Roald Dahl: Annok Iplik

Kuka kirjoittaa lastenkirjan stalkkerimiehestä, jonka himot kohdistuvat alakerran naapuriin, joka tekee kaikkensa saadakseen naisen itselleen - keinoja kaihtamatta. No, kukapa muu kuin Roald Dahl. Dahlin omaperäinen tyyli tuli jo selväksi Kuka pelkää noitia -teoksesta, joka on anarkistinen, hauska ja todella jännittävä. Voi Annok Iplikiä pitää kauniina rakkaustarinanakin, mutta kun selasin Goodreadsia tämän kirjan osalta, moni ei sitä niin ole ottanut. Kirjaa on kritisoitu kyseenalaisesta moraalista, mutta on sitä pidetty myös symppiksena. Mikä siinä moraalissa sitten on niin kyseenalaista?

En osaa tarkastella kirjaa lapsen vinkkelistä, sillä olen jo aikuisuuden kynnyksellä. Voin kuitenkin sanoa, että ei lapsi tästä yöuniaan menetä, ei lapsi tästä kasva vinoon. Jos kuitenkin haluaa säilyttää lapsensa mielen vanhoilta stalkkerimiehiltä, niin kannattaa sitten pysyä muissa kirjoissa. Sopivalle huumorintajulle tämä on aivan oiva kirja. Se on vähän höpsö tarina, eikä tarkoitettukaan tosissaan otettavaksi. Ehkä jatkossa en lue englanniksi Goodreads-arvosteluja, jos ne ovat täynnä näin pahaa mielensä pahoittamista.

Herra Hapuli on yksinäinen ja ujo mies, asuu yksin kasviensa kanssa. Alakerrassa asuu rouva Hopia, jolla on kilpikonna nimeltä Allu. Rouva Hopia voivottelee, miten Allu ei millään kasva. Herra Hapuli saa siitä hienon ajatuksen ja vihjaa Hopialle tietävänsä kilpikonnien kasvamista koskevan salaisuuden. Rouva Hopia lupaa olla Hapulin orja koko loppu elämän ajan. Kekseliäs ja keinoja kaihtamaton on Hapulin suunnitelma saada rouva Hopia itselleen. Allu-kilpikonna saa siitä osansa, mutta onneksi sillekin tulee lopulta happy ending. Ei tässä mitään vikaa, nopea, pikainen lukutuokio aivan toisiin tunnelmiin ja maailmaan, täynnä Quentin Blaken kuvittamia kuvia.

Nostan Annok Iplikin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjassa mennään naimisiin.

Otava 2014 (alunperin 1990)
70s.
kuvitus: Quentin Blake
suomennos: Sami Parkkinen
graafinen suunnittelu Emma Virtasalo
Oma ostos