Lokakuun kevyimmät kirjat (fyysisesti ja sisällöltään)

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava 2013
174s.

Pakko myöntää, Riikka Pulkkisen vakavammat teokset eivät ole tuttuja. Nimi on kuitenkin jäänyt mieleen kytemään ja alennusmyynnistä löytyi Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Iiris Lempivaara on Riikka Pulkkiselta hieman erilainen aluevaltaus, komediaa.

Kirjan kuviot ovat sitä tyypillistä chick litiä. Iiris on 28-vuotias koulupsykologi ja hän odottaa vihdoin Aleksin jo kosivan, seitsemän yhteistä vuotta takana. Aleksi ei kosi, vaan kertoo ettei rakastakaan – ei ehkä koskaan rakastanut. Seuraa nettideittailua, exän vakoilua, ystävään tukeutumista, korkokenkiä ja shoppailua.

Kirjan syövereissä aistin vahvaa parodiaa monesta asiasta. Genrelle tyypillisesti henkilöt jäävät hyvin ohuiksi, mutta ei näiltä syvällisempää osaa edes kaivata. Ennalta-arvattava ja kliseinen Iiris Lempivaara on, mutta se ei tullut yllätyksenä, enkä pidä sitä huonona, sillä se kuuluu oleellisesti chick litiin. Vaikkei Iiris Lempivaara tarjoa mitään uutta, se turvaa kuitenkin viihdyttävän lyhyen, nopeasti ohi olevan lukupakkauksen.

Suomalaisena chick-litinä tämä ilahduttaa laadullisesti. Kieli on kivasti soljuvaa ja elävää, hauskaa. Juuri sellaista, kuin mitä odotin saavani kun kirjaan tartuin. Kokemukseni suomalaisen hömppäkirjallisuuden parissa eivät oikein ole onnistunut vakuuttamaan. Riikka Pulkkinen todisti, että kyllä tällaista kevyttä kirjallisuutta voi suomalainenkin osata kirjoittaa.

♥♥♥

Tiia

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Atena 2016

200s.
e-kirja

Törmäsin kirjaan Bookbeatissa ja kuvaus herätti mielenkiinnon, vaikka kevyt viihdekirjallisuus ei itselle ominta genreä olekaan.

Kirja kertoo melko vaiheikkaasti sinkkuelämän hyvistä ja huonoista puolista. Vapaana ollessaan voi tehdä mitä huvittaa, mutta yhden illan säätöjen perään ei ole kiva jäädä ruikuttamaan. Ikävää on myös, kun paljastuu, että mies johon on palavasti ihastunut, onkin homo.

En osannut odottaa kirjalta oikein mitään, mutta se paljastui ihan viihdyttäväksi ja tuli luettua melko nopeasti. Joissain kohdissa tuli naurettua Rönkkösen huumorille jopa ääneen, joka on melko harvinaista minulle kirjoja lukiessa. Kirjan aihe kantoi mukavasti alusta loppuun, eikä kerennyt alkaa puuduttaa. Voisi sanoa, että kirja oli tuollaisenaan juuri sopivan pituinen.

Kokonaisuutena ihan mukava hömppävälipala, omassa genressään oikein toimiva. Voisin lukea Rönkköstä tämän teoksen perusteella jatkossakin.

♥♥♥½
Tommi

Stephen King: Mersumies

Tammi 2016
Mistä: Arvostelukappale

En ole ennen lukenut Kingiä, enkä ole suuri dekkarien ystävä, mutta kirja vaikutti mielenkiintoiselta joten päätin tarttua haasteeseen.


Kirjan päähenkilönä toimii eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges, jonka päivät kuluvat TV:tä katsellessa ja itsemurhaa hautoessa. Kaikki muuttuu eräänä päivänä, kun Hodges saa kirjeen Mersumieheltä, henkilöltä joka murhasi kahdeksan ihmistä ajettuaan varastetulla Mersulla väkijoukkoon työpörssin edustalla.

Miestä ei ikinä saatu kiinni, ja hän on ottanut tavoitteekseen saada itsemurhaa hautonut Hodges toteuttamaan suunnitelmansa. Asiassa käy kuitenkin täysin päin vastoin, ja Hodgesin etsivän vaistot heräävät uudelleen henkiin ja hän ryhtyy selvittämään Mersumurhaajaa omin avuin.

★★★

Olin todella vaikuttunut kirjasta, enkä meinannut millään lukukerralla malttaa lopettaa lukemista. Juoni tempaa heti alusta tiukasti mukaansa ja pitää otteessaan aina viimeisille sivuille asti. Teksti on niin nopealukuista ja mielenkiintoista, että kirja tuli lopulta ahmittua parissa päivässä.

King on kirjoittanut Mersumurhaajasta erittäin mielenkiintoisen hahmon, ja tämä teki lukukokemuksesta erityisen miellyttävän. Oli mukava päästä myös pahiksen pään sisälle, sillä pelkästä Hodgesin näkökulmasta en olisi kirjaa jaksanut niin innokkaasti lukea.

Valitettavasti loppu sitten lässähti ja pahasti. Viimeisen viidenkymmenen sivun aikana kaikki ongelmat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään, kun ensin on hakattu montasataa sivua päätä seinään Mersumurhaajaa jahdatessa. Loppuratkaisu on sitten jo niin kliseisen lattea, että se menee parodian puolelle. Ehkä se oli Kingin tarkoituskin? En osaa sanoa, sillä en miehen tyylistä enempää tiedä. Joka tapauksessa näin hyvälle kirjalle oli ikävää saada tuollainen anti-kliimaksi lopetukseksi.

Kirjan perusteella vaikutuin Kingin tyylistä ja aion miehen tuotantoa lukea jatkossakin, kenties myös Hodges-trilogian loput osat.

Mitkä on teidän lempikirjoja Kingiltä?

Tommi

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Tammi 2016
Mistä: Arvostelukappale

Kyseessä on tekijöiden uudelleen kirjoittama laitos vuonna 2001 ilmestyneestä kirjasta. Uusi laitos on juoneltaan lähempänä Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2003 esitettyä näytelmää Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Alkuperäisteoksen on kuvittanut Markus Majaluoma ja uuden version Salla Savolainen.

Kattilakosken perhe (äiti Hanna, isä Matti ja tytöt Heinähattu ja Vilttitossu) ovat vuokranneet huvilan, Villa Commodorin lähteäkseen lomalle. Kylän poliisit Rillirousku ja Isonapa taasen ovat saaneet arpajaisvoittona konstaapelien kevätriehasta viikon oleskelun mökillä nimeltään Villa Myssy.

Hanna Kattilakoski halusi irti arjesta, mahdollisimman kauas Alibullenin neitien tuulihatuista ja epä-älyllisistä konstaapeleista. Konstaapelitkin ovat erittäin tyytyväisiä saadessaan viikon lomaa Kattilakoskista. Kuinka ollakaan, Villa Myssy ja Villa Commodore ovat naapuritonteilla. Vaan naapuritontin asukkaiksi paljastuvatkin erikoiset Rubensin veljekset, itse taiteilijat. Taidemaalari Kustaa Rubens ja hänen veljensä Adam Rubens. Hanna on innoissaan saadessaan taiteilijat naapureiksi, Heinähattu ja Vilttitossu taasen tutkivat salapoliisin elein veljeksiä varmoina näiden olevan vankikarkureita, Matti taas ihmettelee miksi Adamin nenä näyttää niin tutulta. Kenellä on samanlainen?

★★★½

Olen lapsuudessani lukenut Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja ja pitänyt niistä. Saattaa olla, että nyt pidin kuitenkin enemmän. Kirja oli raikas, uusi kuvitus oli mieleeni, vaikkakin oli todella erilainen, kuin mihin olen lapsena tottunut. Kirja oli hauska ja viihdytti aikuistakin lukijaa. Hahmot olivat koomisia juuri oikealla tavalla, varsinkin Rubensin veljekset. Teksti on hauskaa ja kevyesti eteenpäin soljuvaa.

Ensimmäinen Heinähattu ja Vilttitossu ilmestyi jo vuonna 1989 ja kyllä vielä tänäkin päivänä suosittelen vanhempien lukevan näitä lapsille tai sitten itse luettavaksi pienille lukijoille.

Tiia

James Bowen: Katukatti Bob ja Bobin maailma

Arvostelussa nyt kaksi kirjaa. Katukatti Bobin olen lukenut jo vähän keväämmällä, mutta yritin siitä kirjoittaa tähän lyhyesti. Teksti ei jäänytkään niin lyhyeksi, joten otin myös ensimmäisen kirjan kunnolla mukaan tähän tekstiin.

WSOY 2014

Katukatti Bob kertoo James Bowenin, toipuvan huumeaddiktin tarinaa. Entinen elämä narkkarina jatkui vuosia, kunnes James tapasi Bobin. Oranssin kissan, joka tarvitsi hänen hoivaansa. Vaikka James aristelee kissan pitämistä itsellään, koska yrittää vasta toipua riippuvuudestaan, he löytävät kuitenkin tiensä toistensa sydämiin. Bobista on Jamesille apua rahan tienaamisessa, heidän myydessä Big Issue-lehteä. Kirja valaisee hyvin minkälaista on työskenellä kaduilla, jossa ei aina ole turvallista, milloin mistäkin syystä.

★★★★

Tarina on toki varmasti siloteltu ja kaunisteltu, koska entisen narkkarin tarinasta on haluttu vetävä. Kirjassa on siis loppujen lopuksi aika vähän kerrottu Jamesin heroiini-ajoista. Syyksi epäilen, että James ei edes välttämättä niistä ajoista kauheasti halunnutkaan kirjoittaa, koska on sen maailman jo taakseen jättänyt. Lisäksi tarinasta on varmasti haluttu tehdä myyvempi.

WSOY 2015

Bobin maailma-kirjassa parivaljakon tarina jatkuu. James on saanut elämälleen uuden suunnan huolehtiessaan Bobista.  James myy Big Issue-lehteä ja toimeentulo on vähän turvatumpi suosion ansiosta. Kirjan aikana James pääsee myös eroon korvaushoidostaan.  Elämä kaduilla ei ole helppoa ja riesana on varkaat ja välillä Bobiin inhottavasti suhtautuvat ihmiset. Kirjassa kuvataan myös heidän suurta suosiotaan ja aikaa, jolloin James kirjoitti Katukatti Bobin. Kirjassa valotetaan hieman enemmän Jamesin arkea ennen Bobia, kun hän eli vielä kodittomana.

★★★

Kirjojen teksti on yksinkertaista ja helppolukuista. Jaksoi ilahduttaa hyvin kahden kirjan verran. Kumpikin kirja sympaattinen selviytymistarina, ja toivottavasti luo uskoa muihinkin epätoivoisessa tilanteessa oleviin. Kirjat ilahduttivat ja hymyilyttivät. Suosittelen kaikille eläinten ystäville ja kaikille jotka kaipaavat kevyttä lukemista.






Osallistun näillä ja muutamalla muulla kirjalla Katvealueen kirjavat kissat- lukuhaasteeseen. 

Tiia

Heli Slunga, Jaana Seppänen: Lapin Lolita

Kirja kertoo kolmesta henkilöstä. Yksi heistä on 18-vuotias Irene, joka on muuttanut pohjoisesta Helsinkiin. Hänen aikeinaan on huutokaupata neitsyytensä. Toinen päähenkilö on vironvenäläinen Nadja, strippari ja prostituoitu, joka koittaa tienata rahaa Virossa asuvalle tyttärelleen.  Nadjan unelma on asua Suomessa ja elää aviossa. Kolmas hahmo on Johtaja, mies joka janoaa nuoruuden viattomuutta.

WSOY 2016

Tarttuessani kirjaan minulla oli tietyt odotukset sitä kohtaan. Rehellisesti sanottuna, en odottanut erityisen paljon. Kirjailijat eivät olleet minulle entuudesta tuttuja, mutta kirjan aihe kuitenkin kiinnosti. En ole bitch-littiä ennen lukenut, en ollut siitä ennen kuullutkaan. 

★★★

Kirja oli minulle vaikea arvioida, se oli mielestäni ihan okei. Toisaalta se myös tarjosi yllättävän paljon, joten voisin sanoa reilusti, että pidin kirjasta. Olen kuullut kirjan herättäneen joissakin suuriakin tunteita, vihaa ja suuttumusta. En ihmettele sitä sinänsä, sillä kirja saattaa olla joillekin liian roisia luettavaa. Itse olen jollain tapaa kai vähän häiriintynyt, kun teksti ei minulle tuottanut ongelmia. 

Kirjassa käytetty kieli on hienoa, murretta on käytetty hienosti hyväksi. Itse lukeudun niihin muutamiin jotka eivät pidä murteiden lukemisesta ja kirjan alussa tunsin hetken jo tuskautuvani. Onneksi jatkoin lukemista. Pakko myöntää, tykästyin. 

Pidin eniten Johtajan sekä Irenen osuuksista. Nadja ei niin hahmona sytyttänyt ja varsinkin alussa hänen kappaleidensa lukeminen tökki. Olisin kaivannut ehkä lisääkin Johtajan osuuksia, mutta tosiaan tämähän olikin bitch lit-kirja. Kirjassa on moniulotteinen kerronta.

Mielestäni kirjasta löytyy muutakin kun vain ulkokuori, räävittömyys. Kirjassa kuvataan rehellisesti kahta naista, ja vaikka välillä saattaisi tuntua, ettei henkilöt olisi todellisia, niin valitettavasti kuitenkin on. Tarkoitan, tätä tapahtuu oikeasti.  Minä näin Irenessä erään ihmisen.  

Tiia