tiistai 31. tammikuuta 2017

Kirjabloggaajien klassikkohaaste vol 4: Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan/Grimmin satuaarteita

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on tullut neljännen kerran päätökseensä. Kyseessä on puolen vuoden välein järjestettävästä haasteesta, johon kukin mukaan ilmoittautunut bloggaaja lukee klassikon ja kirjoittaa siitä ja kaikki julkaisevat postauksensa samana päivänä. Tällä kertaa päivä on tämä: 31.1.2017. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. Seuraavan 31.7.2017 järjestettävän haasteen isännöi Tekstiluola -blogin Tuomas. Alunperin Tiia ilmoittautui mukaan Richard Adamsin kirjalla Ruohometsän kansa, mutta kuten totuttua, suunnitelmat usein muuttuvat joten... Alla kummankin meistä ns. oma postauksemme valitsemistamme kirjoista.

Ensin ääneen pääsee Tommi:

Puntaroin useiden eri vaihtoehtojen välillä, mutta lopulta päädyin lukemaan kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen tämän venäläisen kirjallisuuden klassikon. Itse asiassa luin kirjan jo syksyllä, mutta en saanut silloin aikaiseksi kirjoittaa bloggausta valmiiksi, joten tartuin näppäimistöön vasta tammikuussa.

WSOY 2007
480s.
Kirpparilöytö
 
Juoni on melko hyvin pääteltävissä jo teoksen nimestä: Saatana saapuu Moskovaan. Siitä alkaakin mitä erikoisin tapahtumien sarja, kun Saatana kätyreineen pistää tuulemaan ympäri Moskovaa. Kirjan ensimmäisessä osassa tapahtumia pääseekin seuraamaan erittäin monesta eri vinkkelistä, sillä jokaisessa 18 kappaleessa on eri päähenkilö toisen osan keskittyessä vain pariin henkilöön. Meininkiä näistä kahdeksastatoista kappaleesta ei puutu, kun päitä irtoilee, mielisairaala täyttyy uusista potilaista ja poliisi saa mitä kummallisimpia rikosilmoituksia.

Huolimatta järkyttävästä määrästä eri henkilöitä samankaltaisine venäläisine nimineen, kirjassa pysyi kokoajan hyvin kärryillä eikä henkilöt päässeet sekoittumaan. Ensimmäinen osa olikin kirjassa enemmän mieleeni, sillä tapahtumien etenemistä eri näkökulmista kuvattuna oli erittäin mielenkiintoista seurata. Toisessa osassa keskitytään enemmän ihmissuhdekiemuroihin, eikä se alkuun vakuuttanut niin paljoa kuin ensimmäinen, mutta vauhtiin päästyään jälkimmäinenkin puolisko kirjasta muuttui todella viihdyttäväksi. Hieman jännitin millainen loppuratkaisu tällaiselle kirjalle on keksitty, mutta se oli onneksi varsin onnistunut.

Vaikka kirjan juoni kuulosti mielenkiintoiselta, pelkäsin aika pahasti että kirja tulee silti tylsistyttämään minut. Onneksi päätin kuitenkin tarttua teokseen, sillä Bulgakovin kerrontatyyli ja huumori purivat allekirjoittaneeseen täydellisesti. 

Itse asiassa kirja nousi yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani. Omissa papereissani teoksen suuruutta korostaa vielä se, että Bulgakov oli loppuvaiheessa niin huonossa kunnossa, että joutui jättämään kirjoittamisen kesken neljä viikkoa ennen kuolemaansa, ja näin ollen hänen vaimonsa viimeisteli Bulgakovin ohjeiden mukaan viimeiset keskeneräiset kohdat. Saatana saapuu Moskovaan ei todellakaan nauti turhaan klassikkostatuksesta, sillä näin lähes 80 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeenkin, on teksti erittäin osuvaa.

Bulgakovin mestariteoksesta inspiroituneena aloitinkin vähän aikaa sitten toisen venäläisen kirjallisuuden klassikon, Dostojevskin Idiootin, jonka parissa olen myös hyvin viihtynyt. Kiitos klassikkohaaste!


Nyt postausta omalta osaltaan jatkaa Tiia: 

Kuten jo alussa lukeekin, alkuun tarkoitus oli lukea Ruohometsän kansa, mutta jostain syystä kirja ei oikein kutsunut hyllystä. Pähkäilin alkuun pääni puhki vaihtoehtoja. Omasta hyllystä löytyisi useita klassikoita, mutta jätin lukemisen todella viime tinkaan ja mietin että jätänkö koko klassikkohaasteen väliin. Eräs kirja kuitenkin kutsui hyllystä, tämä.
Meni hetki, ennenkuin tajusin että tätähän voi soveltaa klassikkohaasteeseen. Tämä kirja, johon on koostettu Grimmin parhaita ja suosituimpia satuja, tuskin itsessään on klassikko - mutta sen sisältö todella on. Vai miltä kuulostaa Tuhkimo, Peukaloinen, Lumikki, Punahilkka, Hannu ja Kerttu? Ne ovat luultavasti kaikki vähintään nimeltä suurimmalle osalle tuttuja. Monille ne ovat varmasti tutuimpia Disneyn elokuvasovituksista, niinkuin itsellenikin moni näistä.

Tartuin kirjaan ennakkoluulottomasti, sillä se houkutti. Ostimme sen alennuksesta viime vuonna, eikä hintaa jäänyt montaa euroa. Tilasimme sen netistä, joten en tiennyt sen olevan kokonaan kuvitettu. Meillä on myös toinen Grimmin veljesten Jacobin ja Wilhemin kirja, jossa toki jokaisessa sadussa taisi olla yksi kuva, mutta en osannut odottaa että tässä on kirjan jokainen sivu kuvitettu. Mietin hetken, viitsinkö mennä tässä haasteessa siitä mistä aita on matalin, ja lukea siihen kuvakirjan. Sitten päätin, no miksi ei. Luen kuvitettuja kirjoja, mutta en yleensä kuitenkaan kuvakirjoja (poikkeuksia lähinnä Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään?).

Tässä kohtaa kuvakirja tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä ihastuin siihen silminnähden. Prinsessatarinat Lumikki, Tuhkimo, prinsessa Ruusunen ovat itselleni entuudestaan tuttuja pelkästään niistä Disneyn elokuvista. Ne oli oikein mukava lukea ja nähdä tarinana. Nimenomaan nähdä, sillä katsokaa:
Svend Otto S.:n Kuvat ovat todella isoja ja kauniita. Niitä on tosiaan joka sivulla ja niiden avulla tarinan voi todella nähdä.

Monet tarinat ovat tosiaan tuttuja lapsuudesta,  Taikapöytä, kulta-aasi ja ryhmysauva on mukana yhdessä lapsuudesta tutussa satukokoelmassa, jonka nappasin vanhempien kaapista omaan hyllyyn. Saapasjalkakissan voisin vahvasti väittää lukeneeni samalla kuvituksella ala-asteen äidinkielen tunnilla. Kaikki tarinat olivat siis jollain tapaa valmiiksi tuttuja ja yllätyin miten hyvin muistin ne, kun intouduin lukemaan kirjaa. Esimerkiksi Susi ja seitsemän pientä kiliä on tuttu lapsuudesta, mutta enpä olisi arvannut että muistan sen niin hyvin. Sama Saapasjalkakissan ja Peukaloisen kohdalla. Muistan yleensä juonikuviot todella huonosti, varsinkin jos lukemisesta on aikaa. Näiden kanssa syttyi heti lamppu, mutta jotain pientä jännitystä onneksi oli ilmassa, etten ihan sanasta sanaan kuitenkaan muistanut. Ehkä nämä on tullut lapsena sitten koluttua todella hyvin tai sitten tarinat ovat painaneet ikimuistettavan jäljen aivolohkoihini.

Grimmin sadut yllättävät siinä, että miten ehdottomia ne ovat pahuuden kanssa. Paha saa aina palkkansa (ts. kuolee), eikä toisia tilaisuuksia ole. Ei mahdollisuuksia muuttua. Nykyisissä saduissa varmaan lähestulkoon poikkeuksetta paha saa pienen opetuksen ja mahdollisuuden muuttua ja sitten kaikki ovat sulassa sovussa keskenään. Ihan niin rajuja nämä Grimmin sadut eivät kuitenkaan ole, kuin alkuperäiset, joita en ole itse ikinä lukenut, olen vain kuullut niistä. Yllättävän rajuilta tuntuvat nämäkin. Jos joku pohtii näitä lapsille lukiessaan pitäisikö tekstiä sensuroida (olen kuullut että tätä tapahtuu), niin valinta on tietenkin oma. Olen itse kuunnellut näitä samoja tarinoita lapsena kasetilta äänikirjoina, enkä ole traumatisoitunut vaan muistan ne kuuntelukokemukset positiivisena. Pidin saduista lapsena todella paljon. Pidän vieläkin.

Muihin lukuhaasteisiin: 
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. Kuvitettu kirja, 
Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen
Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen

32 kommenttia:

  1. Luen juuri niitä alkuperäisiä Grimmin satuja ja onhan ne totta tosiaan todella julmia. Toisaalta olen huomannut, että lastenkirjallisuudessa sattuu ja tapahtuu kaikkea villiä. Olikohan se Ihmemaa Oz, jossa noidalta katkaistiin pää irti tj. Että kyllä ne lapset näköjään kestää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi itsekin katsastaa ne alkuperäiset. Kyllä näissäkin tosiaan pahat kuolee aika julmillakin tavoilla. Susi kivet mahassaan kaivoon... :D

      Poista
    2. Ajattelin kanssa samaa, että olisi mielenkiintoista lukea nuo alkuperäisetkin Grimmin sadut. Omassakin hyllyssä on lukematta vielä Andersenit, Swanit sun muut - joitakin niistä saduista luin lapsille, kun olivat alakouluikäisiä.

      Poista
  2. Minun oli aluksi vaikea päästä tuon Saatana saapuu Moskovaan-kirjan kyytiin. Pää vaan harasi vastaan. Kun pystyin hyväksymään kirjan maailman sellaisena kuin se tarjoiltiin, osoittautui tosiaan, että teos on klassikkoasemansa ansainnut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet sen lukenut. Klassikkoasema tosiaan tuntuu todella ansaitulta :)

      Poista
  3. Ai Saatana! (sori, oli pakko) Mutta on se vaan hulvaton teos! Tuota toista en tunne.

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Saatanan joskus aikoja sitten ja se on melko lailla pyyhkiytynyt muistista. Sellainen muistikuva kyllä on, että loppua kohden kirja muuttui mielestäni ns. ufoksi. Vaikuttava teos eittämättä.

    Grimmin sadut ovat tuttuja minulle lapsuudesta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grimmin sadut taitavat olla aika monille jollain tapaa tuttuja :)

      Poista
  5. Saatana saapuu Moskovaan jäi kyllä mieleen, siinä on aineksia niin moneen. Onpa ihanaa, kun Grimmin sadut valikoituivat klassikkolukemistoon! Varmaan ovat monelle, monelle tuttuja - ja ehdottomasti klassikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vähän olin jo jumissa mitä luen. Onneksi keksin nuo sadut. /Tiia

      Poista
  6. Saatana saapuu Moskovaan kököttää kirjahyllyssä. Luulen että meillä vain mies on lukenut, toistaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otappa se luettavaksi! Munkin pitäisi kun Tommi piti siitä niin kovasti. /Tiia

      Poista
  7. Olenkin ihan unohtanut Saatana saapuu Moskovaan kirjan (viimeksi muistan kuulleeni siitä lukion äidinkielen tunneilla.) Menee nyt luettavien joukkoon :) Haha, kiitos muistutuksesta!

    Ja että nuo Grimmin sadun kuvitetut sivut!! Näyttää täydelliseltä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan yllätys, että kirja oli noin kuvitettu :D Toki huomasin tilatessa että siinä on kuvitus, mutta ajattelin alunperin että se on sellainen että aina välillä jossain välissä kuva, mutta tosi kiva näinkin! ♥ Saatanalle suositus! /Tiia

      Poista
  8. Saatana saapuu moskovaan päätyi melkein yhdeksi kevään lukupiirikirjaksi. Olen kuullut paljon kehuja kirjasta, mutta en tiedä miksi olen arkaillut tarttua siihen. Täytyy laittaa se lukulistalle. :D

    Olen lukenut Grimmin satuja lähinnä muiden kirjailijoiden muunnoksina (esim. vanhemmalle siskolleni oli aikoinaan tilattu jotain satuklassikkosarjaa kymmeniä kirjoja) ja olen kuullut, että ne alkuperäiset ovat aika hurjiakin paikoin. Nätti kuvitus tässä! Pitääpä katsoa, onko tuota versiota meidän kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurjia ovat mielestäni nämäkin versiot saduista, sillä paha aina kuolee - rajuillakin tavoilla. Pitäisi katsastaa ne alkuperäisetkin. /Tiia

      Poista
  9. Molemmat luettu ja erinomaiseksi todettu! SSM on yksi parhaista ikinä ja tuon painoksen Grimmin saduista olen lukenut melkein riekaleiksi lapsilleni. Siinä on upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kumpaankin! Mahtavaa että Grimmin sadut uppoaa lapsiinkin noin hyvin.

      Poista
  10. Saatana saapuu Moskovaan pitäisi kyllä lukea mutta niin pitäisi noita Grimmin satujakin. Rakastin niitä lapsena, meillä oli varmasti jokin satukirjakin niistä. Lapsuuden suosikkeihin on ihanaa palata <3

    VastaaPoista
  11. Saatana saapuu Moskovaan oli aika kumma kirja. En tajunnut sitä kunnolla, mutta joku sanoi kerran, että sen hienous aukeaa paremmin vasta 2-3 lukukerran jälkeen.

    Ja ihana kuvitus tuossa satukirjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin kirjojen kohdalla aukeaa tosiaan kunnolla vasta, kun on sisältöä päässyt jo pariin otteeseen pyörittelemään. Jos jaksaa useaan otteeseen lukea, niin mikäs siinä :D /Tiia

      Poista
  12. Saatana on haasteen pakollisia kirjoja, muistelisin että se oli inspiraationa ensimmäiseen klassikkohaasteeseen kun parikin henkilö totesi että pitäisi se lukea :)
    (olen myös lukenut vuosia sitten, muistelen positiviisesti vaikka olenkin unohtanut jo ison osan).

    Grimmin sadut ovat tietysti myös ainakin suunnilleen tuttuja (joskin osasta ei aina muista onko lukenut tai muuten kokenut juuri sen version vai jonkun sovituksen). Joiden tarinoiden raakuuksia ja tiukkaa linjaa puolusteltiin Bettelheimin Satujen lumouksessa että juuri niin pitääkin olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kummasti muistin monen sadun kohdalla mistä ja miten ne ovat tuttuja. Osa elokuvista ja osasta olin lukenut saman version. /Tiia

      Poista
  13. Saatana saapuu Moskovaan on varmasti lukulistallani, kun jatkan venäläiseen kirjallisuuteen tutustumistani

    VastaaPoista
  14. Saatana saapuu Moskovaan on ollut lukulistallani jo iät ja ajat - saa nähdä, milloin oikeasti tartun siihen. :D
    Blogissani on teille haaste:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2017/02/thrice-read-tag.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Tehdään se kun ehditään :) /Tommi

      Poista
  15. Olen ohittanut tuon Saatana saapuu Moskovaan, niin kuin useimmat muutkin venäläiset klassikot, sillä ajatuksella, että ovat joko liian vaikeita ja erikoisia tai sitten puuduttavan tylsiä. Asenteeni kaipaisi todellakin korjausta tässä kohtaa. En ehkä aloita Saatanasta, mutta yksi opiskelijani kutsui Dostojevskin Kaksoisolentoa "entry-level Dostojevskiksi", eli ehkä voisin tarttua vaikka siihen tai sitten Idioottiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin oli vähän ennakko-odotuksia Bulgakovin suhteen, juurikin koska oli venäläinen klassikko. Onneksi oli ennakkoluulot turhia. :)

      Poista
  16. Tommi,

    Klassikkohaaste syntyi alunperin sen takia, että minulla ja yhdellä toisella bloggarilla oli juurikin tämä kyseinen Saatana lukematta. Päätimme silloin perustaa klassikkohaasteen ja tosiaan ekaan klassikkohaasteeseen sitten tämän Bulgakovin romaanin luin. :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!