Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi

Voih, tässä kirjassa lepää niin silmä kuin mielikin.

Sämpy on kolmevuotias maatiaiskissa, jonka elämää kirjassa seurataan hienoin kuvin. Vaikka Sämpy on maatiaiskissa, todella paljon on kyllä norjalaisen metsäkissan näköä, joka jo takakannessa mainitaankin. Sämpy perheineen ja kissakavereineen asuu Oulun seudulla, joka näkyy kirjassa murteena. Lyhyet kuvatekstit toimivat hauskoina tilannekatsauksina, Sämpyn näkökulmasta tietenkin. Kirjassa edetään Sämpyn vuotta keväästä kesään, syksyyn ja viimein kylmään talveen. Keväällä herää mielenkiinto tutkimusmatkoille, Sämpy kieriskelee hietikolla ja talviturkki ohenee ohenemistaan. Kesän tullessa on turkki ohentunut sopivasti ja Sämpy tekee pitkiä retkiä sekä jakaa hienoja kissakokemuksiaan kaverinsa Elmerin kanssa. Syksyllä tuodaan karvojen mukana neulasia kotiin ja talvella vastaavasti paksuuntuneeseen turkkiin tarttuneita lumipalloja.

Kuvassa Sämpy ylittää valaanluut leikiten ♥

Sämpy-kissa on valloittanut sydämiä netissä. Hyväntuuliset kuvat ja ilmeikkään Sämpyn mietteet ovatkin keränneet jo 20 000 tykkäystä Facebookissa. Tähän kirjaan on koottu Riikka Hedmanin upeita kuvia painettuna hyvälaatuiselle paperille. Kirjassa esiintyy useeaan otteeseen myös yllä mainittu Elmeri, jonka kanssa pidetään pesutuokioita ja painitaan niin kesällä, kuin talvellakin. Kirjassa nähdään myös perheen kolmas kissa, Nelli, josta Sämpy ei niinkään pidä. Tähän asetelmaan pystyn samaistumaan, meilläkin kolme kissaa, kaksi poikaa ja yksi neitokainen. Pojat leikkivät ja painivat keskenään runsaasti, sekä jokapäiväisesti söpöilevät yhdessä - Bertta-tyttö taas jää täysin ilman poikien huomiota.

Sämpy on kaunis valokuvakirja, jossa on hyvänlaatuiset kuvat, joista suorastaan aistii vuodenajat hyvin vahvasti. Kirja takaa hyvän mielen ja kuvia ja tekstejä palaa jälkikäteenkin tutkailemaan, niin sympaattisia ne ovat. Vastedes jatketaan Sämpyn seuraamista Facebookissa, niin saadaan jatkossakin osamme näistä ihanista kuvista ja Sämpyn hauskoista ajatuksista. Murre sopii kirjaan mainiosti. Riikka Hedman on toteuttanut hienon työn.

♥♥♥♥

Mahtava lahja kissaihmisille, vaikkapa pukinkonttiin! Niihä ne mainoksissaki tuppaa sannoo.

Vaikka hieman päälle 160-sivuinen kirja onkin nopealla selauksella selattu läpi, se kestää kyllä useammankin lukukerran. Itse olen kuviin jo palannut muutamaankin otteeseen. Sämpy-faneille ehdoton suositus.

Kustantamo S&S 2016
Arvostelukappale

Tiia

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

WSOY 2016

Mistä: Arvostelukappale

Veljeni Leijonamielen tarina oli itselleni jo entuudestaan tuttu. Olen omistanut kirjan lapsuudessani ja se oli ihan lempikirjojani Ronja Ryövärintyttären lisäksi. Tarina on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan hieman kirjan juonta.

Kirjan päähenkilönä toimii 10-vuotias Korppu, joka on sairastanut pitkään ja kuolema kolkuttelee jo oven takana. Korppu kuvataan tummaksi ja hinteläksi, toisin kuin 13-vuotias veli Joonatan. Joonatan on terve ja kaunis. Veljekset ovat läheisiä ja rakastavat toisiaan suuresti. Joonatan on lohduttaessaan kuoleman kielissä käyvää Korppu-veljeään kertonut, että Korppu pääsee pian Nangijalaan – paikkaan johon mennään kun kuolee. Veljesten kotona syttyy tulipalo, uhkarohkea Joonatan pelastaa Korpun ja hyppää ikkunasta Korppu sylissään. Korppu jää henkiin, mutta Joonatan kuolee. Ei kulu kauaakaan, kun Nangijala kutsuu Korppuakin.

Nangijalassa hän tapaa taas veljensä ja on onnensa kukkuloillaan. Hän asuu veljensä kanssa Kirsikkalaaksossa, pienessä talossa. Joonatan on vakuuttanut, että Nangijalassa kaikki on hyvin. Sairaat ovat terveitä ja kärsimys on poissa. Pian paljastuukin, että Nangijalan toisessa laaksossa, Ruusulaaksossa kaikki ei olekaan ihan niin hyvin...

Ruusulaaksossa on vallassa paha Tengil, jota vastaan Korppu ja Joonatan käyvät taistoon.

Veljeni Leijonamieli on tarina rakkaudesta, kumppanuudesta, hyvästä ja pahasta, kuolemasta, rohkeudesta ja pelosta. Se on jotain ainutlaatuista ja tarjoaa aikuiselle lukijalle ulottuvuuksia, joita eivät ehkä lapset ymmärrä. Pienenä spoilerina, kirjan lopussa veljekset tekevät yhdessä itsemurhan, Joonatanin halvaantuessa. Korppu ottaa Joonatanin selkäänsä ja he hyppäävät rotkoon, kohti Nangilimaa – paikkaa johon mennään kun kuolee Nangijalassa.

Astrid Lindgren on osannut kirjoittaa päähenkilöstä Korpusta uskottavan, teksti tuntuu siltä, että se tulisi oikeasti 10-vuotiaan itseään vähättelevän ja isoveljeään ihannoivan pikkuveljen suusta. Korppu pitää itseään pelokkaana, mutta kirjan aikana paljastuukin, että hänhän on rohkea. Eikä mielestäni jää kakkoseksi urhoolliselle veljelleen. 

Monilla aikuisilla lukijoilla on varmasti kyyneleet herkässä tätä lukiessa. Kirja on surumielinen, mutta silti kaunis, toivoa täynnä ja upea seikkailu. Suhtaudun kirjaan edelleen samoin, kuin nuorempana, se on hyvälle mielelle saava seikkailu. Vaikken selkeästi muistakaan mitä kirjasta lapsena olen ajatellut, muistoissani se on aina ollut kirja, jonka miettiminen saa pienen hymyn huulille.

Kirjaa syvällisemmin pohtiessa pintaan nousee ajatuksena se, että kirja on tarkoitettu kuvaukseksi siitä, miten paha voi luikerrella hyväänkin paikkaan – Nangijalaan. Onko paikkaa, jossa pahuutta ei olisi? Nangijalassa kuolleet päätyvät Nangilimaan, ne samat Tengilin sotilaat ja itse Tengilkin. Kuinka kauan Nangilima pysyy rauhan tyyssijana?

★★★★½

Kirja lukeutuu edelleen suosikkeihini Astrid Lindgrenin kirjoista yhdessä Ronja Ryövärintyttären kanssa.

Tiia

Justin Thomas: Hanoi Rocks '82-'84

Like 2016
Mistä: Arvostelukappale

Hanoi Rocks '82-'84 on brittivalokuvaaja Justin Thomasin valokuvista koostettu kirja Hanoi Rocksin kultavuosista. Kirjassa on kuvia mm. yhtyeen Intian ja Israelin reissuilta, sekä lukuisista kuvaussessioista eri puolilta Englantia. Kirja julkaistiin Hanoi Rocksin juhlavuoden kunniaksi, tänä vuonna tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä; kun ensimmäinen Hanoi Rocksin levy Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks julkaistiin.

Kirjan julkaisun aikoihin järjestettiin Turun Logomossa ja Helsingin Kaapelitehtaalla myös Thomasin valokuvanäyttely Hanoi Rocksista.

Kirjan valokuvista suurin osa on todella hienoja ja vaikuttavia. Thomasin anekdootit lisäävät runsaasti mielenkiintoa kuvien selaamiseen, sillä useiden kuvien taustalla on jokin mielenkiintoinen tarina.

Kirja on paitsi valokuvakirja, myös mainio minihistoriikki Hanoi Rocksista Justin Thomasin näkökulmasta. Thomasin muisteluissa on esillä muutamia hauskoja kommelluksia bändin kultavuosilta.

★★★★

Tommin mielestä loppua kohden Thomasin jatkuva musiikkikirjoille tyypillinen ylistäminen, tässä tapauksessa Hanoi Rocksia kohtaan, alkaa puuduttaa. Kerta toisensa jälkeen Hanoi Rocks soitti yhden parhaista keikoistaan, mutta ikinä yleisö ei tajunnut setin hienoutta, koska kuuntelivat vain huonoa musiikkia. Tommin mielestä myös mustavalkoisia kuvia oli hieman turhan paljon suhteessa värillisiin, mutta se ei juuri hienoa katselukokemusta latistanut.

Tiian mielestä taas kirjassa ei liikaa korostunut kehuminen, vaan se nimenomaan tietysti kuuluu tällaisille kirjoille. Tässä asiassa siis täysin eriävät mielipiteet. Tiiaa ei myöskään mustavalkoiset kuvat häirinneet millään tapaa, päinvastoin niistä oli aistittavissa jotain tietynlaista tunnelmaa ja useat mustavalkokuvat näyttivätkin paremmilta.


Eriävistä mielipiteistä huolimatta kumpikin pidimme kirjasta.

Tiia & Tommi 

James Bowen: Katukatti Bob ja Bobin maailma

Arvostelussa nyt kaksi kirjaa. Katukatti Bobin olen lukenut jo vähän keväämmällä, mutta yritin siitä kirjoittaa tähän lyhyesti. Teksti ei jäänytkään niin lyhyeksi, joten otin myös ensimmäisen kirjan kunnolla mukaan tähän tekstiin.

WSOY 2014

Katukatti Bob kertoo James Bowenin, toipuvan huumeaddiktin tarinaa. Entinen elämä narkkarina jatkui vuosia, kunnes James tapasi Bobin. Oranssin kissan, joka tarvitsi hänen hoivaansa. Vaikka James aristelee kissan pitämistä itsellään, koska yrittää vasta toipua riippuvuudestaan, he löytävät kuitenkin tiensä toistensa sydämiin. Bobista on Jamesille apua rahan tienaamisessa, heidän myydessä Big Issue-lehteä. Kirja valaisee hyvin minkälaista on työskenellä kaduilla, jossa ei aina ole turvallista, milloin mistäkin syystä.

★★★★

Tarina on toki varmasti siloteltu ja kaunisteltu, koska entisen narkkarin tarinasta on haluttu vetävä. Kirjassa on siis loppujen lopuksi aika vähän kerrottu Jamesin heroiini-ajoista. Syyksi epäilen, että James ei edes välttämättä niistä ajoista kauheasti halunnutkaan kirjoittaa, koska on sen maailman jo taakseen jättänyt. Lisäksi tarinasta on varmasti haluttu tehdä myyvempi.

WSOY 2015

Bobin maailma-kirjassa parivaljakon tarina jatkuu. James on saanut elämälleen uuden suunnan huolehtiessaan Bobista.  James myy Big Issue-lehteä ja toimeentulo on vähän turvatumpi suosion ansiosta. Kirjan aikana James pääsee myös eroon korvaushoidostaan.  Elämä kaduilla ei ole helppoa ja riesana on varkaat ja välillä Bobiin inhottavasti suhtautuvat ihmiset. Kirjassa kuvataan myös heidän suurta suosiotaan ja aikaa, jolloin James kirjoitti Katukatti Bobin. Kirjassa valotetaan hieman enemmän Jamesin arkea ennen Bobia, kun hän eli vielä kodittomana.

★★★

Kirjojen teksti on yksinkertaista ja helppolukuista. Jaksoi ilahduttaa hyvin kahden kirjan verran. Kumpikin kirja sympaattinen selviytymistarina, ja toivottavasti luo uskoa muihinkin epätoivoisessa tilanteessa oleviin. Kirjat ilahduttivat ja hymyilyttivät. Suosittelen kaikille eläinten ystäville ja kaikille jotka kaipaavat kevyttä lukemista.






Osallistun näillä ja muutamalla muulla kirjalla Katvealueen kirjavat kissat- lukuhaasteeseen. 

Tiia

William S. Burroughs: Kissa sisälläni

 "Suhteeni kissoihin on pelastanut minut kuolettavalta, läpitunkevalta tietämättömyydeltä." - William S. Burroughs

Sammakko 2005

William S. Burroughs on tunnettu muuna kuin kissaihmisenä. Hän lukeutuu kuuluisimpiin beat-sukupolven kirjailijoihin. Tämä pieni kirja pitää sisällään muistelmia Burroughsin kissoista ja ylipäätänsä elämästä kissojen kanssa. Vaikka kirja onkin lähinnä kokoelma pohdintoja, muisteluita ja unia kissoista, niin muisteluissa on myös kronologiaa, josta selviää Burroughsin kissojen eri vaiheita.

Burroughsista tuli kissaihminen, kun kissat asettuivat hänen luokseen. Hän arvostaa kissoja enemmän kuin koiria ja vielä koiriakin vähemmän hän arvostaa ihmisiä.  Tähän asetelmaan pystyn samaistumaan.

"Mikä meni niin hirveällä tavalla vikaan kesykoirien kohdalla? Ihminen muokkasi kesykoiran omaksi pahimmaksi kuvakseen... omahyväiseksi kuin lynkkausjoukkio, nöyristeleväksi ja turmeltuneeksi, täynnä inhottavimpia ulosteisiin liittyviä perversioita... ja yrittääkö joku toinen eläin nussia jalkaasi?"

Burroughsin herkkä puoli tulee esiin ja kirja paljastaa miehen rakkauden kissoja kohtaan, sekä pehmeämmän puolen kuin mitä monet tuntevat.

★★★★

Kirja poikkeaa jokseenkin miehen muusta tuotannosta, jossa näkyy vahvasti väkivalta ja huumeet. Erilaisuudesta huolimatta teosta voi kuitenkin suositella mikäli pitää Burroughsin muusta tuotannosta.

Kissaihmiselle kirja oli mukava välipala, jonka lukaisi yhdeltä istumalta. Erityisesti Burroughsin kirjojen tavaramerkki, muistelut unista olivat tässäkin kirjassa mielenkiintoista luettavaa.

Tiia & Tommi

Miikka Pörsti: Kaikkien juhla

Miikka Pörstin lastenkirja Kaikkien juhla (Tammi 2016) on ajankohtainen kertomus paljon esillä olleesta aiheesta. Ennakkoluuloista, rasismista, syrjimisestä ja suvaitsemattomuudesta.

Kirjan päähenkilönä on 8-vuotias Kettu-Petteri, jonka elämässä kaikki näyttää olevan ihan hyvin. Hän asuu rivitalossa, jossa asuu kolme hänen ikäistään kaveria ja he leikkivät yhdessä pihalla. Kettu-Petterin maailma mullistuu, kun rivitaloon muuttaa uusi lapsi perheineen, Muhammad, jota kaikki kutsuvat Muhikseksi. Uudessa tyypissä on Kettu-Petterin mielestä jotain outoa, eikä hän oikeen saa päähänsä mitä. Muhis puhuu erikoisesti ja Kettu-Petterin mielestä hän myös haisee. Kettu-Petterin harmiksi hänen kaverinsa ovat eri mieltä ja heidän mielestään Muhis on mukava. Kettu-Petteri pysyy kannassaan, että Muhiksessa on jotain outoa. Hän yrittääkin kääntää kavereitaan Muhista vastaan ilkeillä tavoilla.

   

★★★★

Teksti on sujuvaa ja kirjoitettu kielellä, jota kohdeyleisö ymmärtää. Kirjan takana on tärkeä ajatus ja kirja toimii todella hyvin myös aikuisille lukijoille. Marika Maijalan kaunis ja värikäs kuvitus sopii kirjaan täydellisesti.

Tiia