Tammi 2016Mistä: Arvostelukappale
En ole ennen lukenut Kingiä, enkä ole suuri dekkarien ystävä, mutta kirja vaikutti mielenkiintoiselta joten päätin tarttua haasteeseen.
Kirjan päähenkilönä toimii eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges, jonka päivät kuluvat TV:tä katsellessa ja itsemurhaa hautoessa. Kaikki muuttuu eräänä päivänä, kun Hodges saa kirjeen Mersumieheltä, henkilöltä joka murhasi kahdeksan ihmistä ajettuaan varastetulla Mersulla väkijoukkoon työpörssin edustalla.
Miestä ei ikinä saatu kiinni, ja hän on ottanut tavoitteekseen saada itsemurhaa hautonut Hodges toteuttamaan suunnitelmansa. Asiassa käy kuitenkin täysin päin vastoin, ja Hodgesin etsivän vaistot heräävät uudelleen henkiin ja hän ryhtyy selvittämään Mersumurhaajaa omin avuin.
★★★
Olin todella vaikuttunut kirjasta, enkä meinannut millään lukukerralla malttaa lopettaa lukemista. Juoni tempaa heti alusta tiukasti mukaansa ja pitää otteessaan aina viimeisille sivuille asti. Teksti on niin nopealukuista ja mielenkiintoista, että kirja tuli lopulta ahmittua parissa päivässä.
King on kirjoittanut Mersumurhaajasta erittäin mielenkiintoisen hahmon, ja tämä teki lukukokemuksesta erityisen miellyttävän. Oli mukava päästä myös pahiksen pään sisälle, sillä pelkästä Hodgesin näkökulmasta en olisi kirjaa jaksanut niin innokkaasti lukea.
Valitettavasti loppu sitten lässähti ja pahasti. Viimeisen viidenkymmenen sivun aikana kaikki ongelmat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään, kun ensin on hakattu montasataa sivua päätä seinään Mersumurhaajaa jahdatessa. Loppuratkaisu on sitten jo niin kliseisen lattea, että se menee parodian puolelle. Ehkä se oli Kingin tarkoituskin? En osaa sanoa, sillä en miehen tyylistä enempää tiedä. Joka tapauksessa näin hyvälle kirjalle oli ikävää saada tuollainen anti-kliimaksi lopetukseksi.
Kirjan perusteella vaikutuin Kingin tyylistä ja aion miehen tuotantoa lukea jatkossakin, kenties myös Hodges-trilogian loput osat.
Mitkä on teidän lempikirjoja Kingiltä?
Tommi
Kingin alkupteokset kiehtoivat suuresti uudentyylisinä, mutta heittivät sitten sen verran yliluonnollisen puolelle, jotta lukuinto hiipui. Tämä puhdas trilleri oli jo ajankohtaisuutensakin vuoksi varsin onnistunut normidekkari:)
VastaaPoistaItse en ole dekkareita paljoa lukenut, niin oli itselle hieman haastava arvosteltava, kun genre ei ole tuttu. Kingihän on ilmeisesti viime vuosina siirtynyt enemmänkin kirjoittamaan jännityskirjoja ilman yliluonnollisia elementtejä. :)
PoistaStephen Kingillä on kyllä mahtavia aiheita kirjoilleen, mutta suomennokset ovat olleet niin tökkiviä, että olen siksi jättänyt monta kirjaa lukematta. :( Pitäisi kokeilla alkuperäiskielellä, kaitpa..
VastaaPoistaRekiaron suomennokset tuntuu jakavan mielipiteitä. Osa tykkää kovasti ja joillekin ei sitten uppoa yhtään. Itselle jäi tämän yhden kirjan perusteella aika neutraalit fiilikset.
PoistaKyllähän kirjat kuitenkin aina alkuperäiskielellä parhaita ovat. :) Valitettavasti itsellä ei englanti niin hyvin taivu, että Kingin tiiliskiviä viitsisi alkaa englanniksi lukemaan.
Täytyy sanoa, että tämä on ehkä parasta Kingiä (!!) tämmöselle vähän herkkikselle, joka pelästyy kauhuräminästä. Kuitenkin rakastan kirjailijan tyyliä. Kuvun alla oli herkku.
VastaaPoistaPidin kanssa kovasti Kingin tyylistä tässä kirjassa. Täytyy siis ehdottomasti Kuvun allakin lukea. :)
PoistaTämä on nyt kesken, ja täytyy sanoa, että jännä on! Kingin tuotanto pelottaa, ja pari kertaa jouduin huokaisemaan, ennen kuin uskalsin tämän kirjan avata. :)
VastaaPoistaLuen kovin vähän dekkareita, mutta totta kai Mersumies piti lukea kun sen on kirjoittanut lempparikirjailijani :) Hieman jännitti miten Kingiltä tämä genre sujuu, mutta turhaa huolehdin, sujuihan se.
VastaaPoistaMinun suosikkini Kingin tuotannosta on Musta torni -sarja, se pitäisi ottaa uudelleen luettavaksi. Eipä hänellä oikeastaan huonoja kirjoja olekaan. Toivottavasti innostutte lukemaan muutakin Kingiltä. Liseyn tarina on hieno, hieman erilaista Kingiä sekin, ei pelottavimmasta päästä, mutta upea.