden ja 11 kuukautta ehdollista. Veli Seppä tunnusti väärentäneensä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701132200053397_uu.shtml">104 taulua</a>. Juttu on tänä vuonna varmasti muutenkin esillä, sillä oikeudenkäyntejä on tulossa lisää tänä vuonna ja syytettyjen penkillä on ilmeisen nimekkäitä taidemaailman ihmisiä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vilpitön mieli on Jouni Rannan tarina, muistelma - myös ajoista ennen väärentämistä. Mielenkiintoista on heti alkuun seurata jopa hänen lapsuuttaan ja kirja kyllä kiskaisi mukaansa - se on taidokkaasti kirjoitettu sillä mielenkiinto pysyy yllä koko kirjan ajan. Kuvaus luo ajankuvaa nousukaudesta lamaan ja nykypäivään asti.<br />
<br />
Kirjan lopussa on kattava luettelo eri taiteilijoista ja teoksista, joita Ranta on ainakin myynyt väärennettyinä, joka antaa hyvin kuvaa siitä kuinka <i>vilpittömin mielin</i> taiteen <strike>ostajat </strike>myyjät ovat käyttäytyneet.<br />
<br />
Marko Erola on vapaa toimittaja.<br />
<br />
Tammi 2017<br />
182s.<br />
arvostelukappale<br />
<br />
Sijoitimme kumpikin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, sillä ilman näitä väärennettyjä taideteoksia ei olisi luultavasti tätä kirjaakaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Rrw2JYiQr8I/WERebOFtKZI/AAAAAAAAAj0/JkTMwkdge3EE1aoXEwxGCLJMDhJSi9ENQCPcB/s1600/nimiplakaattiyht.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-Rrw2JYiQr8I/WERebOFtKZI/AAAAAAAAAj0/JkTMwkdge3EE1aoXEwxGCLJMDhJSi9ENQCPcB/s1600/nimiplakaattiyht.png" /></a></div>
</div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-29243237301394013162017-02-14T23:38:00.003+02:002017-02-15T22:16:52.399+02:00Ystävänpäivän lukumaraton (päivittyvä)Ehdin tammikuun puolella lupautumaan mukaan tähän lukumaratoniin ja kun koko helmikuun lukeminen on tökkinyt, päätin sitten viime hetkellä alkaa maratoonaamaan, vaikka mietin jo jätänkö kuitenkin väliin. Ystävänpäivän lukumaratonia emännöi <a href="http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2017/02/tulossa-ystavanpaivan-lukumaraton.html">Tuntematon lukija</a>. Maratonin aloitin 14.2.2017 klo 22:15, joten aikaa lukea on 15.2. klo 22:15 asti.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-p24okPVvDgg/WKN4ZMUXPPI/AAAAAAAAA3w/3TY1QMVzvRkujj-fqIujR0UwCyUH6k-nwCLcB/s1600/ystismara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="401" src="https://3.bp.blogspot.com/-p24okPVvDgg/WKN4ZMUXPPI/AAAAAAAAA3w/3TY1QMVzvRkujj-fqIujR0UwCyUH6k-nwCLcB/s640/ystismara.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">22:15</span><br />
Ihan alkuun luin <b>Aleksi Delikouraksen </b>kirjaa<i> Nörtti: New Game </i>90 sivua. Olen kuullut kehuja sarjasta ja tartuin nyt ensimmäiseen osaan. Ihan mukavaa ja nopealukuista. Paljon on somemaailma muuttunut muutamissa vuosissa, sillä tässä keskiössä on IRC-galleria. Wou.<br />
<br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">23:30</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Pientä taukoa lukemisesta ja kohta jatkan vielä hetken ennen kuin painun nukkumaan. Vielä näin yötä myöden, hyvää ystävänpäivää kaikille blogimme parissa viihtyville!</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">23:45-0.30</span><br />
Jatkoin Nörtin lukemista. Luin 72 sivua. Kirja on ollut tähän asti pitkälti sellainen kuin odotinkin. Ihan jees välipalakirja. Nyt lähden nukkumaan ja jatkan maratonin parissa huomenna.<br />
<br />
<b>Tähän mennessä sivuja: 152</b><br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">0.30-10.30</span><br />
Nukahtamiseen meni odotettua pidempi aika ja kello oli jo lähempänä kahta kun nukahdin. Ajattelin että sen takia sängynpohjalla meneekin tarkoitettua myöhempään. Heräsin kuitenkin 8:15 Tommin herätykseen, nukahdin onneksi kuitenkin nopeasti. Näin unta miten suljetussa tilassa kärvistelin makkaraa ja pekonia, laukaisin palohälytyksen ja sitten vähän söinkin sitä makkaraseosta. Unessa Tommi oli ilmoittanut viestillä, että on kova nälkä, tulee kohta kotiin, voisinko paistaa makkaraa. Heräsin kello 9:05 voimakkaaseen makkaran käryyn - siis oikeaan sellaiseen. Kävin laittamassa liesituulettimen päälle ja koitin vielä tunnin nukkua. Ei tullut uni ja nousinkin kymmeneltä ylös. Söin pienen aamupalan ja kohta jatkan maratonia...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-mCu2MYpbufE/WKQvm7HQ-GI/AAAAAAAAA4I/SFRgVdzNTtMWsneudmo7ilwBOeKBDE39gCLcB/s1600/Photo%2B15.2.2017%2B11.13-tile.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-mCu2MYpbufE/WKQvm7HQ-GI/AAAAAAAAA4I/SFRgVdzNTtMWsneudmo7ilwBOeKBDE39gCLcB/s1600/Photo%2B15.2.2017%2B11.13-tile.jpg" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">10.30-11.20</span><br />
Nörtti loppuun, 54 sivua. Muistin kerrankin kuvailla hyvässä valaistuksessa, eli otin maratonkirjoista ja vähän muistakin jutuista kuvia.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">12.20 </span></span><br />
Aloitin <b>Arto Paasilinnan</b> <i>Jäniksen vuoden</i> ja luin ensimmäiset 49 sivua. Tähän mennessä ainakin hauska ja mukaansa tempaava. Luulen että viihdyn Jäniksen ja Vatasen parissa tämän parisensataa sivua helposti. Aloitin myös <b>A.A.Milnen </b><i>Nalle Puh rakentaa talon</i> -kirjaa ja luin alkuun kaksi kertomusta, 41 sivua. <br />
<br />
<b>Tähän mennessä sivuja: 296</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QEMKiDIYzFQ/WKQvrqVAOSI/AAAAAAAAA4M/QoCf6hdL2VoLh37ckr_NvdGVLrqGjS7EACLcB/s1600/Photo%2B15.2.2017%2B11.14.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-QEMKiDIYzFQ/WKQvrqVAOSI/AAAAAAAAA4M/QoCf6hdL2VoLh37ckr_NvdGVLrqGjS7EACLcB/s1600/Photo%2B15.2.2017%2B11.14.03.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisää odottavia kirjoja...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">12.20-14.20</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Luovaa koneella pyörähtämistä, syömistä, Tommi tuli kotiin ja koitimme käydä kierrätyskeskuksessa, mutta odottelimme bussia turhaan - joku toinen päivä sitten. Nyt voisin taas jatkaa lukemista.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace; font-size: large;">15.50</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Nalle Puhia kaksi kertomusta eteenpäin, 32 sivua. Jäniksen vuotta 49 sivua eteenpäin. Lukeminen on tuntunut helpolta, eikä ole juuri takkuillut - joten lukumaratonista on selkeästi ollut hyötyä! </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><b>Tähän mennessä sivuja: 377</b></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace; font-size: large;">22:15</span><br />
<span style="font-family: inherit;">En jaksanut enää loppupäivänä lukea, sillä puuhastelin kaikennäköistä muunmuassa siivosin Tommin vaatekaapin. Vaikka luettu määrä olisi voinut olla suurempikin, olen iloinen tuosta 377 sivusta, sillä helmikuussa en juurikaan tosiaan ole lukenut, niin siihen nähden sujui hyvin. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-73132593427372556162017-02-08T20:52:00.000+02:002017-02-08T20:52:19.384+02:00Helmikuun hiljaisuus ja Kirjavat Kissat -lukuhaasteen koontiBlogi viettää helmikuun pientä hiljaiseloa, muutama postaus on tuloillaan jossain vaiheessa, mutta julkaisutahti lienee harvempi. Bertta-kissamme päivät päättyivät maanantaina 6.2. ja siksi ei tällä hetkellä ole kiinnostusta juuri mihinkään kirjoittamiseen eikä lukeminenkaan oikein luista, joten helmikuussa tuskin kovin montaa kirjaa tulee edes luettua. <br />
<br />
Osallistuimme elokuussa alkaneeseen Katvealue-blogin <a href="http://kalmannos.blogspot.fi/2016/08/kansainvalinen-kissojen-paiva-ja.html">Kirjavat Kissat -lukuuhaasteeseen </a>jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joissa on kissa tärkeässä roolissa. Tärkeimpänä osuutena haasteessa oli jollain tapaa tehdä lahjoitus eläinsuojelulle lukemiensa kirjojen määrän mukaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-St_FdkOXJ_8/WH-fCJDm6oI/AAAAAAAAA0Q/Y_D88z5RKWoK99_NmqgG7PwUhrtuwoxPQCPcB/s1600/kirjavatkissat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-St_FdkOXJ_8/WH-fCJDm6oI/AAAAAAAAA0Q/Y_D88z5RKWoK99_NmqgG7PwUhrtuwoxPQCPcB/s1600/kirjavatkissat.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Saimme luetuksi kohtalaisen määrän kissa-aiheisia kirjoja, ja jopa postattuakin niistä. Alla on listattuna kaikki kirjat joissa kissoja seikkailee suuressa roolissa ja jotka luimme ja postasimme aikavälillä 8.8.2016-8.2.2017:<br />
<br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2017/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-vol-4.html">Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan</a><br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/11/james-bowen-bobin-joulu.html">James Bowen: Bobin joulu</a><br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/10/riikka-hedman-sampy-kissan-vuosi.html">Riikka Hedman: Sämpy</a><br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/08/james-bowen-katukatti-bob-ja-bobin.html">James Bowen: Katukatti Bob & Bobin maailma</a><br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/08/william-s-burroughs-kissa-sisallani.html">William S. Burroughs: Kissa sisälläni</a><br />
<a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/11/sven-nordqvist-viirun-ja-pesosen.html">Sven Nordqvist: Viirun ja Pesosen joulupuuhat</a><br />
<a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/08/lastenkirjoja-paddington-pekka.html">Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä -kirjoja</a><br />
<br />
Pari kirjaa jäi blogin puolella esittelemättä, mutta kymmenen euron lahjoitus lähti joulun alla phesyn lahjoitustilille. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Rrw2JYiQr8I/WERebOFtKZI/AAAAAAAAAj0/JkTMwkdge3EE1aoXEwxGCLJMDhJSi9ENQCPcB/s1600/nimiplakaattiyht.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-Rrw2JYiQr8I/WERebOFtKZI/AAAAAAAAAj0/JkTMwkdge3EE1aoXEwxGCLJMDhJSi9ENQCPcB/s1600/nimiplakaattiyht.png" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-77540697601360783952017-02-03T16:31:00.000+02:002017-02-03T16:31:45.139+02:00TAMMIKUUN KIRJAOSTOKSETVuoden alusta meillä alkoi kirjaostolakko, joka sinällään on pitänyt ihan hyvin - mitä nyt yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta. Kävimme kirppiksellä ja tarkoitus oli vain kierrellä ja katsoa kaikkea muuta, harvoin edes löydetään kirppikseltä kirjoja, vaikka varta vasten niitä etsittäisiin. Kuitenkin kirppiksen hyllyissä oli niin paljon kiinnostavia kirjoja, että oli pakko taipua. Sovittiin että ostolakko jatkuu, mutta ne muutamat kerrat vuodessa kun kirppiksellä käydään, voidaan ostaa kirjoja, sillä olisihan se harmittavaa jättää pitkään haluttu hyväkuntoinen kirja pöytään, kun hintana on 50 senttiä. Uusia kirjoja ei kuitenkaan osteta, eli lakko jatkuu hieman eri pelisäännöillä. Onneksi me ei kuitenkaan käydä kirppiksillä kovin usein, joten houkutuksiakaan ei ole pahemmin.<br />
<br />
Törmäsin facebookissa <a href="https://www.facebook.com/ostakirja/?hc_location=ufi">Osta kirja -haasteeseen</a>, jonka kyllä joudumme jättämään väliin. Voin kyllä puhua kirjoista ja lukea niitä ääneen, mutta ostaa en.<br />
<br />
Näitä ostospostauksia ei nyt tänä vuonna tule kovin montaa (ei ole millään tavalla mahdollista), joten nauttikaa harvinaisesta herkusta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-C_oSWAqcYO8/WJSQLPZgS7I/AAAAAAAAA3Q/9xuAi-ZXkjsX9mx9IOQhlJP8HxpcCcQ8ACLcB/s1600/Photo%2B28.1.2017%2B16.09.39.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="kirjaostokset" border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-C_oSWAqcYO8/WJSQLPZgS7I/AAAAAAAAA3Q/9xuAi-ZXkjsX9mx9IOQhlJP8HxpcCcQ8ACLcB/s1600/Photo%2B28.1.2017%2B16.09.39.jpg" title="" /></a></div>
Sinivihreässä pinossa <i>Siilin eleganssi</i> on ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa. Olen aiemminkin bongannut sen kirppiksellä, mutta oli huonossa kunnossa.<br />
<i>Beatnikit </i>tarttui mukaan pöydästä josta napattiin useampi teos mukaan.<br />
<b>Murakamin</b> kirja ehkä sen takia, ettei olla luettu Murakamia ja tää on niin lyhyt.<br />
<i>Nalle Puh</i> nyt ihan vaan sen takia että eka osa on hyllyssä ja olihan tämä nyt pakko saada.<br />
<i>Pussikaljaromaania</i> koitin äänikirjana, muttei oikein napannut. Ehkä fyysisenä kirjana paremmin?<br />
<b>Joanne Harris</b> lähinnä sen takia, että olen lukenut hänen kirjansa Pieni suklaapuoti joitakin vuosia sitten ja pidin siitä.<br />
<i>Leijat Helsingin yllä</i> taas oli oikein mukava löytö, sillä on ollut lukulistalla jo aikansa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-ROfefPg_W_o/WJSRnk-hGCI/AAAAAAAAA3c/MHi8p_DeYFYoXGWtZAGH1N7-5vw1cCVyACLcB/s1600/Photo%2B28.1.2017%2B16.09.49.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-ROfefPg_W_o/WJSRnk-hGCI/AAAAAAAAA3c/MHi8p_DeYFYoXGWtZAGH1N7-5vw1cCVyACLcB/s1600/Photo%2B28.1.2017%2B16.09.49.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Oranssissa pinossa kaksi alinta ei kiinnostanut Tommia yhtään, mutta sen verran oli jo kantamuksia että tulihan nekin otettua. Neljä ylintä Sammakon kirjaa kaikki samasta pöydästä ja <b>John Fante </b>ainakin erityisen mieluinen löytö, sillä Tommi onkin jo pitkään kaivannut jotain John Fanten kirjaa luettavaksi.<br />
<br />
Mulla on sellainen tunne, että pitäisi alkaa panostaa näihin blogin kuviin enemmän. Oon oikeestaan tosi huono kuvaamaan mitään, osaan kyllä ottaa ihan hyviä kuvia jos niikseen sattuu. En kuitenkaan silleen oma-aloitteisesti ala kuvaamaan oikeastaan mitään. En ikinä muista aamupäivisin räpsiä kuvia, kun olisi luonnonvaloa. Sitten tuskastelen huonon valaistuksen kanssa, kun en saa hyviä kuvia. Tämä on pääasiassa talven ongelma, mutta ehkä tämäkin helpottaisi kunhan saisin aikaiseksi katsoa uusia valaisimia. Valon tulisi kuulemma tulla monesta eri suunnasta ja korkeudelta. Meillä kun on siinä varmaan parantamisen varaa. Olohuoneen katossa on kruunu, joka on säädettävällä valaistuksella aina täysillä, vaikka lamppuja on kolme. Jossain vaiheessa kyllä jalkalamppu siirtyy makkarista olkkariin. Toisaalta pidän siitä sielläkin, enkä kyllä raaskisi ostaa toista jalkalamppua. Seinävalaisimetkin voisi ottaa käyttöön. Nyt ajautui vähän väärille urille tämä postaus, mutta se vielä että meiän eteinen on tosi, siis tosi pimeä. Mitähän sinne keksisi?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-75634825893714625282017-02-02T23:46:00.000+02:002017-02-02T23:46:49.989+02:00Tiian tammikuuTammikuu eteni lukemisien kohdalta sutjakkaasti ja näin vuoden alussa on mukava aloittaa traditio kuukausittaisesta koosteesta. Luin tammikuussa <b>18</b> kirjaa (4220 sivua). Kaksi kirjaa luin 31.1.-1.2. yöllä puolen yön jälkeen loppuun, joten niitä en laske mukaan. 😃 Suurin osa luetuista kirjoista nappasi goodreadsiin neljä tähteä, joten luetut olivat heti vuoden alkuun tasokkaita.<br />
<br />
Tammikuun parhaiksi lukukokemuksiksi osoittautuivat: <br />
Pekka Hiltusen Onni, Helmi Kekkosen Vieraat, Minna Rytisalon Lempi, Anja Kaurasen Syysprinssi, Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö, Viimeiset villitykset, Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet, Jouni Rannan ja Marko Erolan Vilpitön mieli.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-c97rJ5pp8r8/WJOoQNedT9I/AAAAAAAAA2s/SRmfYC8hG4UfXxTj4AQoR5_o3vZvrSRegCLcB/s1600/Photo%2B30.1.2017%2B16.08-tile.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-c97rJ5pp8r8/WJOoQNedT9I/AAAAAAAAA2s/SRmfYC8hG4UfXxTj4AQoR5_o3vZvrSRegCLcB/s1600/Photo%2B30.1.2017%2B16.08-tile.jpg" /></a></div>
<br />
En olisi etukäteen uskonut nimeäväni kuukauden parhaiksi lukukokemuksiksi kahdeksaa kirjaa, mutta se vain kuvaa sitä kuinka hyviä kirjoja olen tänä vuonna ehtinyt jo lukemaan.<br />
<br />
Tein joulukuussa päätöksen blogata kaikki lukemani kirjat, mutta en halua blogata kirjoista joista Tommi on jo ehtinyt kirjoittamaan. Mainitsen siis tässä, että luin <b>Emma Puikkosen</b> <i>Eurooppalaiset unet</i> ja pidin siitä todella, ansaitsi Finlandia-ehdokuutensa. Lisäksi Tommin jo bloggaamista kirjoista luin myös <b>Lauren Beukesin</b><i> Zoo Cityn</i>, johon Tommi rakastui. Itse en pitänyt kirjasta aivan yhtä paljon, mutta se yllätti älykkyydellään ja loppua kohti kuitenkin pidin. Alkuun en ihan päässyt kirjan matkaan, mutta viimeiset 150 sivua luin kerralla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-QfwkFrkJy9U/WJOoPyR6mCI/AAAAAAAAA2k/wMmjpdKXnd8RXirNGAgycNwl3JpsRHGywCEw/s1600/Photo%2B2.2.2017%2B23.34.22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-QfwkFrkJy9U/WJOoPyR6mCI/AAAAAAAAA2k/wMmjpdKXnd8RXirNGAgycNwl3JpsRHGywCEw/s1600/Photo%2B2.2.2017%2B23.34.22.jpg" /></a></div>
<br />
Muutamat kirjat on vielä tammikuun luettavista bloggaamatta, mm.<br />
Jouni Ranta, Marko Erola: Vilpitön mieli<br />
Johanna Sinisalo: Enkelten verta<br />
Anja Kauranen: Ihon aika<br />
<br />
Toinen päätös oli lukea näin Suomen juhlavuonna mahdollisimman paljon kotimaista kirjallisuutta ja tammikuussa se toteutui. Luetuista 18:sta kirjasta<b> peräti 12 kirjaa oli kotimaisia! </b>Hämmentävää, mutta mukavaa oli myös naisten suuri osuus luetuista. En ikinä juurikaan kirjoja valitessani mieti kirjailijan sukupuolta, vaan kirjat yleensä valikoituvat aihepiirinsä ja sisältönsä takia ja valinnat yleensä kallistuvat suht-miesvoittoiseen puoleen. Tammikuussa 12 kirjaa oli naisten kirjoittamia, yksi salanimellä kirjoitettu (sukupuoli ei tiedossa) ja miesten kirjoittamia 5.<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Muuta kivaa faktaa:</span></span><br />
Yksi elämäkerta, yksi lastenkirja, yksi satukirja, kolme nuortenkirjaa, yksi novellikokoelma, pari muisteloa, loput kaunoa.<br />
<br />
Helmet-lukuhaasteeseen taisin kuitata yhtä monta kohtaa, kuin luin kirjojakin eli 18. <br />
<br />
Tällä hetkellä olisi useampi kirja bloggaamatta, haasteet tekemättä, kommentit vastaamatta, muutamat muut blogijutut hoitamatta, mutta pyrin tässä helmikuun alkupäivinä taas pyöräyttämään blogin käyntiin. Tällä hetkellä jotenkin ylivirittynyt fiilis, en pysty lukemaankaan - joten ehkä voisin purkaa energiaa näihin blogijuttuihin, ehkä olen liian hermostunut siihenkin. Tunnen tällä hetkellä oloni kauhean stressaantuneeksi, vaikkei ole edes mitään syytä. Joku vois sanoa, et istu alas ja pysähdy, mutta enhän mä muuta teekään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-26996037997211387072017-01-31T10:00:00.000+02:002017-01-31T10:00:02.213+02:00Kirjabloggaajien klassikkohaaste vol 4: Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan/Grimmin satuaarteitaKirjabloggaajien klassikkohaaste on tullut neljännen kerran päätökseensä. Kyseessä on puolen vuoden välein järjestettävästä haasteesta, johon kukin mukaan ilmoittautunut bloggaaja lukee klassikon ja kirjoittaa siitä ja kaikki julkaisevat postauksensa samana päivänä. Tällä kertaa päivä on tämä: 31.1.2017. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi <a href="http://kirjakissa.blogspot.fi/">Yöpöydän kirjat</a> -blogin Niina T. Seuraavan 31.7.2017 järjestettävän haasteen isännöi <a href="http://tekstiluola.blogspot.fi/">Tekstiluola</a> -blogin Tuomas. Alunperin Tiia ilmoittautui mukaan <b>Richard Adamsin </b>kirjalla <i>Ruohometsän kansa</i>, mutta kuten totuttua, suunnitelmat usein muuttuvat joten... Alla kummankin meistä ns. oma postauksemme valitsemistamme kirjoista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-3rpFWUZ-SFI/WI-Vftb8wAI/AAAAAAAAA1k/5CN5ysU2b14MVBL9e7JLz2BS5_P6O-7sACLcB/s1600/klassikkohaaste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-3rpFWUZ-SFI/WI-Vftb8wAI/AAAAAAAAA1k/5CN5ysU2b14MVBL9e7JLz2BS5_P6O-7sACLcB/s1600/klassikkohaaste.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;"><span style="font-size: x-large;">Ensin ääneen pääsee Tommi:</span></span><br />
<br />
Puntaroin useiden eri vaihtoehtojen välillä, mutta lopulta päädyin lukemaan kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen tämän venäläisen kirjallisuuden klassikon. Itse asiassa luin kirjan jo syksyllä, mutta en saanut silloin aikaiseksi kirjoittaa bloggausta valmiiksi, joten tartuin näppäimistöön vasta tammikuussa.<br />
<div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-tvqda3AK9WE/WI-WAfMm16I/AAAAAAAAA1o/lhukp49sbgwJLcPfgH5Ti3BOgh0huGU4wCLcB/s1600/saatanasaapuu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-tvqda3AK9WE/WI-WAfMm16I/AAAAAAAAA1o/lhukp49sbgwJLcPfgH5Ti3BOgh0huGU4wCLcB/s1600/saatanasaapuu.jpg" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
WSOY 2007</div>
<div>
480s.</div>
<div>
Kirpparilöytö<br />
</div>
</div>
<div>
Juoni on melko hyvin pääteltävissä jo teoksen nimestä: <i>Saatana saapuu Moskovaan</i>. Siitä alkaakin mitä erikoisin tapahtumien sarja, kun Saatana kätyreineen pistää tuulemaan ympäri Moskovaa. Kirjan ensimmäisessä osassa tapahtumia pääseekin seuraamaan erittäin monesta eri vinkkelistä, sillä jokaisessa 18 kappaleessa on eri päähenkilö toisen osan keskittyessä vain pariin henkilöön. Meininkiä näistä kahdeksastatoista kappaleesta ei puutu, kun päitä irtoilee, mielisairaala täyttyy uusista potilaista ja poliisi saa mitä kummallisimpia rikosilmoituksia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huolimatta järkyttävästä määrästä eri henkilöitä samankaltaisine venäläisine nimineen, kirjassa pysyi kokoajan hyvin kärryillä eikä henkilöt päässeet sekoittumaan. Ensimmäinen osa olikin kirjassa enemmän mieleeni, sillä tapahtumien etenemistä eri näkökulmista kuvattuna oli erittäin mielenkiintoista seurata. Toisessa osassa keskitytään enemmän ihmissuhdekiemuroihin, eikä se alkuun vakuuttanut niin paljoa kuin ensimmäinen, mutta vauhtiin päästyään jälkimmäinenkin puolisko kirjasta muuttui todella viihdyttäväksi. Hieman jännitin millainen loppuratkaisu tällaiselle kirjalle on keksitty, mutta se oli onneksi varsin onnistunut.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka kirjan juoni kuulosti mielenkiintoiselta, pelkäsin aika pahasti että kirja tulee silti tylsistyttämään minut. Onneksi päätin kuitenkin tarttua teokseen, sillä Bulgakovin kerrontatyyli ja huumori purivat allekirjoittaneeseen täydellisesti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itse asiassa kirja nousi yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani. Omissa papereissani teoksen suuruutta korostaa vielä se, että Bulgakov oli loppuvaiheessa niin huonossa kunnossa, että joutui jättämään kirjoittamisen kesken neljä viikkoa ennen kuolemaansa, ja näin ollen hänen vaimonsa viimeisteli Bulgakovin ohjeiden mukaan viimeiset keskeneräiset kohdat. Saatana saapuu Moskovaan ei todellakaan nauti turhaan klassikkostatuksesta, sillä näin lähes 80 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeenkin, on teksti erittäin osuvaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Bulgakovin mestariteoksesta inspiroituneena aloitinkin vähän aikaa sitten toisen venäläisen kirjallisuuden klassikon, Dostojevskin Idiootin, jonka parissa olen myös hyvin viihtynyt. Kiitos klassikkohaaste!</div>
</div>
<br />
<br />
<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;"><span style="font-size: x-large;">Nyt postausta omalta osaltaan jatkaa Tiia: </span></span><br />
<br />Kuten jo alussa lukeekin, alkuun tarkoitus oli lukea <i>Ruohometsän kansa</i>, mutta jostain syystä kirja ei oikein kutsunut hyllystä. Pähkäilin alkuun pääni puhki vaihtoehtoja. Omasta hyllystä löytyisi useita klassikoita, mutta jätin lukemisen todella viime tinkaan ja mietin että jätänkö koko klassikkohaasteen väliin. Eräs kirja kuitenkin kutsui hyllystä, tämä.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-3HzNzy9Ni1Y/WI-YmLe_AFI/AAAAAAAAA14/r_XV7ssd52IGCZuUeZbjz6odMEOgpyxAwCLcB/s1600/grimminsatuaarteita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-3HzNzy9Ni1Y/WI-YmLe_AFI/AAAAAAAAA14/r_XV7ssd52IGCZuUeZbjz6odMEOgpyxAwCLcB/s1600/grimminsatuaarteita.jpg" /></a></div>
Meni hetki, ennenkuin tajusin että tätähän voi soveltaa klassikkohaasteeseen. Tämä kirja, johon on koostettu Grimmin parhaita ja suosituimpia satuja, tuskin itsessään on klassikko - mutta sen sisältö todella on. Vai miltä kuulostaa <i>Tuhkimo, Peukaloinen, Lumikki, Punahilkka, Hannu ja Kerttu</i>? Ne ovat luultavasti kaikki vähintään nimeltä suurimmalle osalle tuttuja. Monille ne ovat varmasti tutuimpia Disneyn elokuvasovituksista, niinkuin itsellenikin moni näistä.<br />
<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;"><span style="font-size: x-large;"><span style="font-family: inherit;"></span> </span></span><br />
Tartuin kirjaan ennakkoluulottomasti, sillä se houkutti. Ostimme sen alennuksesta viime vuonna, eikä hintaa jäänyt montaa euroa. Tilasimme sen netistä, joten en tiennyt sen olevan kokonaan kuvitettu. Meillä on myös toinen Grimmin veljesten <b>Jacobin</b> ja <b>Wilhemin</b> kirja, jossa toki jokaisessa sadussa taisi olla yksi kuva, mutta en osannut odottaa että tässä on kirjan jokainen sivu kuvitettu. Mietin hetken, viitsinkö mennä tässä haasteessa siitä mistä aita on matalin, ja lukea siihen <i>kuvakirjan</i>. Sitten päätin, no miksi ei. Luen kuvitettuja kirjoja, mutta en yleensä kuitenkaan kuvakirjoja (poikkeuksia lähinnä <b>Tove Janssonin</b> <i>Kuinkas sitten kävikään</i>?).<br />
<br />
Tässä kohtaa kuvakirja tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä ihastuin siihen silminnähden. Prinsessatarinat Lumikki, Tuhkimo, prinsessa Ruusunen ovat itselleni entuudestaan tuttuja pelkästään niistä Disneyn elokuvista. Ne oli oikein mukava lukea ja nähdä tarinana. Nimenomaan nähdä, sillä katsokaa:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-fpWKcioKEis/WI-c80xABKI/AAAAAAAAA2E/SGoKUN4Dqg80dm4es3gtJ8_3oGg-s_ybQCLcB/s1600/prinsessa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-fpWKcioKEis/WI-c80xABKI/AAAAAAAAA2E/SGoKUN4Dqg80dm4es3gtJ8_3oGg-s_ybQCLcB/s1600/prinsessa.jpg" /></a></div>
<b>Svend Otto S.</b>:n Kuvat ovat todella isoja ja kauniita. Niitä on tosiaan joka sivulla ja niiden avulla tarinan voi todella nähdä.<br />
<br />
Monet tarinat ovat tosiaan tuttuja lapsuudesta, <i>Taikapöytä, kulta-aasi ja ryhmysauva </i>on mukana yhdessä lapsuudesta tutussa satukokoelmassa, jonka nappasin vanhempien kaapista omaan hyllyyn. <i>Saapasjalkakissan </i>voisin vahvasti väittää lukeneeni samalla kuvituksella ala-asteen äidinkielen tunnilla. Kaikki tarinat olivat siis jollain tapaa valmiiksi tuttuja ja yllätyin miten hyvin muistin ne, kun intouduin lukemaan kirjaa. Esimerkiksi <i>Susi ja seitsemän pientä kiliä</i> on tuttu lapsuudesta, mutta enpä olisi arvannut että muistan sen niin hyvin. Sama <i>Saapasjalkakissan</i> ja <i>Peukaloisen</i> kohdalla. Muistan yleensä juonikuviot todella huonosti, varsinkin jos lukemisesta on aikaa. Näiden kanssa syttyi heti lamppu, mutta jotain pientä jännitystä onneksi oli ilmassa, etten ihan sanasta sanaan kuitenkaan muistanut. Ehkä nämä on tullut lapsena sitten koluttua todella hyvin tai sitten tarinat ovat painaneet ikimuistettavan jäljen aivolohkoihini. <br />
<br />
Grimmin sadut yllättävät siinä, että miten ehdottomia ne ovat pahuuden kanssa. Paha saa aina palkkansa (ts. kuolee), eikä toisia tilaisuuksia ole. Ei mahdollisuuksia muuttua. Nykyisissä saduissa varmaan lähestulkoon poikkeuksetta paha saa pienen opetuksen ja mahdollisuuden muuttua ja sitten kaikki ovat sulassa sovussa keskenään. Ihan niin rajuja nämä Grimmin sadut eivät kuitenkaan ole, kuin alkuperäiset, joita en ole itse ikinä lukenut, olen vain kuullut niistä. Yllättävän rajuilta tuntuvat nämäkin. Jos joku pohtii näitä lapsille lukiessaan pitäisikö tekstiä sensuroida (olen kuullut että tätä tapahtuu), niin valinta on tietenkin oma. Olen itse kuunnellut näitä samoja tarinoita lapsena kasetilta äänikirjoina, enkä ole traumatisoitunut vaan muistan ne kuuntelukokemukset positiivisena. Pidin saduista lapsena todella paljon. Pidän vieläkin.<br />
<br />
<b>Muihin lukuhaasteisiin: </b><br />
<a href="http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2017(115505)">Helmet-lukuhaasteen</a> kohtaan <span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">22. Kuvitettu kirja, </span><br />
<a href="https://kirjojenpyorteissa.blogspot.fi/2017/01/ajattomia-satuja-ja-tarinoita.html"><span style="font-size: 1em; line-height: 1.4em;">Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen</span></a><br />
<a href="http://kirjakissa.blogspot.fi/2017/01/uudelleen-luettua-lukuhaaste-11-3112017.html">Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen</a><br />
<br />
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com32tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-91184925024730768932017-01-28T19:55:00.000+02:002017-02-02T23:56:26.438+02:00Anja Kauranen: Syysprinssi<b>Anja Kaurasen</b> (nykyinen <b>Snellman</b>) teos <i>Syysprinssi</i> nousi viime syksynä ajankohtaiseksi, sillä kirjan pohjalta tehty elokuva sai ensi-iltansa syksyllä 2016. Kaurasen Syysprinssi ilmestyi vuonna 1996 ja mielenkiintoisen siitä tekee sen omaelämäkerrallinen tausta. Se kertoo Anja Kaurasen ja <b>Harri Sirolan</b> (1958-2001) tulisen ja palavan rakkaustarinan. 1980-luvun alun Helsinki, punk, esikoiskirjailija Harri Sirola <i>"syysprinssi" </i>ja punkin papittareksi tituleerattu Anja Kauranen<i>. </i>Syysprinssi kertoo ajasta, jolloin Kauranen kirjoitti esikoiskirjansa <i>Sonja O. kävi täällä</i>, joka muuten kiikkuu TBR-listani kärjessä, eikä Syysprinssin lukeminen varsinaisesti tiputtanut sijoitusta listalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-tnt3P05ZBlc/WIzZ6sQF0uI/AAAAAAAAA1U/yXCGoHcfynU5TxnDs87de7K26bUa5BpawCLcB/s1600/syysprinssi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-tnt3P05ZBlc/WIzZ6sQF0uI/AAAAAAAAA1U/yXCGoHcfynU5TxnDs87de7K26bUa5BpawCLcB/s1600/syysprinssi.jpg" /></a></div>
WSOY 1996<br />
159s. /4h 38min<br />
kuunneltu äänikirjana<br />
<br />
En voisi kehua kirjavuoteni 2017 voineen alkaa yhtään paremmin. Olen lukenut(&kuunnellut) toinen toistaan parempia kirjoja, eikä matkalle ole vielä sattunut juuri huteja.<br />
<br />
Sirolan ja Kaurasen välille syttyi 1980-luvun alulla intohimoinen suhde. Punkin hengessä he olivat mukana pitämässä Virhe-yhdistystä lehtineen.Yhdessä he kirjoittivat ja yhteisen kirjoittamisen kuvaus onkin yksi kirjan vahvuuksista. Intohimoinen ja rakkauden täyteinen suhde hiipuu Kaurasen kirjoittaessa esikoiskirjaansa ja Sirolan kadotessa välillä päiväkausiksi. Sirolan kirjoittaminen ei sujunut. Rakkaus hiipui.<br />
<br />
14 vuotta myöhemmin he tapaavat sattumalta lentokentällä, juttelevat ja vaihtavat numeroita. Syysprinssi Sirola kärsii vakavasta depressiosta ja saa siihen sähköshokkihoitoja. Sirola ei sen tähden juuri muista hänen ja Kaurasen yhteisiä muistoja, niinpä Kauranen kävelyttää Sirolaa ympäri Helsinkiä tietyllä reitillä kertoen heidän muistoistaan ja tarinoistaan, heidän rakkaudestaan.<br />
<br />
Kirjassa on punk-henki todella vahvasti läsnä. Ah miten kutkuttavaa. Virhe-yhdistys julistaa punkin ilosanomaa ja pyrkii selkeään pesäeroon sukupolvien välillä.<br />
<br />
Kerronta on varmasti vedonnut moniin, sillä se saa miettimään rakkautta ja nuoruutta. Anja Snellman kuvaa rakkauttaan Sirolaa kohtaan niin hienosti, että väreilen. Elokuvaa on kehuttu, joten aion katsoa sen ehdottomasti. Traaginen ja koskettava tarina. Eikä vain rakkaudesta, vaan kirjoittamisesta, punkin aikakaudesta, mielenterveysongelmista, ahdistuksesta. Se on erotarina, sukupolviromaani, klassikko.<br />
<br />
<i>Okei, nyt meni taas hehkutukseksi. Olen alkanut miettimään uskottavuuttani kirjabloggaajana jo, sillä olen nyt jo hetken aikaa kehunut melkein kaikki kirjat maasta taivaisiin. Mutta minkäs teet kun olen lukenut nyt niin hyviä kirjoja. Ja lisää on tulossa...</i><br />
<br />
En ole Sirolan tuotantoa itse lukenut, mutta hän oli ilmeisesti lahjakas, eikä saanut kovin paljon tunnustusta eläessään. Lopulta hän ei siis päässyt elokuvaa näkemään, sillä hän hyppäsi metron alle vuonna 2001.<br />
<br />
Syysprinssi herätti myös orastavan kiinnostuksen Harri Sirolan tuotantoon. Jos rehellisiä ollaan, niin en pitänyt Snellmanin aneemisesta lukutyylistä. Hän siis lukee itse äänikirjan. Sen voinee laskea kirjan ainoaksi miinukseksi. Aion lukea kirjan uudelleen fyysisenä joskus. Ostan sen sitten omaan hyllyyn, nyt en voi sillä olemme kirjaostolakossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ixF4DiGx_uE/WEHB_uMXkPI/AAAAAAAAAhg/_Yw2t683nEQ43s5SyR7fpDw8UOFGhdl4ACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-ixF4DiGx_uE/WEHB_uMXkPI/AAAAAAAAAhg/_Yw2t683nEQ43s5SyR7fpDw8UOFGhdl4ACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com45tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-21385586312958942002017-01-27T10:00:00.000+02:002017-01-27T10:00:24.292+02:00Blogistanian äänestys 2016Tuoreina kirjabloggaajina olemme nyt ensimmäistä kertaa Blogistanian äänestyksessä, jota organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Voittajat saavat tunnustuksena kunniakirjan ja mahdollisuuksien mukaan järjestetään kukitus.<br />
<br />
Mitään järjettömän suuria määriä emme ole kotimaisia teoksia lukeneet, mutta se ei onneksi estä äänien antamista. Annamme äänemme kahdessa kategoriassa, Kuopus ja Finlandia. Finlandiaa emännöi <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/">Lukutoukan kulttuuriblogin </a>ihana Krista ja Kuopusta <a href="http://notkopeikko.blogspot.fi/">Notko, se lukeva peikko</a>, jonka blogista on napattu hyviä lukuvinkkejä. Kategorioina on myös Globalia ja Tieto, joissa jätimme nyt äänemme käyttämättä. Finlandian pisteytykset olivat suhteellisen helppoja, kaksi parhainta olemme kumpikin lukeneet ja ne ansaitsivat sijoituksensa yksimielisesti. Kolmannen on lukenut vain Tiia, jolla oli pieniä valinnanvaikeuksia päätöksessään kahden kirjan välillä. Kuopuspisteet nimesi diktaattorina Tiia.<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Kuopus</span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-phzSDjUkHHU/WIj5MBBi0VI/AAAAAAAAA08/AOkNd3JLZHQ4juRL3Y5TbGG0vzjiTs_IgCLcB/s1600/kopus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-phzSDjUkHHU/WIj5MBBi0VI/AAAAAAAAA08/AOkNd3JLZHQ4juRL3Y5TbGG0vzjiTs_IgCLcB/s1600/kopus.jpg" /></a></div>
<br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Kolme pistettä teokselle <a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/11/siri-kolu-kesan-jalkeen-kaikki-on-toisin.html">Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin</a></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Kaksi pistettä Teokselle <a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/11/salla-simukka-sisarla.html">Salla Simukka: Sisarla</a></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">sekä yksi piste teokselle </span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;"><a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/08/miikka-porsti-kaikkien-juhla.html">Miikka Pörsti: Kaikkien juhla </a></span></span></span><br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><br /></span></span>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;">Finlandia</span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-QEaeMUrl8lY/WIj5S-JdjhI/AAAAAAAAA1A/xwV9FS77VDIFb0l9DfbQL9C44GNhTS8jwCLcB/s1600/finlandia.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-QEaeMUrl8lY/WIj5S-JdjhI/AAAAAAAAA1A/xwV9FS77VDIFb0l9DfbQL9C44GNhTS8jwCLcB/s1600/finlandia.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Kolme pistettä menee teokselle <a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2017/01/pekka-hiltunen-onni.html">Pekka Hiltunen: Onni</a></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">K<span style="font-family: inherit;">aksi pistettä <span style="font-family: inherit;">teokselle <a href="https://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/12/emma-puikkonen-eurooppalaiset-unet.html">Emma Puikkonen: Eur<span style="font-family: inherit;">ooppalaiset unet</span></a></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;">Yksi piste<span style="font-family: inherit;"> teokselle</span> <a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2017/01/minna-rytisalo-lempi.html">Minna R<span style="font-family: inherit;">ytisalo: Lempi</span></a></span></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: "courier new" , "courier" , monospace;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><br /> </span></span></span></span></span></span></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com25tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-90275896932952503072017-01-25T20:13:00.000+02:002017-02-02T23:56:49.266+02:00Minna Rytisalo: LempiJos on viime vuoden aikana vähänkään enempää, kuin vain vilkaissut kirjablogeja, ei ole voinut välttyä <b>Minna Rytisalon</b> teokselta ja sen nostattamalta suosiolta. Todella moni olisi toivonut <i>Lempiä </i>Finlandia-ehdokkaaksi ja nyt kun kirjablogeissa on pukannut paljon juttuja viime vuoden suosikeista, Lempi on ollut monessa blogissa taas esillä - eikä turhaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-IWS6Ox_XTLc/WIjlI9av5XI/AAAAAAAAA0s/0rWJFnzCMyse16L7K1GeXpbKfZc6dMIOgCLcB/s1600/lempi04346.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img alt="Minna Rytisalo: Lempi" border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-IWS6Ox_XTLc/WIjlI9av5XI/AAAAAAAAA0s/0rWJFnzCMyse16L7K1GeXpbKfZc6dMIOgCLcB/s1600/lempi04346.jpg" title="" /></a></div>
<br />
Kohdistin Lempiin kehuista huolimatta suuret ennakkoluuloni. Sota ja kauniiksi kehuttu kieli rokottivat kiinnostusta. Tommin ehdotuksesta kuitenkin sponttaanisti tartuin Lempiin ja annoin kirjan viedä. Enkä enää ihmettele, miksi se on niin paljon kehuja kerännyt. Mietin alkuun että miten voin edes kirjoittaa kirjasta, sillä siitä on kirjoitettu jo niin paljon hienoja postauksia. Miten voisin sitä enää paremmin kuvailla? Koska olen joulukuusta saakka pyrkinyt bloggaamaan jokaikisen lukemani tai kuuntelemani kirjan, en sallisi Lempin jäävän bloggaamatta. Ne muutamat kirjat joista Tommi on jo ehtinyt bloggaamaan, olen maininnut ne viimeisimmässä minikatsauksessa luetuiksi - en koe tarvetta blogata jo kerran blogatusta kirjasta.<br />
<br />
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on myös kauniiksi kehuttu (myös omasta suustani) kirja, joka jätti kuitenkin kylmäksi. Olen siis onnellinen että uskaltauduin Lempin pariin näin pian. <br />
<br />
Lempin tapahtumat sijoittuvat vuoden 1944 Lapin sodan aikoihin. Kirjan päähenkilö on nuori kauppiaantytär Lempi, joka ei kertaakaan itse pääse kirjassa ääneen, vaan hänen eloaan kuvataan kolmen muun henkilön kautta. Kaupunkilaistyttö on lyönyt hynttyyt yksiin Viljamin kanssa, he ovat menneet naimisiin ja Lempi on muuttanut pienen Pursuojan maatilalle. Ylioppilas Lempi ei ole tottunut sellaiseen elämään, jota maatila tuo tullessaan. Viljami ei kuitenkaan usko, että Lempi häntä hylkäisi.<br />
<br />
Ensin ääneen pääsee Lempin mies Viljami, toiseksi heidän piikatyttönsä Elli ja viimeiseksi Lempin sisar, Sisko. Kirjan alussa äänessä on Viljami, joka rintamalla ollessaan saa kirjeitä Elliltä, joka kertoo Lempin häipyneen. Murtunut Viljami palaa pikkuhiljaa kotiinsa. Ei ole Lempiä, on vain lapset ja heitä hoitanut Elli. Jokaisen kolmen kertojan mielikuva Lempistä poikkeaa toisistaan aika suuresti. Viljami on rakkauden sokaisema, Elli taas ei varsinaisesti pitänyt emännästään, Siskon muistelmat taas tuntuvat realistisimmilta. Sota häljyy taustalla, mutta nimenomaan taustalla.<br />
<br />
Lempi on esikoisteokseksi mainio ja se rakentuu upeasti. Oli hienoa heittää ennakkoluulot nurkkaan ja antaa kirjan viedä. Mukava yllätys. Koko kirjan ajan mukana seuraa jännite ja ajatukset muuttuvat aina uuden kertojan myötä. Mitään uutta sanottavaa kirjasta on vaikea keksiä, mutta se sanottakoon että tarina rakentuu hienosti parissa sadassa sivussa. Lempi on rakkaustarina, tragedia joka jää mieleen pyörimään. Alkuun kestää hetki päästä siihen sisälle, mutta kun pääsin, Lempi imaisi mukaansa ja kokonaisuus tuntuu harkitulta.<br />
<br />
Gummerus 2016<br />
234s.<br />
kirjastolaina<br />
<br />
Ei ole kirjaa turhaan kehuttu. Siksi se meneekin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-79045912118858812152017-01-22T15:18:00.000+02:002017-02-02T23:56:49.258+02:00Salla Simukka: Valkea kuin lumi & Musta kuin eebenpuuKirjat jatkavat<b> Salla Simukan</b> Lumikki-trilogiaa, jonka ensimmäisestä osasta <i>Punainen kuin veri </i>ehdin jo <a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2017/01/salla-simukka-punainen-kuin-veri.html">kirjoittaa</a>. Tarkoitus ei alunperin ollut kuunnella näitä heti perään, mutta kuten jo tuttua, tilanteet muuttuvat. Ensimmäisessä osassa oli sopivasti toimintaa ja sellaistahan on mukava kuunnella! Pakko myöntää, että en luultavasti olisi näitä jatko-osia enää lukenut mutta äänikirjana nämä tuntuvat toimivan paremmin.<br />
<br />
<i>Valkea kuin lumi</i>, on trilogian toinen osa. Siinä Lumikki kaipaa yksinoloa ja rauhaa ja päättää lähteä Prahaan. Kuinka ollakaan hän ajautuu taas aikamoiseen soppaan. Yksin olemisen rauha jää väliin, sillä Lumikki törmää nuoreen naiseen, joka väittää olevansa Lumikin sisko. Hän kertoo nimekseen Zelenka ja että hänen ruotsalaisen isänsä nimi on Peter Anderson. Zelenka kertoo tunnistaneensa Lumikin vanhasta kuvasta.<br />
<br />
Zelenkan "perhe" on omituinen. Hänen äitinsä on kuollut ja täysin tuntemattomat sukulaiset ovat ottaneet aikuisen tytön huomaansa ja kertoneet tälle että ovat sukua. Zelenka on asunut heidän kanssaan jo useamman vuoden ja pitää heitä pelastajinaan. Kakkososan pahis on uskonlahko, jonka takia Zelenka ja tietysti Lumikki myös ovat hengenvaarassa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-5aHyHI6iGv8/WHvqaifuouI/AAAAAAAAAzk/J6z9-86fbcAX06Y2F1LJc7HOEpKOc-rgwCLcB/s1600/Kansi-horz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-5aHyHI6iGv8/WHvqaifuouI/AAAAAAAAAzk/J6z9-86fbcAX06Y2F1LJc7HOEpKOc-rgwCLcB/s1600/Kansi-horz.jpg" /></a></div>
Kolmannessa osassa <i>Musta kuin eebenpuu</i> Lumikilla on stalkkeri, salainen ihailija. Ihailija tuntee Lumikin menneisyyden jopa paremmin kuin Lumikki itse. Muutenkin miehiä on tyrkyllä jopa kaksin kappalein. Kolmen kirjan ajan Lumikki on haaveillut entisensä Liekin perään. Nyt on uusi poikaystävä, mutta silti exä Liekki on mielessä koko ajan. Soppa on taas keitetty. Lumikin menneisyydestä aukeaa todella paljon näiden kahden kirjan aikana. Ensimmäisessä osassa lähinnä vähän vihjailtiin. Menneisyyteen oli ihan kiva kurkata, ja se mitä sieltä paljastui oli jopa yllättävää. Siitä plussaa.<br />
<div>
<br /></div>
Kovin realistisia nämä Lumikki-kirjat eivät ole <i>(ei kai se ole kyllä tarkoituskaan)</i>. Miten sitä voisi yhdelle teinitytölle sattua näin paljon ja kaikesta hän selviää silti sankarina. En osaa näin kaikki osat kuunneltuani sanoa, mikä niistä olisi ylitse muiden, sillä jokainen osa tuntuu aika tasapaksulta sankaritarinan jatkolta. Ehkä nuorempia miellyttää, mutta mulla meni jo yli tuo Lumikin sankaruus. Vaikka kuuntelin kirjat ihan mielelläni, niin kolmas osa jo tökkii - onneksi se oli lyhyin. Vaikka nämä olivat ihan hyviä, niin todella - tauko tulee tarpeeseen. Ehkä näitä ei olisi kannattanut kaikkia putkeen kuunnella.<br />
<br />
Lumikki on nuoresta iästään huolimatta harvinaisen itsenäinen ja looginen. Nämä ovat toki ihmisessä hyviä piirteitä, mutta pakko sanoa että irl en kestäisi tällaista täydellistä henkilöä. Onneksi en ole törmännytkään. Nuorena olisin kihissyt raivosta Lumikin luonteelle, nyt kun olen jo vanhuutta ja raihnaisuuttani vähän kypsynyt päädyn vain jupisemaan tänne kirjablogiimme.<br />
<br />
Kuten sanottua, nämä olivat ihan luettavia, kuunneltavia mutta sain todella hetkeksi tarpeekseni nuortenkirjoista ja niistä on nyt pakko pysytellä hetki erossa. Helmet-haasteeseen laitan <i>Valkoinen kuin lumi</i> kohtaan 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis ja <i>Musta kuin eebenpuu </i>kohtaan 21. Sankaritarina.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-79717793504233431962017-01-19T16:18:00.000+02:002017-01-20T11:26:23.959+02:00Viimeiset villitykset - Hendrik Groenin (83¼ v.) salainen päiväkirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-lxgGTxVYIQ0/WIClpLWq2iI/AAAAAAAAA0c/eMCpDvmzOl8EtINlURw6le2yqLePcvjyACLcB/s1600/Photo%2B16.1.2017%2B1.13.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-lxgGTxVYIQ0/WIClpLWq2iI/AAAAAAAAA0c/eMCpDvmzOl8EtINlURw6le2yqLePcvjyACLcB/s1600/Photo%2B16.1.2017%2B1.13.00.jpg" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Gummerus 2017</div>
<div style="text-align: center;">
380s.</div>
<div style="text-align: center;">
arvostelukappale</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Hendrik Groen ei pidä vanhuksista. Hän on itse 83-vuotias, eikä enää pidä niin kauheasti itsestäänkään. Hendrik kyllästyy omaan kiltteyteensä ja ystävällisyyteensä. Hän päättää päästää valloilleen oikean Hendrik Groenin. 1. tammikuuta 2013 hän aloittaa vuoden mittaisen päiväkirjan, johon hän kirjoittaa lähes joka päivä elämästään hollantilaisessa vanhainkodissa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Päiväkirjaansa Hendrik kirjoittaa arkielämästä vanhainkodissa, pistävästä kateellisuudesta vanhusten kesken, harmittelee keskustelujen sairauskeskisyyttä. Hendrikillä on kaverina viinaanpäin menevä kirpeitä lohkaisuja viljelevä Evert. Evertin ja muutaman muun kanssa Hendrik perustaa Vanha vaan ei vainaa -kerhon, jonka tarkoituksena on kunkin vuorollaan järjestää jäsenille retki. Yksinäisyys painaa mummoja ja pappoja ja viimeisinä vuosina olisi kiva tehdä jotain hauskaa. Suljettu porukka herättää tietysti jupinaa niissä valittajissa, jotka eivät mukaan päässeet. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kyllä tätä kirjaa saa hymy poskilla lukea ja välillä tirskahdella. Vaikka kirjan aihepiiri ei niin loistelias olekaan yksinäisine vanhuksineen, eutanasiakeskusteluineen ja vakavine sairauksineen, salanimen takana piileskelevä kirjailija on onnistunut tuomaan kirjaan suurta hauskuutta ja huumoria niin että se pistää kuitenkin miettimään. Sisäliepeessä valaistaan, että kirjailija ei itse asu vanhainkodissa, mutta kirjoittaa omasta kokemuksesta - ja kyllähän sen mielestäni huomaa. Hahmot ovat eläväisiä ja todella uskottavia, juuri sellaisia kuin niiden kuvittelisi olevankin. Ei kuitenkaan mitenkään strereotypisia vaan realistisen oloisia. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kun tapahtumapaikkana on vanhainkoti, niin pelkkää huvitusta kirja ei ole. Sairastumisia, vakavampiakin sattuu matkalla paljon. Helle niittää vanhuksia, sattuu tapaturmia, on leikkauksia ja kihtiä. Ihan surkeuteen ei matkalla kuitenkaan vaivuta, vaikka osa näistä koskettaa Hendrikiä, hänellä on onneksi oiva asenne jäljellä olevaan elämään, sekä sopivasti huumorintajua, että pilke silmäkulmassa. Rohkeisin suositella luettavaksi teinistä vaariin. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Vanhusten yksinäisyys ja tylsistyminen on harmistuttavaa ja uskon että aika samaa se on täällä Suomessakin. Siinä mielessä jopa ajankohtainen opus jos miettii millaista elämä vanhainkodissa on. Kirjan suurena teemana on ystävyys ja epäitsekkyys. </div>
<div style="text-align: left;">
<br />
Aika varmaa on, etten Hendrik Groenin ikäiseksi elä (<i>tuskinpa haluaisinkaan..</i>.), mutta jos sattuisin elämään, toivon että silloin mukana kulkisi samantyylistä elämänasennetta.<br />
<br />
Helmet-lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan 39. Ikääntymisestä kertova kirja. Hyviä vaihtoehtoja on myös 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja sekä 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-34706181662193903632017-01-17T14:50:00.000+02:002017-01-17T14:50:26.013+02:00Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus<div style="margin-bottom: 0cm;">
Voisin myöntää 2017 vuoden alkaneen
lukemisien suhteen todella hyvällä tolalla, sillä olen lukenut jo
12 kirjaa tämän vuoden puolella ja lähes kaikista olen pitänyt
kovasti. Muutama on ollut sellainen <i>ihan jees</i>,
ja yksi sellainen <i>ihan luettava</i>.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-UklBg5TIu5M/WHvj9ji_0mI/AAAAAAAAAzU/tDa-EbrXZK8TnVjiI1VGpy51o-peSQNOwCLcB/s1600/IMG_5108.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-UklBg5TIu5M/WHvj9ji_0mI/AAAAAAAAAzU/tDa-EbrXZK8TnVjiI1VGpy51o-peSQNOwCLcB/s1600/IMG_5108.JPG" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Dekkarin määrite on mulle yksi kysymysmerkki, esim onko tämä kirja dekkari? Miestä on myös siunattu helposti kirjoitettavalla nimellä, jonka jouduin tarkistamaan useaan otteeseen. Hei Ferdinand, ei <i>Ferninand</i> jne. Sukunimikin muistuttaa sriracha-nimistä kastiketta, jota ei yksikään ihminen tunnu osaavan kirjoittaa oikein, meni varmaan mullakin väärin. Lausuakaan sitä ei kukaan osaa. Nyt ajauduin väärille urille. Tämä on Goodreadsissa luokiteltu parikymmentä kertaa kategoriaan mystery>crime eli kyllähän tämän siis täysiverinen dekkari on oltava! Tuulta purjeisiin ja kohti uusia tuntemattomia seikkailuja.<br />
<br />
Atena 2013<br />
168s.<br />
Oma ostos</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Italialainen Fabrizio Collini on työskennellyt ikänsä moitteetta ja noudattanut lakeja. Collini on jo vanha mies ja yllättäen murhaa itseään vieläkin vanhemman miehen hotellissa, pyytää henkilökuntaa soittamaan poliisit ja jää itse odottamaan heitä aulaan. Oikeus määrää nuoren, aloittelevan Caspar Leinenin puolustamaan Collinia. Kaikkia kiinnostaa teon motiivi, mutta siitä Collini ei puhua putkahda. Tapaus vaikuttaa siltä, että Leninillä ei ole mitään toivoa puolustuksessaan ja juttu on jo valmiiksi hävitty.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Juttua mutkistaa sekin, että kuollut mies on asianajaja Leninin perhetuttu, jo kuolleen parhaan ystävän isoisä, jonka Lenin tuntee oikein mukavana herttaisena miehenä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mikä siis oikeasti sai moitteettomasti käyttäytyneen miehen murhaamaan toisen todella julmalla tavalla, ampumalla ensin monta luotia päähän ja sitten vielä perään potkimalla naamaa muhjuksi? Sitä Leinen yrittää pohtia ja selvittää. Collini kyllä tunnustaa murhan, muttei suostu kertomaan motiivia. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Collinin tapaus oli ensimmäinen rikosaiheinen kirjani tänä vuonna ja toivon että niitä mahtuu vuoteen vielä muutama lisää. Tämä ainakin oli nopea, mukaansatempaava ja vielä oikein hyväkin. Schirachin kieli on mukavan simppeliä ja vaikka stoori on lyhyt, se rakentuu sivumäärässään yllättävän hyvin. Kirjailija on ammatiltaan puolustusasianajaja, joten termit ainakin varmaan ovat kohdallaan ja kuvaus realistista. Laitan sen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35. Kirjan nimessä on erisnimi.<br />
<br />
Tommi on aiemmin lukenut Schirachin novellikokoelman <a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/12/ferdinand-von-schirach-syyllisyys.html">Syyllisyys</a>, joka myös painottuu rikoksiin ja moraaliin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-eZNWkK-1LRE/WEAXckU-WTI/AAAAAAAAAfc/dEPQDppDX3cSx_UukJNWdKDLJ634ZMyHgCPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5594949627209834113.post-84934784248986459872017-01-16T13:43:00.000+02:002017-01-16T17:53:30.386+02:00Roald Dahl: Annok Iplik<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-di6VOV24jNA/WHjwPiLYxrI/AAAAAAAAAyg/04TfSWARUQYWU532XhDt7vsSF9o-FTMuwCLcB/s1600/IMG_5109-horz.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-di6VOV24jNA/WHjwPiLYxrI/AAAAAAAAAyg/04TfSWARUQYWU532XhDt7vsSF9o-FTMuwCLcB/s1600/IMG_5109-horz.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kuka kirjoittaa lastenkirjan stalkkerimiehestä, jonka himot kohdistuvat alakerran naapuriin, joka tekee kaikkensa saadakseen naisen itselleen - keinoja kaihtamatta. No, kukapa muu kuin <b>Roald Dahl</b>. Dahlin omaperäinen tyyli tuli jo selväksi <a href="http://karvakasakirjat.blogspot.fi/2016/12/roald-dahl-kuka-pelkaa-noitia.html">Kuka pelkää noitia</a> -teoksesta, joka on anarkistinen, hauska ja todella jännittävä. Voi Annok Iplikiä pitää kauniina rakkaustarinanakin, mutta kun selasin Goodreadsia tämän kirjan osalta, moni ei sitä niin ole ottanut. Kirjaa on kritisoitu kyseenalaisesta moraalista, mutta on sitä pidetty myös symppiksena. Mikä siinä moraalissa sitten on niin kyseenalaista?<br />
<br />
En osaa tarkastella kirjaa lapsen vinkkelistä, sillä olen jo aikuisuuden kynnyksellä. Voin kuitenkin sanoa, että ei lapsi tästä yöuniaan menetä, ei lapsi tästä kasva vinoon. Jos kuitenkin haluaa säilyttää lapsensa mielen vanhoilta stalkkerimiehiltä, niin kannattaa sitten pysyä muissa kirjoissa. Sopivalle huumorintajulle tämä on aivan oiva kirja. Se on vähän höpsö tarina, eikä tarkoitettukaan tosissaan otettavaksi. Ehkä jatkossa en lue englanniksi Goodreads-arvosteluja, jos ne ovat täynnä näin pahaa mielensä pahoittamista.<br />
<br />
Herra Hapuli on yksinäinen ja ujo mies, asuu yksin kasviensa kanssa. Alakerrassa asuu rouva Hopia, jolla on kilpikonna nimeltä Allu. Rouva Hopia voivottelee, miten Allu ei millään kasva. Herra Hapuli saa siitä hienon ajatuksen ja vihjaa Hopialle tietävänsä kilpikonnien kasvamista koskevan salaisuuden. Rouva Hopia lupaa olla Hapulin <i>orja koko loppu elämän ajan</i>. Kekseliäs ja keinoja kaihtamaton on Hapulin suunnitelma saada rouva Hopia itselleen. Allu-kilpikonna saa siitä osansa, mutta onneksi sillekin tulee lopulta <i>happy ending. </i>Ei tässä mitään vikaa, nopea, pikainen lukutuokio aivan toisiin tunnelmiin ja maailmaan, täynnä <b>Quentin Blaken</b> kuvittamia kuvia.<br />
<br />
Nostan Annok Iplikin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjassa mennään naimisiin.<br />
<br />
Otava 2014 (alunperin 1990)<br />
70s.<br />
kuvitus: Quentin Blake<br />
suomennos: Sami Parkkinen<br />
graafinen suunnittelu Emma Virtasalo<br />
Oma ostos<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-Xv8o4GJhQdg/WECW_3YVrUI/AAAAAAAAAgM/BXcrJ5XNl8M1qUKYrD96qLwx9iYext0yACPcB/s1600/nimiplakaattitiia.png" /></a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/01228553136535577563noreply@blogger.com6