Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Otava 2016
Mistä: Arvostelukappale

Odotin niin saavani tämän kirjan käsiini ja kun kirjaan tartuin, olin todella odottavaisilla mielillä. Kirjaa on kuvattu "sukupolven ääneksi", mitä nyt en itse ehkä tässä yhteydessä käyttäisi, koska kirjassa suorastaan ironisoidaan tuo sana. Rakkaus niinku kuvaa mielestäni vain yhtä ihmisryhmää tietyn sukupolven sisällä. Toisaalta taas nykypäivänä onkin hyvin vaikeaa kirjoittaa jostain tietystä ikäryhmästä laajana kokonaisuutena, koska yhtenäiskulttuuri on hiipunut.

Kirjan päähenkilö Joona on kolmekymppinen mies, joka on menettänyt työnsä toimittajana, sekä luottotietonsa ja päätynyt sen myötä asumaan isänsä ja tämän vaimon luokse. Kustantaja ehdottaa Joonalle, että Joona kirjottaisi kirjan. Joonalla lyö pää tyhjää, kunnes keksii mielestään nerokkaan idean. Hän nauhoittaa kaikki käymänsä keskustelut ja litteroi ne kirjaksi.

Joonaa ahdistaa hänen isänsä omaelämänkerrallinen kirja, jonka on viimein lukenut. Hänen isäänsä on tituleerattu Suomen Knausgårdiksi - tosin Joona on siitä hieman eri mieltä. Joona on tietysti isänsä kirjassa mukana ja kokee, että kirja antaa liiankin rehellisen kuvan hänen elämäntilanteestaan.

Joona kyseenalaistaa koko minäkeskeisen asenteen, joka hänen isänsä kirjassa on. Joona tuntee olevansa itse hyvin erilainen kuin isänsä. Kuitenkin keskusteluja seuratessa ilmenee hyvin selvästi, että Joonan puheenaiheena on, kukas muukaan kuin hän itse. Voisin kuvitella Joonan keskustelukumppanien tuskastuvan siitä itsekeskeisyyden määrästä, ja tuleehan se joissain keskusteluissa hyvin ilmikin. Masentunut Joona onkin hyvin samanlainen kuin hänen parjaama isänsä.

Rakkaus niinku on siis todellakin pelkästään keskusteluja, joita Joona käy mm. isänsä ja kavereidensa kanssa, sekä nettikeskustelut SAD91RL nimimerkin takana kirjoittavan naisen kanssa.  Kirja on siis kieliasultaan aika poikkeava, koska keskustelut käydään puhekielellä. Keskustelujen autenttisuudesta ei voi mennä takuuseen Joonan ohjaillessa keskusteluja haluamallaan tavalla.

Päähenkilö Joona on joitakin kirjaa lukiessa ärsyttänyt, mitä en sinänsä ihmettele, hänen ollessa hyvin itsekeskeinen, pessimistinen ja kyseenalaistaa oikeastaan kaiken. Joissain asioissa se onkin hyvä, esimerkiksi maailman ylikansoitus nousee kirjassa esiin. Joona vaikuttaa tyytymättömältä lähes kaikkiin asioihin, jonka myötä kirjan keskusteluissa nouseekin esiin hienoja pohdintoja.

Rakkaus niinku tuo esiin minkälaisessa tyhjyydessä ja minä-minä-maailmassa elämme. Kuinka me suurin osa loppujen lopuksi välitetään vain omista jutuistamme. Kuinka itsekeskeiseksi maailma on muuttunut.

Ironiaa ja satiiriahan tässä kirjassa on vaikka muille jakaa. Kirja kävi kuitenkin loppua kohti puuduttavaksi ja sai uuvuksiin. Tekstin on tarkoitus tuottaa ajatuksia ja itselläni se toki alkuun tuottikin. Jossain vaiheessa vaan aivot meni jumiin tän kirjan kanssa ja jollain tapaa turruin siihen. Ehkä luin Rakkaus niinkun liian nopeasti, se olisi varmasti vaatinut aikaa. Tästä kirjasta on todella vaikea kirjottaa ja menikin hetki miettiessä mitä tästä sanoisin.

Kirja kuitenkin tempaisi mukaansa ja jokainen keskustelu piti lukea loppuun, ei niitä pystynyt jättämään kesken, jos kirja piti laskea alas.

Jotkut taas voivat kokea kirjan tekstin liian vieraaksi puhetyylin myötä, mutta siitä tullaankin tähän, että kirja on aikalailla suunnattu pienelle ihmisryhmälle. Itse en siihen ryhmään kuulu, joten en ehkä ihan täysin saanut tästä kirjasta irti sitä, mitä siitä voisi saada. Osa kirjan jutuista meni itseltä ohi.

Kirjan voisi sanoa olevan aika passeli kolmekymppisille korkeakoulutetuille hipstereille. Eli siis mun mielestä kirjan kohderyhmä on aika pieni, en voi nähdä vaikka oman äitini nauttivan tästä kirjasta, tai jonkun Keski-Suomalaisen maanviljelijän. Toisaalta, miksi tarttisikaan? Uskon kirjan kuvaavan aika hyvin intellektuellien kolmekymppisten pääkaupunkiseudulla asuvien elämää.

Teemoja kirjassa nousi esille paljon, tuoreita ilmiöitä, sekä paljon asioita joista parhaillaan käydään keskustelua. Joona myös kyseenalaistaa keskusteluissaan työn merkityksen, jossa taas korostuu tietynlainen sukupolvien välinen kuilu ymmärtää toisiaan näissä asioissa. Joonan isän vaimo Sirpa paiskii duunia kotona viikonloppunakin, vapaa-ajallaan koska "mie tykkään tehä työtä".

Ihan näppärä kuvaus nettimaailman sivussa varttuneista kolmekymppisistä, joka varmaan toimii kohderyhmälleen paremmin, kuin itselleni. Suosittelen kirjaa epätyypillisestä formaatista kiinnostuneille uteliaille ihmisille, joita kiinnostaa myös ajatuksia herättävä teksti.

Rakkaus niinkun julkkarit oli muuten niinku Cafe Mascotissa, joka toimii kirjassakin tapahtumapaikkana. Julkkareissa esiintyi Paperi T, joka myöskin kirjassa mainittiin moneen otteeseen.

Omppu kirjoitti tästä pitkän ja hienon tekstin, Krista piti kirjaa yhtenä syksyn kiinnostavimmista uutuuksista, Tuomas piti kirjaa mainiona ja helppolukuisena.

Tiia