perjantai 3. helmikuuta 2017

TAMMIKUUN KIRJAOSTOKSET

Vuoden alusta meillä alkoi kirjaostolakko, joka sinällään on pitänyt ihan hyvin - mitä nyt yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta. Kävimme kirppiksellä ja tarkoitus oli vain kierrellä ja katsoa kaikkea muuta, harvoin edes löydetään kirppikseltä kirjoja, vaikka varta vasten niitä etsittäisiin. Kuitenkin kirppiksen hyllyissä oli niin paljon kiinnostavia kirjoja, että oli pakko taipua. Sovittiin että ostolakko jatkuu, mutta ne muutamat kerrat vuodessa kun kirppiksellä käydään, voidaan ostaa kirjoja, sillä olisihan se harmittavaa jättää pitkään haluttu hyväkuntoinen kirja pöytään, kun hintana on 50 senttiä. Uusia kirjoja ei kuitenkaan osteta, eli lakko jatkuu hieman eri pelisäännöillä. Onneksi me ei kuitenkaan käydä kirppiksillä kovin usein, joten houkutuksiakaan ei ole pahemmin.

Törmäsin facebookissa Osta kirja -haasteeseen, jonka kyllä joudumme jättämään väliin. Voin kyllä puhua kirjoista ja lukea niitä ääneen, mutta ostaa en.

Näitä ostospostauksia ei nyt tänä vuonna tule kovin montaa (ei ole millään tavalla mahdollista), joten nauttikaa harvinaisesta herkusta.
kirjaostokset
Sinivihreässä pinossa Siilin eleganssi on ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa. Olen aiemminkin bongannut sen kirppiksellä, mutta oli huonossa kunnossa.
Beatnikit tarttui mukaan pöydästä josta napattiin useampi teos mukaan.
Murakamin kirja ehkä sen takia, ettei olla luettu Murakamia ja tää on niin lyhyt.
Nalle Puh nyt ihan vaan sen takia että eka osa on hyllyssä ja olihan tämä nyt pakko saada.
Pussikaljaromaania koitin äänikirjana, muttei oikein napannut. Ehkä fyysisenä kirjana paremmin?
Joanne Harris lähinnä sen takia, että olen lukenut hänen kirjansa Pieni suklaapuoti joitakin vuosia sitten ja pidin siitä.
Leijat Helsingin yllä taas oli oikein mukava löytö, sillä on ollut lukulistalla jo aikansa.































Oranssissa pinossa kaksi alinta ei kiinnostanut Tommia yhtään, mutta sen verran oli jo kantamuksia että tulihan nekin otettua. Neljä ylintä Sammakon kirjaa kaikki samasta pöydästä ja John Fante ainakin erityisen mieluinen löytö, sillä Tommi onkin jo pitkään kaivannut jotain John Fanten kirjaa luettavaksi.

Mulla on sellainen tunne, että pitäisi alkaa panostaa näihin blogin kuviin enemmän. Oon oikeestaan tosi huono kuvaamaan mitään, osaan kyllä ottaa ihan hyviä kuvia jos niikseen sattuu. En kuitenkaan silleen oma-aloitteisesti ala kuvaamaan oikeastaan mitään. En ikinä muista aamupäivisin räpsiä kuvia, kun olisi luonnonvaloa. Sitten tuskastelen huonon valaistuksen kanssa, kun en saa hyviä kuvia. Tämä on pääasiassa talven ongelma, mutta ehkä tämäkin helpottaisi kunhan saisin aikaiseksi katsoa uusia valaisimia. Valon tulisi kuulemma tulla monesta eri suunnasta ja korkeudelta. Meillä kun on siinä varmaan parantamisen varaa. Olohuoneen katossa on kruunu, joka on säädettävällä valaistuksella aina täysillä, vaikka lamppuja on kolme. Jossain vaiheessa kyllä jalkalamppu siirtyy makkarista olkkariin. Toisaalta pidän siitä sielläkin, enkä kyllä raaskisi ostaa toista jalkalamppua. Seinävalaisimetkin voisi ottaa käyttöön. Nyt ajautui vähän väärille urille tämä postaus, mutta se vielä että meiän eteinen on tosi, siis tosi pimeä. Mitähän sinne keksisi?

12 kommenttia:

  1. Löytyykö mitään kohdevalaisimia? (: Onneks kohta on kesä kuitenkin!

    Ihania buddhoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteisessä on katossa kohdevalaisimet, mutta silti on aivan älyttömän pimeetä. Ois siellä yks vapaa pistorasia kyllä, jos laittaisi seinävalaisimen, mutta sitä saisi sitten kyllä juntata edestakasin irti seinästä aina kun imuroi :D Pitääpä katella. Ja niinpä, inhoan tätä valottomuutta. Kiitos, mulla on niitä aikamoinen varasto. Luulisin että lähelle 50 buddhaa löytyy. Nyt oon tosin piilottanut ison osan pienemmistä :D

      Poista
  2. Hauskaa, että aina silloin löytää kaikkea, kun ei oikeastaan saisi. Sitten kun vartavasten menee kirpputorille etsimään, niin ei mitään. :D Mutta kivat löydöt, Leijat Helsingin yllä on ihana!

    Mun mielestä kirjasta kuvan ottaminen on yksi kivoimpia osuuksia postauksen tekemisessä! (vaikka en nyt tiedä näkyykö se innostus kuvien laadussa mitenkään... :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mäkin alkaisin tykkäämään siitä kuvaamisesta, jos panostaisin siihen enemmän. Jos siitä tulis vielä semmonen automaatio eikä tarttis kauheesti ponnistella saadakseeen aikaseksi :D Mä ainakin tykkään kovasti sun kuvista! Mut toi on niin totta, aina kun ettii jotain, ei löydä. Koskee kaikkea muutakin kuin kirjoja.

      Poista
  3. Kivat kirjaostokset. Itselleni Pussikaljaromaani kolahti. Siihen tartun aina silloin tällöin uudestaan. Leijat Helsingin yllä on mielestäni oikea klassikko.
    Täällä podetaan samaa valokuvausongelmaa. Valoisat ajat menee arkisin töissä, joten iltaotoksista tulee mitä tulee. Viikonloppuisin muistan kuvaamisen yleensä siinä vaiheessa, kun hämärtyy. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se kevät sieltä pikkuhiljaa tulee, hyvä meille, niin paljon helpompi ottaa kuvia. Pakko olla tyytyväinen löytöihin, toivon että mäkin tykästyn siihen Pussikaljaromaaniin uudella yrityksellä.

      Poista
  4. Aah, Murakamin juoksukirja! Minulla on se metsästyslistalla, kun ei kirjastosta saa enkä viitsi uutena ostaa. Noh, eiköhän se eteen tule jossain vaiheessa. Minä en viitsi lopettaa kirjojen ostamista: jos lopettaisin, vaikuttaisi lukemiisini todella paljon, sillä monia haluamiani kirjoja ei saa kirjastosta. Sellaisen säännön olen itselleni asettanut, etten osta kirjaa, jos sen saa kirjastostakin. Tästäkin tosin joskus lipsun. :D

    Valaisu on tärkeä asia kuvaamisessa, mutta kyllä ihan hyviä kuvia saa "epäammattimaisella" valaisullakin. Riippuu tietenkin myös kamerasta, mihin kaikkeen se taipuu. Esim. tunnelmakuvia ottaakseen ei tarvita joka suunnasta tulevaa valoa (mahdollisiin varjoihin on sen sijaan hyvä kiinnittää huomiota). Itse otan monesti kuvia iltasella jopa kynttilänvalossa (tosin huijaan ja on muuta valoa huoneessa). Sanoisinkin, että rohkeasti vain kuvaamaan! Mitä väliä, jos tulee ihan huonoja kuvia - nehän voi deletoida vaikka samantien! Tekemällä oppii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät Murakamin! Ja tottahan tuo, aika hyvä systeemi. Tota voisimme mekin noudattaa, mutta aina välillä tulee niitä kirjoja jotka on muka pakko saada omaksi.

      Tuo on totta, ammattimaisella kameralla osaan ottaa ihan hyviä kuvia (tosin niistä valotusasetuksista sun muista en nykysellään muista mitään, siitä on aikaa kun järkkäriä käyttänyt), nyt vaan monta vuotta mennyt lähinnä puhelimen kameralla, ja se ei ole tässä kauhean laadukas. Olisi mulla toki ihan kamerakin, vuonna 2009 ostettu, enkä ole pariin vuoteen käyttänyt kertaakaan - joten voisin kokeilla että toimiiko edes enää :D Mutta totta puhut, kiitos tsemppauksesta!

      Poista
  5. Preussin yöt kiinnostaa, Murakamin juoksukirjan lukisin mielelläni suomeksi (en tajunnut, että se on suomennettu, joten luin englanniksi).

    Kirjojen ostolakon huono puoli on se, että kirjailija jää ilman tienestejä (samoin kustantaja, ja ilman kustantajaa ei ole kirjojakaan). Toisaalta tärkeintä on, että saa lukea.

    Kirjablogissa tärkeintä on kirjat, joten henk. koht. en kaipaa erityisen hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Preussin yöt vaikuttaa näin alkuun ainakin kiehtovalta. Kerkesin tuossa pari päivää sitten aloittelemaan.

      Ostolakossa on tietysti puolensa - me ostettiin esim viime vuonna niin paljon kirjoja että on niistä roponen mennyt kirjailijoille ja kustantamoillekin. Sammakon kirjoja tilattiin paljon heidän omasta verkkokaupastaan ja tottakai halutaan tukea kustantamoita. Tällä hetkellä vaan tuntuu että on hyvä pitää pientä taukoa kirjojen ostamisesta. Ylimääräistä rahaa on mennyt mm. kissan lääkärilaskuihin. Ja totta, kirjablogeissa tärkeimmässä roolissa on itse kirjat, enkä mä kenenkään muun blogissa kuvia sen kummemin mieti - paitsi jos on oikein hieno kuva! :D

      Poista
  6. Postaus muistutteli, että voisin vihdoinkin antaa uuden mahdollisuuden Murakamille. Luin häneltä aikoinaan romaanin Sputnik-rakastettuni, mutta en pitänyt liiemmin. Toisaalta kyseinen romaani jäi kiinnostavalla tavalla vaivaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät jonkin toisen kiinnostavan Murakamin! Aina välillä toinen mahdollisuus kannattaa, mutta onhan sitä niitäkin jotka eivät silti vaan sytytä.

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!