lauantai 23. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen...

Sain kiitollisuushaasteen Takkutukalta ja Katjalta. Kiitos teille kumpaisellekin ihanasta haasteesta ja ennenkaikkea ihanista blogeistanne. Haasteen toteutus venyi yli viikolla, mutta eipä tässä hätää. Tuli hetkellisesti taas sellainen, että en ole selannut muiden blogeja, enkä tehnyt täälläkään mitään.

Pakko myöntää, että tämä haaste on mulle todella vaikea. Kiitollisuuden aiheita on kieltämättä hyvä aina välillä pohtia, mutta en vain yleensä tee niin. Syitähän varmaan on monia, en ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi onnellinen. Olen onnellisessa asemassa, mutta aitoa onnellisuutta en ole juuri kokenut. Iloa toki, mutta niin että se vaihtuisi pidempään onnellisuuteen, en. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa liioittelulta, mutta ehkä se on munkin aika tajuta, että elämässä voi olla monista asioista kiitollinen, vaikka ei onnea tuntisikaan. Olen vähän liian kyyninen ihminen ja huomaan helposti jotkut näistäkin kääntäväni päälaelleen.

Kuluneen viikon olenkin pyrkinyt käyttämään kiitollisuuden pohtimiseen ja kyllähän se tuo päivittäiseen elämään pientä iloa, jos koittaa miettiä mistä tänään on kiitollinen.

Olen kiitollinen rakkaudesta, toisin sanoen Tommista. Meidänkin kolmevuotiseen taipaleeseen mahtuu pieniä kuoppia. Maailmalla on tuttu tapa heittää kapuloita rattaisiin, mutta suuremmilta riidoilta on ihme kyllä vältytty. On kumpikin oltu sairaina, mutta toinen on aina vierellä. Sitten kun aika ja rahatilanne on oikea, vaihtuu sukunimemme samaksi. ♥ Hyviä hetkiä on paljon ja ne painaa vaakakupissa enemmän.






































Olen kiitollinen kodista, paikasta jonne tulla ja jossa elää. En ole juurtunut minnekään. Asuin elämäni 20 ensimmäistä vuotta Hyvinkäällä, mutta se ei tunnu paikkakuntana yhtään kodilta. Olin juuri pari päivää vanhempieni kotona ja se tuntuu ihan mukavalta, mutta joku siinä kaupungissa mättää. Olen asunut kolme vuotta Lahdessa, mutta ei ainakaan vielä tämäkään tunnu kodilta. Asunto sentään tuntuu kodilta, se on pääasia. Lahdessa kuitenkin viihdyn paljon paremmin. Mietin aina nuorempana, miten haluan muuttaa Hyvinkäätä isompaan kaupunkiin, siis ei nyt välttämättä mihinkään Helsinkiin, mutta jonkin verran isompaan. Lahti tuntuu kaupunkina aika sopivan kokoiselta. Ehkä siksi viihdyn.

Olen kiitollinen vanhemmilleni. Ainoana tyttönä musta ei tullut ikävä kyllä prinsessaa. Eikä edes yhteiskuntakelpoista. Te ootte ihan kivoja ja kuitenkin luette tätä. 😇

Olen kiitollinen kissoista. Sain ensimmäisen kissani, Viirun 8-vuotiaana pitkän kinuamisen jälkeen. Viiru eli 14-vuotiaaksi ja oli mulle maailman tärkein olento ja paras ystävä. ♥ Aijaijai niitä teini-iän itkuja ja sitä kuinka Viiru oli aina mun vieressä. Tais turkki kastua mun kyyneleisiin. Sitten porukoilla on vielä Vilma ja Laikku ja meillä Tommin kanssa Jöpö ja Pippuri.
Aww, mikä teini-minä ja ihana Viiru.

Olen kiitollinen, kaikesta minkä olen kokenut, vaikka sekaan mahtuu hyvää kuin huonoakin. Kaikesta olen voinut oppia. Kaikista jotka olen nähnyt, myös ne kurjimmat ihmisrauniot. Ilman näitä kokemuksia ja ikäviä ja ihania ihmisiä en olisi nyt tällainen kuin olen.

Sekä niistä asioista kehossani jotka pelaavat. Raajat, sisäelimet suurimmissa osin, aivot kutakuinkin.

Pienistä asioista, kuten harrastuksista. Lukemisesta, kirjoittamisesta, ylipäänsä lukutaidosta, elokuvista, tv-sarjoista...Kaikkea sitä.

Laitan haasteen eteenpäin uudelle tuttavuudelle Marihantee, ihanalle Hurja Hassu Lukija -blogille ja kauniin blogin omaavalle Kirjojen Pyörteissä Jennylle. Toteuttakaa jos haluatte, pakko ei ole. Kuten alussa sanoin, en ole hetkeen taas seurannut bloggauksia, joten jos olette jo saaneet/tehneet haasteen, tästä ei kannata välittää. Nyt painun selaamaan kahden viikon postauksia!

17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla <3 Mä jäin jälkikäteen miettimään jäikö tästä liian negatiivinen kuva, mutta ei ilmeisesti :) Unohdin blogin kokonaan listalta! /Tiia

      Poista
  2. Yhdyn Hennan sanomisiin ja tuohon sun onnentunteen tuntemattomuuteen. Usein ajattelen, että saavutettuani tietyn jutun tuun onnelliseksi, mutta eihän se niin mene, tai se on hetkellistä.

    Kaikkea hyvää teidän syksyyn <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikkea hyvää sunkin syksyyn <3
      Ja niinpä, tuo on ehkä sellainen ajattelutapa mistä pitäisi oppia pois. Ei vaan oo helppoa.

      Poista
  3. Kiitos että poimit tämän haastekukkasen, joka poiki kiintoisia ajatuksia!
    Henkilökohtaisesti vierastan onnellisuutta pysyvänä ja kaikenkattavana perustunteena, se on niin vahva sana. Mieluista on liputtaa tyytyväisyyden, ilon hetkien ja onnepipanoiden nimissä; näitä voi poimia reppuun harmihetkien varalle.

    Kutokaa kauniita ja kirkkaita raitoja elämänne mattoon, halatkaa usein toisianne ja ottakaa yhdessä vahvoina vastaan elämän aallot ja ratsastakaa niillä. Kaikkea hyvää ja lämpimiä ajatuksia syksyn taittoon ynnä kehrääjälle silityksiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, jos onnellisuus on pysyvä tunne, eihän sitä osaa edes arvostaa. Tyytyväisyyden kantilta ajateltuna, olen ainakin sitä ollut useampaan kertaan. Kiitos haasteesta, tämä ihan oikeasti herätteli ajattelemaan. Niistä pienistä kiitollisuuden asioistakin kertyy pikkuhiljaa jo soriseva puro.

      Lopussa ihanasti sanottu, toivon sitä kaikkea samaa sinullekin! :)

      Poista
  4. Tiia, olipa koskettavasti kerrottu<3 Ja rehellisesti. Yleensä blogilandia on enemmän hehkutusta, kuin sitä kauniin kuvan toista puolta. Toisaalta et valita, vain toteat faktat ja lopulta kun kaikki päät solmitaan yhteen, voitkin jonakin hetkenä huomata, että 'aika kivasti menee'.

    Eivät räsymaton kirkkaat raidatkaan erotu ilman tummia.

    Kaikka hyvää sinulle ja Tommille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :) Niin, blogi- ja somemaailma on yleensä sitä hehkutusta ja ymmärrän sen. En itsekään juuri avaudu niistä ikävämmistä jutuista, mutta tämä haaste pisti miettimään. Halusin toteuttaa, enkä kuitenkaan valehdella... Elämää on vielä jäljellä ja voisin tälläkin hetkellä todeta, että 'aika kivasti menee'.

      Kiitos kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää myös sinulle. <3

      Poista
  5. Kiitos ajattelemisen arvoisesta haasteesta! Olen yrittänyt ajatella, että onnellisuus ei ole päämäärä vaan enemmänkin siinä matkan varrella välillä mukaan tuleva asia. Virtuaalihali sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hieno ajattelutapa. Itse tulee vähän sorruttua sellaiseen ajattelumaailmaan, että onnellisuuden voisi jotenkin saavuttaa asialla x, vaikka tiedän ettei se ole niin. Siitä pitäisi opetella pois. Kiitos halista, olet ihana ♥

      Poista
  6. Näitä ois kyllä hyvä välillä itekin miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo. Voin kyllä suositella, varsinkin jos siitä saisi ihan pysyvän tavan niin kyllä kiitollisuuden pohtiminen varmasti hyödyttää.

      Poista
  7. Kiitos Tiia hienosta kirjoituksestasi ♥ Ei onnellisuus varmasti kenenkään kohdalla sellaista katkeamatonta seesteisyyttä olekaan, vaan enemmänkin jonkinlaista ymmärrystä niistä erikokoisista asioista, jotka kumminkin ovat hyvin. Rakkaus, koti, vanhemmat ja kaikki ne erilaiset isot ja pienet ilot ovat tärkeitä kiitollisuuden aiheita, samoin kaikki se elämän kokemuskertymä kaikessa monenkirjavuudessaankin.

    Kaunista syksyä teille molemmille ja ilon läikähdyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ihanasta kommentista. ♥ Hyvin sanottu. Onnellisuutta varmasti osaa myös arvostaa enemmän, kun se ei ole jatkuva olotila. Kiitollisuuden aiheita kyllä löytyy ja niitä pitäisi oppia arvostamaan enemmän. Ihanaa syksyä sinullekin!

      Poista
  8. Kiitos haasteesta, tein tämän! :)

    VastaaPoista
  9. Tämä kommentti tulee vähän myöhässä, kun vasta päädyin tähän postaukseen Kirjojen pyörteissä-blogin kautta. Nauratti tuo Hyvinkää-kommentti, sillä olen itse asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta noin saman kokoisessa Järvenpäässä, eikä se koskaan tuntunut erityisemmin kodilta. Kokeiltuani sittemmin niin Helsinkiä kuin Rovaniemeäkin, asun nyt juurikin Hyvinkäällä ja viihdyn erinomaisesti :D En kuitenkaan odota enää, että mikään uusi kaupunki tuntuisi kodilta. Sen sijaan tärkeää on tällä hetkellä se, että lenkki- ja metsäpolut alkavat suoraan kotiovelta, juna-asema on lähellä ja asunto on mieleinen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!