Tanja Kaarlelan Lasissa on tyttö onnistui poistamaan lukujumin

Voitimme Riitta K:n arvonnassa Tanja Kaarlelan kirjan Lasissa on tyttö. Kiitos Riitalle, hänen postaukseensa pääset tästä.  Kuten olette varmaan blogista huomanneet, lukuinto on ollut tiessään. Hetken pyörittelin kirjaa käsissäni ja hyllyssä, kunnes sitten tartuin siihen – ja onneksi tartuin.

Lasissa on tyttö tempaa heti mukaansa kiintoisalla kerronnallaan. Kirja kertoo 90-luvun nuoresta 15-vuotiaasta tytöstä. Se taltioi upeasti ajankuvaa lamasta ja sen seurauksista. Tytön isä on välillä päiviäkin pois ryyppyreissuillaan, sairas työtön alkoholisti. Äiti taas on koko ajan töissä tai muuten vain etäinen ja saavuttamattomissa. 10-vuotias pikkusisko laskee alleen. Paras kaverikin vaikuttaa välinpitämättömältä ja kaveeraa vain uuden poikaystävänsä kanssa. Äiti lähtee. Pois. Kokonaan. Isä ryyppää, eikä siinä ole mitään ihmeellistä että hän makaa keittiössä alasti sikiöasennossa. Tyttö ja pikkusisko joutuvat huolehtimaan itse itsestään.

Olen pohtinut putoamisen ja hukkumisen välistä aikaa, vapaan pudotuksen kestoa, veden iskun voimakkuutta ja tunnetta, kun vesi viimein tulvii keuhkoihin. Olen yrittänyt kuvitella, milllaista on täyttyä kokonaan vedellä, kun jo muutama pisarakin sattuu.

Kirja pitää sisällään yhden päivän tytön elämää. Se on rakennettu hienosti, siinä ei ole mitään likaa eikä toisaalta liian vähääkään. Tarina kantaa koko kirjan ajan ja jää mieleen pyörimään kun kirjan sulkee. Dialogi on toimivaa ja aikaansa sopivaa. Ihmiskuvaus on napakkaa ja viiltävää. Aikuisten turhautuneisuus, nuorten ryyppääminen ja ajatuksien hukuttaminen on realistista kuvausta.

Kyseessä on aikuisille suunnattu kirja, mutta pakko sanoa, että nuoreksi päähenkilöksi tyttö oli oikein siedettävä. Tuntuu, että usein joudun repimään nuortenkirjojen päähenkilöiden kanssa hiuksia päästäni. Silti kirjasta välittyy kasvukivut ja ne ajatukset joita kaiken tämän keskellä olevalla tytöllä varmasti on. Ei liene ihmekään, että tyttö on masentunut. Hän kaipaa muutosta. Vaikuttaa siltä, että se saattaisi olla saatavilla. Lehdessä lupaillaan, että masennukseen saa apua – vaan koululääkäri ei tunnu tytön ongelmaa kuitenkaan ymmärtävän. Kotona olisi kyllä ne isän siniset pillerit...

Yritin jopa ajatella tulevaisuutta - todella yritin ajatella sitä. Mutta kaikki ajatukset veivät taaksepäin, niin kuin tulevaisuutta ei olisi. On vain pysähtynyt aika ja taakse jääneitä tapahtumia, joista ei saa enää kiinni.

Tarina on surullinen, mutta hieno ja uskottava. Pääsin päähenkilöön sisälle todella hyvin. Elämä ei aina ole helppoa. Tanja Kaarlelalle kiitos hienosta kirjasta. 

Kaisa V pohti blogissaan Kirja hyllyssä kirjan kantta  ja voin vain todeta että olen samaa mieltä Kaisan kanssa, kansi on jokseenkin hämäävä. En olisi kannen perusteella uskonut mitä kirja pitää sisällään.

Helmet-lukuhaasteekin on jäänyt vähän taka-alalle lukemisen ollessa niin harvaa. Kirjaan Lasissa on tyttö kohtaan 19. Yhdenpäivänromaani ja merkkailen myöhemmin ylös muitakin luettuja.

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista piti kirjasta kovasti. Krista menehtyi sairaskohtaukseen maanantaina, samoihin aikoihin kun itse aloin tätä lukemaan. Krista postauksellaan sai minut kiinnostumaan kirjasta, joten tahdon omistaa tämän postauksen Kristan muistolle. ♥ Oli ihana tavata Helsingin kirjamessuilla, en olisi uskonut että se jää viimeiseksi ja ainoaksi kerraksi.

Reuna 2017
179s.
arvontavoitto