159s. /4h 38min
kuunneltu äänikirjana
En voisi kehua kirjavuoteni 2017 voineen alkaa yhtään paremmin. Olen lukenut(&kuunnellut) toinen toistaan parempia kirjoja, eikä matkalle ole vielä sattunut juuri huteja.
Sirolan ja Kaurasen välille syttyi 1980-luvun alulla intohimoinen suhde. Punkin hengessä he olivat mukana pitämässä Virhe-yhdistystä lehtineen.Yhdessä he kirjoittivat ja yhteisen kirjoittamisen kuvaus onkin yksi kirjan vahvuuksista. Intohimoinen ja rakkauden täyteinen suhde hiipuu Kaurasen kirjoittaessa esikoiskirjaansa ja Sirolan kadotessa välillä päiväkausiksi. Sirolan kirjoittaminen ei sujunut. Rakkaus hiipui.
14 vuotta myöhemmin he tapaavat sattumalta lentokentällä, juttelevat ja vaihtavat numeroita. Syysprinssi Sirola kärsii vakavasta depressiosta ja saa siihen sähköshokkihoitoja. Sirola ei sen tähden juuri muista hänen ja Kaurasen yhteisiä muistoja, niinpä Kauranen kävelyttää Sirolaa ympäri Helsinkiä tietyllä reitillä kertoen heidän muistoistaan ja tarinoistaan, heidän rakkaudestaan.
Kirjassa on punk-henki todella vahvasti läsnä. Ah miten kutkuttavaa. Virhe-yhdistys julistaa punkin ilosanomaa ja pyrkii selkeään pesäeroon sukupolvien välillä.
Kerronta on varmasti vedonnut moniin, sillä se saa miettimään rakkautta ja nuoruutta. Anja Snellman kuvaa rakkauttaan Sirolaa kohtaan niin hienosti, että väreilen. Elokuvaa on kehuttu, joten aion katsoa sen ehdottomasti. Traaginen ja koskettava tarina. Eikä vain rakkaudesta, vaan kirjoittamisesta, punkin aikakaudesta, mielenterveysongelmista, ahdistuksesta. Se on erotarina, sukupolviromaani, klassikko.
Okei, nyt meni taas hehkutukseksi. Olen alkanut miettimään uskottavuuttani kirjabloggaajana jo, sillä olen nyt jo hetken aikaa kehunut melkein kaikki kirjat maasta taivaisiin. Mutta minkäs teet kun olen lukenut nyt niin hyviä kirjoja. Ja lisää on tulossa...
En ole Sirolan tuotantoa itse lukenut, mutta hän oli ilmeisesti lahjakas, eikä saanut kovin paljon tunnustusta eläessään. Lopulta hän ei siis päässyt elokuvaa näkemään, sillä hän hyppäsi metron alle vuonna 2001.
Syysprinssi herätti myös orastavan kiinnostuksen Harri Sirolan tuotantoon. Jos rehellisiä ollaan, niin en pitänyt Snellmanin aneemisesta lukutyylistä. Hän siis lukee itse äänikirjan. Sen voinee laskea kirjan ainoaksi miinukseksi. Aion lukea kirjan uudelleen fyysisenä joskus. Ostan sen sitten omaan hyllyyn, nyt en voi sillä olemme kirjaostolakossa.
Minulla on ollut joku kiva, kotimainen äänikirja hakusessa. Taidan kokeilla tätä, kiitos vinkistä! Sonja O. ei ollut lainkaan minun kirjani, mutta tämä kuulostaa paremmalta.
VastaaPoistaKokeilepa! Vaikken ole vielä Sonja O.ta lukenut, niin uskoisin Syysprinssin olevan aika erilainen. Pituuskin näin äänikirjana aika passeli. En tykkää kovin pitkiä kirjoja kuunnella!
PoistaMinä en tykännyt tästä alkuunkaan. Olen pitänyt kyllä monista Anja Snellmanin kirjoista, paljonkin, mutta sitten on useampi sellainen joka ei ole ns. minun pala kakkuani. Tämä oli yksi niistä. Minä taas tykkäsin Sonja O.:sta todella paljon <3
VastaaPoistaNo höh. Mikä tökki? Sonja O. pitäisi lukea pian.
PoistaKuuntelin tämän ennen joulua (vai joulunpyhinä? En enää aivan musita) ja nautin suunnattomasti. Minusta Snellmanin/Kaurasen ääni ja sen raukeus sopivat tarinaan täydellisesti: haurasta, herkkää ja tunteiden kyllästämää kerrontaa.
VastaaPoistaSonja O. oli aikoinaan sekin ihan täydellinen kirja.
PS: Kannattaa nauttia hyvien kirjojen putkesta! Minulla on ollut viime aikoina suuria vaikeuksia saada luettua yhtään mitään, kun lähes kaikki tuntuu olevan niin vetämätöntä tai muuten vain epäkiinnostavaa. Lukujumit on turhauttavia.
Pidin tästä myös kovasti :) Ehkä siinä Snellmanin äänessä oli vain tottumuskysymys - loppua kohti se kuulosti jo paremmalta. Ja tietty siihen luo omaa särmää se että kirjailija lukee sen itse.
PoistaJuu, täytyy nautiskella ja toivoa, että sama jatkuu! Tsemppiä sulle ja toivottavasti pääset lukujumista eroon, sillä se on kenkku vaiva.
Minä en tästä innostunut. Tarina oli toki kaunis ja Sirolan kohtalo traaginen.
VastaaPoistaNo höh. Tuntuu olevan vähän vaihtelua siinä mitä tästä on pidetty.
PoistaSnellman-Kauranen on minun lempparikirjailijoitani. Ainoa, josta en ole pitänyt, on Lemmikkikaupan tytöt.
VastaaPoistaSyysprinssi on todella hyvä kirja <3
Tykkäsin kanssa todella kovasti. Pitääpä tuo Sonja O. lukea piakoin myös. Muutama muukin on tällä hetkellä paisuvalla lukulistalla mutta katsotaan.
PoistaTämä oli niin hyvä<3 Tykkäsin kovasti, pitäisi ehkä kokeilla äänikirjanakin vielä.
VastaaPoistaIhanaa, että säkin tykkäsit<3 Ite pitäis fyysisenä lukea joskus uusiksi!
PoistaSnellmannin tyyli <3 <3 <3 Ihte en oo tähän vielä ehtinyt, mutta kaikki aikanaan :)
VastaaPoistaTykästyin tähän kovasti. Olen aiemminkin lukenut Snellmannilta jotain, mutta en saa päähäni mitä, joten se joku ei tainnut olla ihan niin positiivinen lukukokemus kuin Syysprinssi. Onneksi nyt on tämä blogi, helpottaa muistamista.
PoistaSnellman jakaa kyllä aivan hurjasti mielipiteitä, mutta ihana että sinä pidit tästä. Luin itse ennen aika paljonkin Snellmania, mutta sitten riitti, ja nyt kierrän suosiolla aika kaukaa, vaikkei ehkä näin ehdoton pitäisi ollakaan. Lähestyminen minulla olisi omassa hyllyssä, mutta se on nyt hieman jäänyt kun en haluaisi lukea sitä vain syventääkseni vastenmielisyyttä kyseisen kirjailijan tuotantoa kohtaan. Vaikka saattaahan se positiivisestikin yllättää.. :D
VastaaPoistaKovasti tuntuu tosiaan mielipiteitä jakavan. En ihmettele tuota välttelyä, itsellänikin on ollut lähellä käydä noin, kun lukenut paljon saman kirjailijan kirjoja. Tietenkään kaikki ei voi olla mestariteoksia :D Joskus ehdottomuuskin on hyvästä, ettei revi hiuksia päästään.
PoistaTämän olen lukenut silloin 20 vuotta sitten. Mutta pitäisi ehkö lukea Sirolan Syysprinssin kalaretki ja kolme muuta kertomusta (1997). Onko kukaan lukenut?
VastaaPoistaItse ainakin ajattelin katsastaa ne. Mielenkiinto heräsi kummasti Syysprinssin luettuani.
PoistaVoi että, mulla on aina vaan Anjan kirjat lukematta, tai no Sonja O:n ja Kultasuun on jotenkin lukenu parikymppisenä, mutten muista niiden tarinoita
VastaaPoistaKultasuu pitäisi myös lukea, kunhan saan tuon Sonja O.n ensin lukulistalta alta pois!
PoistaMuistelen lukeneeni joskus, muttei ole jäänyt vahvaa muistijälkeä. Pitäis kokeilla uudestaan. Kirjailija itse teoksen lukijana ei vaikuta hyvältä idealta, noin yleisesti. Jos ei satu olemaan Stephen Fry.
VastaaPoistaMeni kyllä hetki tottua Anja Snellmaniin lukijana, alkuun en oikein lämmennyt mutta kyllä siihen loppua kohden jo tottui.
PoistaKyllä saa hehkuttaa estoitta silloin kun aihetta on! Tämä on minulle ihan vieras kirjan, enkä ole Snellman/Kaurasta muutenkaan kovin paljoa lukenut. Kirjoittamasi perusteella alkoi kyllä kiinnostaa!
VastaaPoistaEhdottomasti pitää lukea itsekin enemmän. Olen aiemmin lukenut jonkin Snellmanin kirjan, mutta en saa päähäni minkä, se ei siis tainnut olla niin hyvä lukukokemus kuin tämä.
PoistaAikomuksenani on lukea Sonja O. kävi täällä, osittain siitä syystä, että se on mukana 101 kirjaa-projektissa. Jos pidän teoksesta, voisin tarttua tähän Syysprinssiinkin - se vaikuttaa kiinnostavalta kirjoituksesi perusteella.
VastaaPoistaSonja O. on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa ja 101-kirjaa projekti nosti sen mieleeni ja se nousikin lukulistalla kertaheitolla ylöspäin. Sitten luin Syysprinssin ja haluaisin heti jo Sonja O.n pariin.
PoistaNo olipa surullinen tarina. Ei ehkä minua varten.
VastaaPoistaNo, surullinen ja traaginen lopulta kyllä, mutta kirja kaunis ja ihana. Tietenkään kaikki ei ole kaikkia varten :) Itse voisin katsastaa tästä tehdyn elokuvankin.
PoistaRuotsissa tuntuu olevan hivenen yleisempää kuin Suomessa, että kirjailija itse lukee äänikirjan. Toisaalta se on ihan hyvä, että täällä ei tehdä niin kovin usein, koska harvoin kirjailijat on myös hyviä lukijoita.
VastaaPoistaNäinpä. Ehkä se on tosiaan ihan hyvä näin, vaikka toki kirjailijat lukijana vaihtelua, kun niin monissa kirjoissa on samat(hyvät) lukijat.
PoistaLuin paljon Anjaa silloin kun hän vielä oli Kauranen. Tätä teosta en ole lukenut, mutta suosittelen tutustumaan myös Sirolan Abiturienttiin, josta löytyy nuoren ihmisen kriisin käsittelyä monipuolisella tavalla.
VastaaPoistaAnjan omassa tuotannossa omissa lukukokemuksissa on edelleen korkealla Sonja O. kävi täällä. Siinä on mahtava draivi.
Vahva tunne tuli tätä lukiessa että täytyy Sirolan tuotantoon tutustua. Jonkin verran kirja tuli tutuksi jo tästä, Anjan kaverit varoittelivat häntä Sirolasta juuri Abiturientin perusteella :D Se lisäsi kummasti mielenkiintoa. Sonja O. pitää katsastaa piakoin. /Tiia
PoistaSyysprinssiä en ole lukenut, mutta olen pitänyt monista Anja Snellmanin kirjoista ja mielenterveys teemana kiinnostaa. Voi kunpa osaisin kuunnella äänikirjoja (voisi samalla vaikka tehdä käsitöitä), mutta lukijan ääni ja rytmitys usein häiritsee. Vaikea löytää sellaista lukijaa, jota jaksaisin kuunnella.
VastaaPoistaMä olen tykännyt useimmista lukijoista, mutta olen kuunnellut kirjoja nopeutettuna sillä aivan liian hidasta muuten :D Itsekin puuhastelen yleensä jotain samalla.
PoistaOlen lukenut Kaurassnellmanilta joitakin fiktiivisiä romaaneja ja ne ovat olleet minun makuuni ihan ok. Paras lukemistani taitaa olla Parvekejumalat. Anjan omakohtaisia kirjoituksia en ole lukenut enkä varmaan aio lukeakaan. Minulle on valitettavasti syntynyt vieroksuva asenne hänen "itsensäpaljasteluun" ja sekin on syntynyt ainoastaan sen perusteella, mitä olen hänen teoksistaan lukenut blogeista ja lehdistä. Eli tiedostan, ettei negatiivinen mielikuvani perustu omakohtaiseen lukukokemukseen. Se on vain hiertävä tunne. :D
VastaaPoistaHahah. Yllättävän avointa on tämä kerronta, en olekaan juuri lukenut mitä niistä on kirjoitettu. Pitääkin katsastaa tuo Parvekejumalat.
PoistaLuin Syysprinssin aika rivakkaan tahtiin, kun e-kirja oli kätevästi aina mukana. Pidin siis. Henk.koht. kokemustani Syysprinssistä romaanina valitettavasti häiritsee, että taustalla on niin paljon juuri näiden ihmisten tosielämää, etten oikein osaa lukea fiktiona. En myöskään halua lukea Syysprinssia faktana, joten jään jotenkin väliin roikkumaan.
VastaaPoistaRomaanista tehtyä leffaa en juuri tästä syystä halunnut nähdä. Ehkä vielä joskus, kun olen lukijana/katsojana kypsynyt 😉
Niinpä, olemme kaikki erilaisia lukijoina kuin katsojinakin. Todella avointa kerrontaahan tämä on, joten suhtautuminen voi olla vähän vaikeaa.
PoistaLisäys: Kommenttini on tervehdys Kirsin Book Clubilta.
PoistaJossain vaiheessa tää leffa pitää kyllä ehdottomasti katsoa, ja samaan syssyyn kirjakinn lukea. Kuka äänikirjassa oli lukijana? :)
VastaaPoistaLisäsin teidän blogin #satasuomalaista2017 haasteen osallistujalistaan, tägätkäähän (haha, mikä sana) tämäkin postaus mukaan :D
Äänikirjan lukee Snellman itse! Siihen oli alkuun vähän vaikea tottua, kun oli niin erilainen lukijana kuin monet muut. Juu, laitan ne tägit mahdollisimman pian. Pitää tehdä varmaan joku haaste-välilehtikin sille!
PoistaMä olen lukenut Snellmanilta yli 15 teosta, mutta jostain syystä en juuri tätä. On kyllä lukulistallani odottamassa. Kiinnostaisi lukea jossain vaiheessa Sirolaakin. Oletko jo nähnyt tästä tehdyn leffan?
VastaaPoistaVielä en ole leffaa ehtinyt katsomaan, mutta taidan sen aika pian katsastaa. Snellmanilla on kyllä tuotantoa laajasti, voisin poimia sieltä vähän lisääkin kirjoja lukulistalle.
PoistaMinä en ole oikein Snellmanista innostunut, mutta ehkä tämä pitäisi kokeilla. Ainakin aihe kuulostaa todella kiinnostavalta.
VastaaPoistaTosin taidan jättää äänikirjamuodon väliin. Jos lukija ei saa innostumaan, niin koko kirja vähän lässähtää.
Itsekin haluaisin lukea tämän vielä fyysisenä. :) Eli suositus fyysiselle!
Poista