Okklumeus-lukuhaasteen koonti

Hyllytontun blogissa on tammikuusta asti ollut haasteena lukea mahdollisimman monta Harry Potteriin tai Potter-maailmaan liittyvää kirjaa. Tiinalle kiitos haasteen järjestämisestä. :)

Haasteen lukutasot ovat seuraavat:

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)

1 kirja: Jästi.

2 kirjaa: Surkki.

3 kirjaa: Kotitonttu.

4 kirjaa: Huispaaja.

5 kirjaa: Aurori.

6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,

7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.

8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Saavutin tässä tason Surkki lukemalla haasteeseen seuraavat kaksi kirjaa:

J.K. Rowling:  Harry Potter ja Viisasten kivi 

J.K. Rowling & Jim Kay: Salaisuuksien kammio

Olen suhteellisen tyytyväinen lukusaldooni, vaikka mielummin olisin noussut edes tasolle Kotitonttu. Onneksi en sentään jästi tai ankeuttaja ole. Tarkoituksena on jatkaa Harry Pottereiden parissa tänä vuonna ja viedä sarja (toivottavasti) jopa loppuun asti ensi vuoden puolella. 

Tiia

Helsingin kirjamessut - perjantain tunnelmia

Ensimmäiset kirjamessut takana. Oltiin paikalla ainoastaan yhtenä päivänä, perjantaina, mutta silloin messuilla vierähti lähemmäs kahdeksan tuntia. Olimme suunnittelleet tarkan ohjelman alkuiltaan asti tapahtumista, mutta lähestulkoon kaikkiin jäi menemättä, joko ajanpuutteen tai eksymisen takia. Liian paljon kierrettävää ja kirjoja, liian vähän aikaa. Ainoa suunniteltu tapahtuma johon menimme oli #pojatkinlukee #mitästytöt -paneeli. Sen sijaan Anneli Auerin ja Risto Koo Järvisen haastatteluita päädyimme katsomaan täysin spontaanisti. Sammakon runotunnin missaaminen jäi harmittamaan, kun ei oikeaa lavaa löydetty ajoissa kovasta etsimisestä huolimatta.

Murhalesken muistelmat lukeneena piti mielenkiinnosta jäädä paikalle kuuntelemaan Auerin nähtyämme. Mielikuva Auerista ei juurikaan muuttunut tämän myötä. Rauhallinen haastateltava kaikenkaikkiaan. Kysymyksissä oli aika paljon samaa, kuin katsomassamme Enbuske, Veitola & Salminen -haastattelussa, joten ei tuonut uutta, mutta oli mielenkiintoista nähdä Anneli livenä. Harmi, ettei nähty koko keskustelua. Risto Koo sen sijaan oli kummallekin täysin tuntematon nimi, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen ja Järvisestä välittyi aito kuva.

Kustantajien ja kirjakauppojen tarjoukset olivat mahtavia ja kirjoja tulikin hamstrattua iso kasa. Antikvariaattien hinnat taas tuntuivat siltä, että niihin oli lisätty hieman ilmaa siinä toivossa, että messuilla ne menevät joka tapauksessa kaupaksi.  Erityisesti Sammakon pisteeltä tuli hankittua todella monta kirjaa, kuten kuvasta näkyy. 14 kirjaa, joista 12 uusia. Sämpy-kalenteri, Bukowski-paita ja Sammakon kangaskassi, ei paha.

Kokonaisuutena messut olivat erittäin mukava kokemus, ja ensi vuonna tulee varmasti mentyä uudestaan. Silloin toivottavasti useammaksi päiväksi.

Laura Friman: Etenee- JVG:n tarina

JVG on Jaren ja VilleGallen muodostama rap-duo, joka on varmasti jokaiselle jollakin muotoa tuttu, vähintään nimenä.

Siltala 2016
192s.
Arvostelukappale

Kirjassa käydään läpi JVG:n jäsenten, Jaren ja Villen, lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä vaiheita bändiuralta aina tämän vuoden Blockfest-keikkaan asti.

Jaren ja Villen nuoruus käydään nopeasti läpi, eikä se sisällä mitään maatamullistavaa tietoa kummastakaan jäsenestä. Siitä siirrytään bändin perustamiseen ja siitä seuranneisiin vaiheisiin, jotka ovat kirjan mielenkiintoisinta luettavaa.

Bändin suosio nousi huippuunsa jo debyyttialbumilla Mustaa kultaa, jonka suosiota avitti samana keväänä tullut Suomen maailmanmestaruus jääkiekosta. Bändi kuvailee kirjassa, että kuvittelivat olevansa niin suosittuja, ettei ylemmäksi enää voi päästä. Tämä kuitenkin osoittautui varsin vääräksi luuloksi.

Tämän jälkeen, heikommin menestyneen, jvg.fi-albumin jälkeen JVG päätti perustaa oman levy-yhtiön. Kirjassa kuvataan avoimesti kasvukipuja ja stressiä uuden projektin ympärillä, joka lopulta osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi. Nykyisellään yhtiöllä on lukuisia eri artisteja JVG:n lisäksi, joiden joukossa mm. Sini Sabotage ja Reino Nordin.

Lopullisen läpimurron yhtye koki, kun duon toinen jäsen VilleGalle osallistui kaikille tuttuun Vain Elämää-ohjelmaan. Ohjelman ansiosta JVG nousi suositummaksi kuin kertaakaan aiemmin urallaan.

Lopputeos keskittyy lähinnä JVG:n loputtomaan rundaamiseen suosion huipulla, viikonloppu toisensa perään paikasta toiseen. Keikkakertomukset eivät sisällä juuri mitään yllättävää, vaan keskittyvät lähinnä ylistämään kaksikkoa.

Kokonaisuutena teos on melko pintapuolinen raapaisu, joskin nuorille faneille varmasti varsin mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjan lukuisat kuvat bändistä ovat tyylikkäitä ja tuovat mukavasti lisäarvoa kirjan lukemiseen. Tämä on varmasti hyvä idea joululahjaksi JVG:n faneille, varsinkin kannustimena lukemiseen. Itsekin viihdyin kirjan parissa mukavasti, vaikka JVG itselle hieman etäisempi yhtye onkin.

Tommi

Minikatsaus luettuihin

Viime päivien aikana olen lukenut hyvinkin sekalaisesti kirjoja, ja mietin tällaisen minikatsauksen tekemistä, jossa avaan vähän usempaa kirjaa, koska yksittäisinä en luultavasti saisi niistä kovin pitkiä ja kiinnostavia postauksia. Olen tällä hetkellä vähän jumissa lukemisten kanssa, kun en osaa päättää mitä lukisin. Kyse ei ole siitä, etteikö luettavaa olisi, päinvastoin. Liian paljon vaihtoehtoja, liian vähän aikaa. Siksi olenkin nyt lukenut lyhyempiä ja sekalaisia kirjoja.

Aloitetaan vaikka Dan Fanten runokirjasta Moottorisahasäkeitä. Dan Fante ei ollut ennestään tuttu, mutta hänen isänsä John Fante innoitti kirjoitustaidoillaan Charles Bukowskia, jota rakastan. Dan Fante on kirjailijan uransa ohella toiminut muunmuassa ikkunanpesijänä, postittajana, autonkuljettajana. Moottorisahasäkeitä iski johonkin heikkoon kohtaani ja onnistui tehtävässään. Aion palata sen pariin pian uudelleen. Olen halunnut lukea enemmän runoja ja tässä tarjoutui siihen oiva tilaisuus. Olisin toivonut kirjan olevan pidempi tai vähintään, että saatavilla olisi ollut enemmän Fantea. Fanten kirjasta välkkyy tuskaa, mutta myös huumorin kautta. Runoja juuri sellaisena, kun niitä haluankin lukea, elämänmakuisina ja -tuntuisina. Takana on vuodet pullon ääressä viinan ja seksin kyllästämässä elämässä ja nykyisyydessä vaimo, lapsi ja raitis elämä.

Sammakko 2009

61s. 

Oma ostos

Luin myös Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan, jos sitä nyt voi lukemiseksi oikeastaan sanoa. Hugleikur Dagsson on islantilainen huippusuosittu sarjakuvataiteilija ja tässä kirjassa hän on piirtänyt omat tulkintansa tunnetuista kirjoista. Kirjan selaamisessa ei montaa tovia vierähdä, tai pikemminkin edes montaa minuuttia. Kertakäyttöhupia, joka ei kuitenkaan omaan huumorintajuuni onnistunut iskemään miekkaansa. Ei innostanut. Ehkä kuitenkin vielä kokeilen Dagssonilta jotain muutakin. Dagsson muuten pyörähtää Helsingin kirjamessuilla. 

Atena Kustannus 2014
~100s.
Oma ostos

Lisäksi sain juuri luettua William Shakespearen Romeon ja Julian, joka lienee maailman tunnetuin rakkaustarina. Romeo ja Julia ei juuri esittelyjä kaipaa. Romeon ja Julian tarina on muuten alkujaan Luigi da Portan 1520-luvulla kirjoittama novelli, jonka pohjalta Shakespeare kirjoitti näytelmänsä. Yllätyin kirjan ollessa vain reilut 130 sivuinen. Kirjan kieli on runomuodossa kirjoitettua ja varmaan ainakin osittain nykyaikaistettua? Väsyneenä teksti oli hieman vaikealukuista, mutta tutustumisen arvoista.



Otava 2013
134s.
Oma ostos

Nina Hemmingssonin sarjakuvakirja Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt veti puoleensa hauskan kannen ja lupaavan kuvauksen perusteella. Hemmingssonista kerrottiin, ettei hän kaunistele tai arkaile sanoa asioita, vaan kertoo ne omalla räävittömällä tyylillään. Nina Hemmingsson tunnetaan Ruotsissa terävästä ja hauskasta yhteiskuntakritiikistään ja hänen sarjakuvansa rikkoo stereotypioita ja viljelee komiikkaa. 

Kirjassa käsitellään masennusta, seksiä, parisuhteita ja kaikki kirjan hahmot tuntuvat olevan hieman vinksahtaneita. Se on sarkastinen ja hyvin suorasanaisen rehellinen. Kuvitus oli hauskan omaperäistä ja synkeää. Kirja viihdytti ihan hyvin, vaikkei miksikään ikisuosikiksi jäänytkään. Ehkä kuitenkin onnistui innoittamaan kiinnostusta sarjakuviin?

WSOY 2011
126s.
Oma ostos

J.R.R. Tolkienin Seppä ja satumaa on lyhyt ja viehkeä satukertomus. Seppä saa tietämättään lahjaksi satumaasta peräisin olevan tähden, jonka myötä hän saa mahdollisuuden vierailla satumaassa taikavoimien ja satumaan kuningattaren luona. Seppä kantaa tähteä otsassaan, kunnes tulee aika luopua siitä ja antaa se seuraavalle. 


WSOY 2001
55s.
Oma ostos

Tiia

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Luin kirjan Bookbeatista ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kuunnella se äänikirjana – tajusin vasta jälkikäteen, että äänikirjan lukee Auer itse. Se olisi varmasti tuonut tähän vähän lisäpotkua.

Anneli Auer ei esittelyjä kaipaa. Murhalesken naama ja nimi lienee kaikille tuttu. Syksyllä ilmestynyt kirja Murhalesken muistelmat valottaa Auerin viimeistä kymmentä vuotta, alkaen vuodelta 2006, hieman ennen hänen miehensä Jukka Lahden murhaa. Juttu on saanut niin paljon palstatilaa mediassa, joten oletan lukijalla olevan jonkinlaista taustatietoa tapauksesta jo valmiiksi.

Auerin mukaan murhailtana ulkopuolinen tunkeutui asuntoon sisään ja puukotti hänen miestään, sekä Aueria kerran. Auer pakeni soittamaan hätäpuhelua ja sillä aikaa murhaaja sai ”työnsä” tehtyä ja ehti poistua asunnosta ennen poliisien saapumista paikalle. Pariskunnan neljästä lapsesta vanhin näki murhamiehen poistuvan rikotusta ikkunasta.

Tapahtumia on tutkittu poliisin toimesta vuodesta toiseen, pyöritelty mediassa ja oikeudessa useaan otteeseen. Auer on ollu syytettyjen penkillä jo vuosikaudet. Lopulta Auer on kuitenkin todettu syyttömäksi miehensä murhaan ja vapautetty syytteistä.

Se harmittaa e-kirjaa lukiessa, kun en pysty millään tavalla hakemaan siitä jotain tiettyä kohtaa, jonka olisin halunnut ottaa ylös tai tarkistaa. En siis muista tarkkaan sanasta sanaan mutta huomasin kerran hymähteleväni sille mielikuvalle, miten Anneli Auer juoksisi miesystävänsä Jens Kukan kanssa ulkona alasti dildot päässä pirunsarvina veitset kädessä lintujen perässä. Vaikka eihän tällaisten väitösten pitäisi huvittaa, mutta se on jotenkin absurdia. Vaikea kuvitella jonkun eläneen näiden syytöksien keskellä jo vuosikausia.

Vaikka Auer on todettu syyttömäksi miehensä murhaan, on hänet kuitenkin tuomittu lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeistä raiskauksista, kuten myös hänen ex-miehensä Jens Kukka. Oikeudessa käsitellyt asiat on määrätty salassapidettäviksi. Kirjassaan Auer kuitenkin vetoaa syyttömyteensä ja onkin toukokuussa 2016 jättänyt tuomiosta purkupyynnön korkeimmalle oikeudelle, perustaen sen ulkomailta hankittuihin asiantuntija-arvioihin. Kieltämättä kirjaa lukiessa alkaa kyseenalaistamaan näitä seksuaalirikosväitteitä, kun ilmenee, että samaan aikaan niiden kanssa on ollut ties mitä väitöksiä dildot päässä juoksemisesta ja saatananpalvonnasta yhdessä vanhimman tyttären kanssa uhraten eläimiä. Jokatapauksessa, oli Auer syytön tai ei, on tämän tapauksen tutkiminen ja hutkiminen ollut täysi farssi.

Katsoin Anneli Auerin haastattelun, jossa häntä haastattelee Maria Veitola todeten kirjan luettuaan ajatelleen Auerin olleen syytön. Itse en tiedä mikä on totuus, mutta muut tutkintalinjat olisi mielestäni hyvä tutkia loppuun viimein, jos sitä kautta selviäisi vielä jotain.

Auerille toivon hyvää jatkoa ja tapaukselle viimein selvyyttä. En voi kuvitella Auerin viimeistä kymmentä vuotta omalle kohdalleni, aviomiehen surma, poliisitutkinnat, pitkät ajat tutkintavankeudessa, omista lapsista eroon joutuminen, seksuaalirikosten tuomiot, vankila ja nyt vapaus. Auer itse totesi haastattelussaan, ettei se oikein vapaudelta tunnu. Enkä ihmettele. Hänen nimensä ja naamansa on piirtynyt jokaisen verkkokalvoille, jokaisella on hänestä mielipide. 

Tiia

Into 2016
280s.
luettu e-kirjana

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Alunperin 1865 ilmestynyt Liisan seikkailut ihmemaassa on suuri lastenkirjallisuuden klassikko. Se on ajansaatossa käännetty lukuisille kielille ja useat kuvittajat ovat kuvittaneet eri versioita kirjasta. Suomenkielisiä käännöksiäkin löytyy useita ja Liisan seikkailut ihmemaassa tunnetaan myös nimillä Liisa Ihmemaassa ja Alicen seikkailut ihmemaassa. Lukemamme kirjan on kuvittanut John Tenniel, joka on tehnyt kuvituksensa yhteistyössä Carrollin kanssa. Suomennoksen ovat taituroineet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kirjasta on tehty lukuisia elokuvasovituksia, tunnetuimpana varmaan Disneyn animaatioelokuva Liisa Ihmemaassa vuodelta 1951.

Disneyn elokuvan muistan lapsuudessa nähneeni, mutta se ei taitanut lukeutua suosikkeihini.

Gummerus 2016 288s. Arvostelukappale

Juoni taitaa olla monelle tuttu, joten sitä suuremmin puimatta, tässä juoni lyhyesti. Liisa törmää juoksevaan kaniin, muttei alkuun ole ihmeissään – sitten huomaakin kanin kaivelevan liivintaskustansa taskukelloa, ihmettelee ja lähtee juoksemaan kanin perään. Liisa putoaa kaninkoloon ja tupsahtaa Ihmemaahan, kummalliseen unenomaiseen maailmaan. Mikään ei ole normaalisti.

Liisan seikkailut peilimaailmassa taas saavat alkunsa siitä, kun Liisa menee peilin läpi hyvin nurinkuriseen peilimaailmaan.

Jokseenkin ärsyttävä päähenkilö Liisa toikkaroi haahuillen paikasta paikkaan hämmästellen asioita. Kiinnostus keskittyykin enimmäkseen sivuhahmoihin, eläviin shakkinappuloihin, pelikortteihin ja puhuviin eläimiin. Hahmot ovat erikoisia ja juoni vetää milloin mihinkin suuntaan. Liisa tunkee paikka paikoin nokkansa asioihin, ollen vähän turhan reipas ja omahyväinen.

Liisan seikkalut ovat ennenkaikkea hämmentävää ja viehättävää luettavaa.

Kirjaa lukiessa nousee heti vahvasti esiin tuntu huumeassosiaatiosta, ajatus voisiko tämä olla joku Carrollin huumetrippi, johon on kirjoittanut päähenkilöksi Liisan (joka on muuten saanut inspiraationsa Alice Liddellistä, Carrollin ystävän lapsesta), mutta ajatukselle ei taida löytyä mitään varsinaista tukea. Asiaa on tosin spekuloitu 1960-luvulta alkaen, hippikulttuurin noustessa ja ottaessa omakseen nämä seikkailut joissa Liisa syö taikasieniä, juo taikajuomia ja kokee menettävänsä minuutensa.

Liisan seikkailut ovat vaikuttaneet moniin populäärikulttuuriin, muunmuassa Beatlesin kappaleisiin.

Kerronta on hyvin psykedeelistä. Kuitenkin kirjaa lukiessa jossain kohtaa tuli tunne, että lukemani ja kuulemani perusteella olisin ajatellut tämän olevan jopa enemmän ”trippimäinen”.

Kirjassa on erittäin vahva ja tunnelmallinen kuvitus. Kirjan ulkoasu on muutenkin tyylikäs ja siinä on paksut, vahvat sivut.

Kirjat pohjautuvat sanaleikkeihin, loruihin ja kieleen, siinä on paljon viittauksia aikansa Englantilaisiin lastenloruihin, jotka eivät itselle ole yhtään tuttuja. Muutakin perin Brittiä kirjasta löytyy, teekutsuja, krikettipeli, jota tosin pelataan Ihmemaan vinoutuneilla säännöillä. Kielitieteellisesti kiinnostava kirja, ja vaikka käännös laadukas onkin – kirjan perustuessa vahvasti kieleen ei se käännöksessä voi olla tismalleen sama. Voisikin olla mielenkiintoista lukea kirja alkuperäiskielellä.

Liisa ei noussut suosikiksi, mutta siinä oli silti jotain. Jotain, joka luultavasti vetää kirjan pariin joskus tulevaisuudessa uudestaan. Liisa Ihmemaassa ei saduille tyypillisesti yrittänyt opettaa jotain, vaan sen tarkoitus tuntuu pääasiassa olevan vain viihdyttää. Jos joskus kirjottaisin kirjan, toivoisin sen olevan jotain Liisan seikkailujen tapaista.

Tiia 

Meidän ensimmäiset kirjamessut lähestyvät (+lippujen arvonta)

Saimme bloggaripassit Helsingissä 27.-30.10 järjestettäville kirjamessuille. Olemme päättäneet olla paikalla ainakin perjantaina. Tämä on Tiian kolmas kerta messukeskuksessa, mutta ensimmäinen kirjamessuilla ja Tommin ensimmäinen kerta koko messukeskuksessa. Hyönteisdokumentti -blogissa hdcanis linkitti Kirsin kirjanurkan Käytännön messuvinkit -postauksen, josta suuri kiitos hdcanikselle linkkauksesta ja Kirsille kyseisestä postauksesta. Vinkit tulivat tarpeeseen ja heti otimme onkeemme monesta vinkistä.

Nostamme siis käteistä valmiiksi, pakkaamme reppuihin vesipullot (vettä tulee muutenkin ryystettyä litroittain joka päivä), jätämme paksut vaatekerrokset jo narikkaan, tutkimme antikvariaatit syynäten läpi, muistamme pitää taukoja, sekä pään kylmänä (ei niin helppoa meille!). Messukarttaa voisi myös tutkia jo etukäteen, sekä paikan päällä.

Meidät voi luultavasti bongata ainakin bloggaajien kirjavinkkaus-pisteeltä osastolla 6t139, kiertelemässä antikvariaattiosastolla ja joissakin tapahtumissa, joiden listaaminen onkin jo astetta vaikeampaa. Odotamme vielä, että saamme paperisen messulehden käsiimme, siitä on helpompi selata ohjelmaa, kuin verkkolehdestä. 

Onko kanssabloggaajilla tai muilla kirjamessuilla vierailevilla antaa lisää tärppejä miten valmistautua koitokseen? 

Hara valmiina arpomaan liput.

Saimme blogin lukijoille arvottavaksi kaksi lippua Helsingin Kirjamessuille, joista suoritamme lauantaina 22.10 arvonnan. Muutama päivä siis aikaa osallistua, laitamme voittajalle lauantaina sähköpostia, joten jätäthän sähköpostisi kommenttiisi. Liput lähtevät yhdelle henkilölle, joten voittaja saa ottaa mukaansa kaverin, puolison tai vaikka anopin. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin messuilla 27.-30.10.2016. Kerro kommentissasi mikä messuilla kiinnostaa eniten ja olethan myös blogimme lukija.