sunnuntai 28. elokuuta 2016

Liebster award-tunnustus

Saimme Katvealue- blogissa tällaisen tunnustuksen. Kiitos siitä kovasti! Näihin kysymyksiin oli kiva vastailla.




Tässä Liebster awardin säännöt:



* Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

* Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.

* Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

* Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

* Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

* Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

* Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

 
1. Oletko kissaihminen?

Tiia: Todellakin. Ensimmäisen kissani sain 8-vuotiaana jonkin aikaa kestäneen jankkaamisen ja anelun seurauksena. Kissa sai myöhemmin pennut, joista pidettiin kaksi. Niiden kanssa tuli kasvettua ja elettyä pitkälti lapsuutta ja nuoruutta. Kun muutin vanhempien luota pois, jäivät kissat sinne ja niitä onkin ollut kova ikävä. Olemmekin ottaneet yhdessä Tommin kanssa kolme kissaa. Ensimmäinen kissani Viiru kuoli keväällä 14-vuotiaana, mikä oli minulle aika kova paikka. 
Tommi: Kyllä. 🙂

2. Pidätkö pelaamisesta (tietokonepelejä, konsolipelejä tai lautapelejä, ihan mitä vaan)? Mitä pelasit viimeksi?

Tiia: Kyllä. Lapsena tuli pelattua paljon konsoleilla ja vähän vanhempana sitten tietokoneella. Viime vuosina pelaaminen on jäänyt vähemmälle, aktiivisesti tullut pelattua viimeksi 2015 keväällä. Lautapelejä olemme välillä pelanneet yhdessä ja se on ihan mukavaa vaihtelua. Postissa tulee ensi viikolla uuden tietokoneen osat ja sen kun saa kasattua, niin pääsee pelailemaankin paremmin, saa nähdä nouseeko innostus taas. Viimeksi pelasin luultavasti PS2:lla yhdessä jotain Tommin kanssa. 
Tommi:   Pidän. Viimeisin peli mitä olen pelannut on Party Hard tietokoneella.

3. Kirjoitatko itse tarinoita tai haluaisitko kirjoittaa?

Tiia: Haluaisin. Olen aloittanut joitakin kirjoitusprojekteja, mutta ne usein jäävät nopeasti, vaikka aikaakin olisi. Itselläni on keskittymisessä ongelmia ja se vaikeuttaa pitkäjänteisempiä ja -kestoisempia projekteja. Ehdottomasti kyllä haluaisin kirjoittaa.

Sinänsä taitoa löytyy, kirjoitin 2015 kesän aikana ns. räppibiisejä yhtenä projektina, eli riimit isossa osassa. Kuukauden aikana sain varmaankin 30 biisiin sanoitukset ja pakko näin itsekehuna sanoa, että tuplariimit ja multiriimit ehdottomasti se juttu. Studioon en tosin ikinä saanut aikaiseksi mennä. 
Tommi:   En ole kirjoittanut, mutta voisi olla ihan hauskaa puuhaa.

4. Luetko tietokirjoja? Mikä aihepiiri kiinnostaa erityisesti?

Tiia: En juurikaan. Hyllystä löytyy kyllä useita ravintoa ja terveyttä koskevia tietokirjoja, kun niitä on parisen vuotta sitten tullut hankittua. Tänä vuonna olen lukenut pari kissakirjaa. 
Tommi:  En oikeastaan.

5. Onko jokin kirja jäänyt erityisesti mieleen lapsuudestasi?

Tiia: Oikeastaan aika monikin. Sellaisista, jotka haluaisin nyt lukea uudestaan niin ainakin Veljeni Leijonamieli ja Pieni talo Preerialla. Ronja Ryövärintytär on myös jäänyt mieleen ja luinkin sen keväällä. 
Tommi:  En lukenut lapsenut kovinkaan paljoa, joten ei ole mitään erityistä.

6. Minkä kirjan maailmassa haluaisit vierailla?

Tiia:  Deepak Chopran kirjan Buddha: kertomus valaistumisesta tapahtumapaikoilla nykyisen Nepalin alueella. Parin tuhannen vuoden taakse satumaisiin kuvioihin, kelpaisi.
Tommi:   Muumilaaksossa. 😀

7. Oletko kokeillut /aiotko kokeilla nyhtökauraa?
 Tiia:  En ole kokeillut, enkä aiokaan kokeilla. Näin rehellisyyden nimissä aikamoista rahastusta. Paketissa kauraa, papua, herneitä ja kylkeen on lyöty korkea hinta. En kyllä keliaakikkona voisi muutenkaan syödä. 
Tommi:  En ole kokeillut, enkä aio kokeilla. 
8. Jos olisit supersankari (tai superroisto), mikä olisi supervoimasi?

Tiia:  Olen tylsä ja sanon saman kuin Tommillakin, eli näkymättömyys.
Tommi:   Näkymättömyys.

9. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?


Tiia: Räppiä.
Tommi:   Räppiä.

10. Mistä kirjasta täytyisi ehdottomasti tehdä elokuva?


Tiia: En tiedä, liian usein hyvästä kirjasta tehty elokuva on huono ja välillä kyllä toisinkin päin. Olen hieman outo, mutta minulle leffojen katselu ei oikein maistu.
Tommi: Saatana saapuu Moskovaan.


11. Mikä syksyssä on parasta? Jos et pidä syksystä, voit toki kertoa mikä on kamalinta.
Tiia:  Kerrospukeutuminen.
Tommi:   Ampiaiset lakkaa häiritsemästä.

Mietimme yhdessä ja tulimme siihen tulokseen, että aika moni blogi on tämän tunnustuksen saanut ja olisi vaikeaa koittaa löytää joukosta sellaista, joka ei olisi, joten emme ikävä kyllä haasta ketään. 

lauantai 20. elokuuta 2016

James Bowen: Katukatti Bob ja Bobin maailma

Arvostelussa nyt kaksi kirjaa. Katukatti Bobin olen lukenut jo vähän keväämmällä, mutta yritin siitä kirjoittaa tähän lyhyesti. Teksti ei jäänytkään niin lyhyeksi, joten otin myös ensimmäisen kirjan kunnolla mukaan tähän tekstiin.

WSOY 2014



Katukatti Bob kertoo James Bowenin, toipuvan huumeaddiktin tarinaa. Entinen elämä narkkarina jatkui vuosia, kunnes James tapasi Bobin. Oranssin kissan, joka tarvitsi hänen hoivaansa. Vaikka James aristelee kissan pitämistä itsellään, koska yrittää vasta toipua riippuvuudestaan, he löytävät kuitenkin tiensä toistensa sydämiin. Bobista on Jamesille apua rahan tienaamisessa, heidän myydessä Big Issue-lehteä. Kirja valaisee hyvin minkälaista on työskenellä kaduilla, jossa ei aina ole turvallista, milloin mistäkin syystä.

★★★★

Tarina on toki varmasti siloteltu ja kaunisteltu, koska entisen narkkarin tarinasta on haluttu vetävä. Kirjassa on siis loppujen lopuksi aika vähän kerrottu Jamesin heroiini-ajoista. Syyksi epäilen, että James ei edes välttämättä niistä ajoista kauheasti halunnutkaan kirjoittaa, koska on sen maailman jo taakseen jättänyt. Lisäksi tarinasta on varmasti haluttu tehdä myyvempi.

WSOY 2015


Bobin maailma-kirjassa parivaljakon tarina jatkuu. James on saanut elämälleen uuden suunnan huolehtiessaan Bobista.  James myy Big Issue-lehteä ja toimeentulo on vähän turvatumpi suosion ansiosta. Kirjan aikana James pääsee myös eroon korvaushoidostaan.  Elämä kaduilla ei ole helppoa ja riesana on varkaat ja välillä Bobiin inhottavasti suhtautuvat ihmiset. Kirjassa kuvataan myös heidän suurta suosiotaan ja aikaa, jolloin James kirjoitti Katukatti Bobin. Kirjassa valotetaan hieman enemmän Jamesin arkea ennen Bobia, kun hän eli vielä kodittomana.

★★★



Kirjojen teksti on yksinkertaista ja helppolukuista. Jaksoi ilahduttaa hyvin kahden kirjan verran. Kumpikin kirja sympaattinen selviytymistarina, ja toivottavasti luo uskoa muihinkin epätoivoisessa tilanteessa oleviin. Kirjat ilahduttivat ja hymyilyttivät. Suosittelen kaikille eläinten ystäville ja kaikille jotka kaipaavat kevyttä lukemista.






Osallistun näillä ja muutamalla muulla kirjalla Katvealueen kirjavat kissat- lukuhaasteeseen. 


Tiia

tiistai 16. elokuuta 2016

Pojat, lukekaa näitä!



Netissä on tänä vuonna pyörinyt #pojatkinlukee-kampanja, jonka avulla yritetään saada poikia lukemaan enemmän, sekä ylipäätään kiinnostumaan kirjallisuudesta. Kasasin tähän postaukseen kirjoja ja kirjailijoita, jotka ovat omalta osaltani olleet suuressa roolissa lukuharrastuksen aloittamisessa.

Charles Bukowski

Bukowski on ehdoton lempikirjailijani ja yksi suurimmista innoittajista lukemisinnostuksen syntyyn. Anarkistisen satiirin mestariksi tituuleerattu Bukowski on erittäin räävitöntä ja hauskaa luettavaa, joka sopii myös ensikertalaisille, sillä Bukowskin teksti on helppolukuista ja nopeaa, sekä sisältää paljon dialogeja.

Romaaneista kaikki lukuunottamatta kirjailijan viimeiseksi jäänyttä Pulp-dekkaria kertovat Henry Chinaskista, joka on Bukowskin alter ego. Chinaskin elämän täyttävät naiset, uhkapeli ja loputon ryyppääminen. Nuori Chinaski on myös kova tappelemaan.

Bukowskin romaanien kautta löysin itse kiinnostuksen myös novellien ja runojen lukemiseen, sillä romaanien lisäksi Bukowskilta on julkaistu useita novelli- ja runokoelmia, jotka ovat myös erittäin laadukkaita.





Elämänkerrat

Monet elämänkerrat ovat myös hyvin mielenkiintoista luettevaa, etenkin jos henkilö on elänyt normaalia vauhdikkaamman elämän. Yksi tälläisistä henkilöistä on Iceberg Slim, jonka elämänkerran olemme Tiian kanssa aiemmin arvostelleet

Toinen samaa aihepiiriä toisesta näkökulmasta sivuava kirja on Huumeasema Zoo, joka kertoo itäberliiniläisestä Christianesta joka jää heroiinikoukkuun 12-vuotiaana ja alkaa myymään itseään 13-vuotiaana. Kirja kertoo koruttomasti millaista on olla teini-ikäisenä huumeriippuvainen ja harjoittaa prostituutiota hankkiakseen rahaa huumeisiin.

Kirja ei ole minkäänlainen selviytymistarina, eikä Christiane ole kirjan kirjoitushetkellä päässyt eroon addiktiostaan. Kyse on siis hyvin erilaisesta elämäntarinasta kuin jossain vaiheessa monilla pakollisena koululukemisena ollut Kari Korhosen Kuolemankauppias, jossa Korhonen selvisi addiktiostaan rukoilemalla ja vaihtoi hetkessä huumeet Jeesukseen.

Kolmas suosittelemani elämänkerta on Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa, jossa Burroughs kertoo todella erikoisesta lapsuudestaan.

Toistuvista psykooseista kärsivä äiti antaa poikansa, tämän ollessa 12-vuotias, psykiatrinsa perheelle kasvatettavaksi. Psykiatri perheineen paljastuu erittäin omituisiksi ja naapurissakin asuu pedofiili. Kirjassa  Augusten mm. pääsee todistamaan äitinsä seksiaktia mennessään kotiin, psykiatrin perheenjäsenet kyselevät Jumalalta asioita ja vastaukset he saavat laittamalla sattumanvaraisesti sormensa jonkin Raamatussa olevan sanan päälle ja toimivat pitkälti sen mukaan. Psykiatri itse on jokseenkin vinoutunut ja hänen vastaanotoltaan jaellaan lääkkeitäkin kovin heppoisesti.

Uskomattomalta kuulostavaa tarinaa on puitu jopa oikeudessa asti, sillä kasvattiperhe haastoi Burroughsin kirjan takia oikeuteen. Myös Burroughsin äiti on laittanut oman lusikkansa soppaan kirjoittamalla kirjaksi omat näkemyksensä tapahtumista.

Fantasia

Moni vierastaa fantasiakirjojen lukemista, sillä ne mielletään usein paksuiksi tiiliskiviksi, joita ei jaksa kahlata loppuun. Joidenkin kirjojen kohdalla näin onkin, mutta monien kirjojen kohdalla kyseessä on pelkkä myytti.

Esimerkiksi J.R.R. Tolkienin Hobitti on vain noin kolmesataasivuinen ja etenee tapahtumiltaan paljon nopeammin kuin kirjasta tehty elokuvatrilogia.

Tommi

lauantai 13. elokuuta 2016

William S. Burroughs: Kissa sisälläni




 "Suhteeni kissoihin on pelastanut minut kuolettavalta, läpitunkevalta tietämättömyydeltä." - William S. Burroughs

Sammakko 2005



William S. Burroughs on tunnettu muuna kuin kissaihmisenä. Hän lukeutuu kuuluisimpiin beat-sukupolven kirjailijoihin. Tämä pieni kirja pitää sisällään muistelmia Burroughsin kissoista ja ylipäätänsä elämästä kissojen kanssa. Vaikka kirja onkin lähinnä kokoelma pohdintoja, muisteluita ja unia kissoista, niin muisteluissa on myös kronologiaa, josta selviää Burroughsin kissojen eri vaiheita.

Burroughsista tuli kissaihminen, kun kissat asettuivat hänen luokseen. Hän arvostaa kissoja enemmän kuin koiria ja vielä koiriakin vähemmän hän arvostaa ihmisiä.  Tähän asetelmaan pystyn samaistumaan.

"Mikä meni niin hirveällä tavalla vikaan kesykoirien kohdalla? Ihminen muokkasi kesykoiran omaksi pahimmaksi kuvakseen... omahyväiseksi kuin lynkkausjoukkio, nöyristeleväksi ja turmeltuneeksi, täynnä inhottavimpia ulosteisiin liittyviä perversioita... ja yrittääkö joku toinen eläin nussia jalkaasi?"

Burroughsin herkkä puoli tulee esiin ja kirja paljastaa miehen rakkauden kissoja kohtaan, sekä pehmeämmän puolen kuin mitä monet tuntevat.

★★★★

Kirja poikkeaa jokseenkin miehen muusta tuotannosta, jossa näkyy vahvasti väkivalta ja huumeet. Erilaisuudesta huolimatta teosta voi kuitenkin suositella mikäli pitää Burroughsin muusta tuotannosta.

Kissaihmiselle kirja oli mukava välipala, jonka lukaisi yhdeltä istumalta. Erityisesti Burroughsin kirjojen tavaramerkki, muistelut unista olivat tässäkin kirjassa mielenkiintoista luettavaa.

Tiia & Tommi

torstai 11. elokuuta 2016

Lastenkirjoja (Paddington, Pekka Töpöhäntä, Muumit ja Nalle Puh)

Viime aikoina tullut luettua monia lastenkirjoja ja ajattelin koostaa näistä jonkinlaista yhteispostausta.  Olen hyvin huono arvioimaan kirjoja arvosanoilla, varsinkin lastenkirjat saattavat tuottaa päänvaivaa. Tykkään aina silloin tällöin (ja vähän useamminkin) palata lastenkirjojen pariin, usein sellaisten joita olen itse lapsuudessani lukenut. Kirjoista löytyy usein tärkeitä opetuksia ja niitä lukiessa saa hymyn huulille.

Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington 

 

 

Herra ja rouva Brown ovat hakemassa tytärtään juna-asemalta. Siellä he kohtaavat karhun, jolla on kaulassaan kyltti, jossa pyydetään huolehtimaan karhusta. He päättävät pitää huolta hänestä ja nimeävät hänet Paddingtonin rautatieaseman mukaan. Perheen lapset Jonathan ja Judy innostuvat uudesta karvaisesta kaveristaan. Kirja kertoo Paddingtonin kommelluksista. Paddington on hyväntahtoinen, hieman hajamielinen karhu, joten hänelle sattuu ja tapahtuu.

Kirjassa on kahdeksan tarinaa. Kirja on klassikko ja vaikka se onkin julkaistu jo vuonna 1958, on se kestänyt hyvin aikaa. Muistan lapsena katsoneeni Paddingtonista kertonutta TV-sarjaa, mutta kirjaa en ole lapsena lukenut, jonka tähden se nyt päätyikin luettavaksi. Sympaattinen kirja, pidin.


Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä koulussa

 

 

Isäntäperheen poika Olli ottaa Pekan kouluun mukaan, mutta se ei mene ihan putkeen.  Pekka kertoo koulusta Monni-kissalle, joka päättää perustaa kissakoulun, nolatakseen Pekan. Kouluun tulee opettajaksi Monnin sukulainen Konrad, joka kyselee Pekalta vaikeimmat kysymykset ja Monni tapansa mukaan koittaa saada Pekan näyttämään tyhmältä.


Lapsena on hyllystä löytynyt useampikin äidin vanha Pekka Töpöhäntä-kirja. Nyt olen niiden pariin palannut uudestaan. Pekka Töpöhäntä-kirjat ovat helppoa ja rentoa luettavaa. Pekka Töpöhäntä koulussa ei jotenkin niin paljon minuun iskenyt kuin muut mitä olen lukenut. Monni kumppaneineen juonii muissakin kirjoissa Pekkaa vastaan, mutta tässä kirjassa se on ehkä eniten mukana. 


Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta

 

 

Pekka matkustaa Monnin, Pillin ja Pullan kanssa Helsinkiin. Monni, Pilli ja Pulla juonivat taas Pekkaa vastaan ja Pekka päätyy laivalle hurmaavan Maija Maitoparran kanssa. He joutuvat erilleen toisistansa ja ajautuvat seikkailuihin.

Ehdottomasti suosikkini näistä muutamista tämän sarjan kirjoista, joita olen kerennyt lukemaan. Ihana rakkaustarina, jota lukiessa oikein odotti, että Pekka ja Maija päätyvät yhteen.


Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?

 

Tove Janssonin kuvittama klassikkokuvakirja, joka tunnetaan rei'istään. Joka sivulla on aukko mistä näkee vähän seuraavalle aukeamalle. Kirjassa seikkailevat Muumipeikko, Pikku Myy ja Mymmeli.



Oli ihana saada tämä käsiini, rakastan kirjan kaunista kuvitusta. Luin kirjan ihaillen sitä suuresti. Aivan mahtava ja kaunis.


A.A. Milne: Nalle Puh



Kaikkien tuntema karhu ei paljon esittelyjä kaipaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta ensimmäisen Nalle Puh-kirjan julkaisusta. Kirjassa on ihania Nalle Puhista ja muista metsän asukkaista kertovia tarinoita. Valloittavan ihana kirja.

Tiia

tiistai 9. elokuuta 2016

Heli Slunga, Jaana Seppänen: Lapin Lolita


Kirja kertoo kolmesta henkilöstä. Yksi heistä on 18-vuotias Irene, joka on muuttanut pohjoisesta Helsinkiin. Hänen aikeinaan on huutokaupata neitsyytensä. Toinen päähenkilö on vironvenäläinen Nadja, strippari ja prostituoitu, joka koittaa tienata rahaa Virossa asuvalle tyttärelleen.  Nadjan unelma on asua Suomessa ja elää aviossa. Kolmas hahmo on Johtaja, mies joka janoaa nuoruuden viattomuutta.

WSOY 2016


Tarttuessani kirjaan minulla oli tietyt odotukset sitä kohtaan. Rehellisesti sanottuna, en odottanut erityisen paljon. Kirjailijat eivät olleet minulle entuudesta tuttuja, mutta kirjan aihe kuitenkin kiinnosti. En ole bitch-littiä ennen lukenut, en ollut siitä ennen kuullutkaan. 

★★★

Kirja oli minulle vaikea arvioida, se oli mielestäni ihan okei. Toisaalta se myös tarjosi yllättävän paljon, joten voisin sanoa reilusti, että pidin kirjasta. Olen kuullut kirjan herättäneen joissakin suuriakin tunteita, vihaa ja suuttumusta. En ihmettele sitä sinänsä, sillä kirja saattaa olla joillekin liian roisia luettavaa. Itse olen jollain tapaa kai vähän häiriintynyt, kun teksti ei minulle tuottanut ongelmia. 

Kirjassa käytetty kieli on hienoa, murretta on käytetty hienosti hyväksi. Itse lukeudun niihin muutamiin jotka eivät pidä murteiden lukemisesta ja kirjan alussa tunsin hetken jo tuskautuvani. Onneksi jatkoin lukemista. Pakko myöntää, tykästyin. 

Pidin eniten Johtajan sekä Irenen osuuksista. Nadja ei niin hahmona sytyttänyt ja varsinkin alussa hänen kappaleidensa lukeminen tökki. Olisin kaivannut ehkä lisääkin Johtajan osuuksia, mutta tosiaan tämähän olikin bitch lit-kirja. Kirjassa on moniulotteinen kerronta.

Mielestäni kirjasta löytyy muutakin kun vain ulkokuori, räävittömyys. Kirjassa kuvataan rehellisesti kahta naista, ja vaikka välillä saattaisi tuntua, ettei henkilöt olisi todellisia, niin valitettavasti kuitenkin on. Tarkoitan, tätä tapahtuu oikeasti.  Minä näin Irenessä erään ihmisen.  

Tiia

lauantai 6. elokuuta 2016

Iceberg Slim: Parittaja

Iceberg Slim, oikealta nimeltään Robert Beck, on yksi historian kuuluisimmista parittajista. Tässä omaelämänkerrallisessa hän kertoo urastaan parittajana Chicagon kaduilla. 

Parittaja on erittäin koruton ja kertoo todella yksityiskohtaisesti parittajan elämän hyvistä ja huonoista puolista. Suuri haaremi ja isot setelivuoret voivat hetkessä vaihtua vankilareissuun tai poliisin pakoiluun maan alla ilman yhtäkään henkilöä johon luottaa. 


Sammakko (2011)


Iceberg Slim kuvaa kirjassaan paljon väkivaltaa ja huumeita, joka varmasti on hyvin totuudenmukainen kuva parittajan elämästä.

Kirja käsittää ajat Beckin vaikeasta lapsuudesta aina viimeiseen linnatuomioon, jonka jälkeen mies teki parannuksen ja jätti rikollisen uran taaksensa. Mukana on monia mielenkiintoisia tarinoita, kuten miten Beck sai lempinimensä Iceberg, sekä pohdintaa miksi 170:n älykkyysosamäärän omaava nuori mies päätyi niin epäinhimilliseen ammattiin. 

        ★★★★★

Kirja on hyvin kirjoitettu ja piti tiukasti otteessaan kirjan avaamisesta viimeiseen lauseeseen saakka. Iceberg Slimin tapa kertoa muistelmiaan on erittäin viihdyttävä ja turhaan itsesääliin ei vaivuta missään vaiheessa, vaikka julmat teot kaduttavatkin jälkeenpäin. 

Lopummassa vaiheessa kirjaa joissain kohdissa häiritsi nopea pomppiminen vuodesta toiseen alun hitaan kerronnan jälkeen, mutta asia on ymmärrettävissä, sillä kaikista rahakkaimmista vuosista miehellä ei varmasti ole selkeitä muistikuvia. 

Jos mahdollista, suosittelen lukemaan kirjan sen alkuperäiskielellä, sillä suomeksi käännettynä kirjassa paljon käytetty katujen slangi oli hieman töksähtelevää. Henry Lehtosen käännös kyllä toimii hyvin, mutta kirjan teksti on varmasti ollutkin hieman vaikea suomentaa.
Suosittelen ehdottomasti luettavaksi kaikille, joita rankempi aihepiiri kiinnostaa.


Tiia & Tommi

perjantai 5. elokuuta 2016

Miikka Pörsti: Kaikkien juhla

Miikka Pörstin lastenkirja Kaikkien juhla (Tammi 2016) on ajankohtainen kertomus paljon esillä olleesta aiheesta. Ennakkoluuloista, rasismista, syrjimisestä ja suvaitsemattomuudesta.



Kirjan päähenkilönä on 8-vuotias Kettu-Petteri, jonka elämässä kaikki näyttää olevan ihan hyvin. Hän asuu rivitalossa, jossa asuu kolme hänen ikäistään kaveria ja he leikkivät yhdessä pihalla. Kettu-Petterin maailma mullistuu, kun rivitaloon muuttaa uusi lapsi perheineen, Muhammad, jota kaikki kutsuvat Muhikseksi. Uudessa tyypissä on Kettu-Petterin mielestä jotain outoa, eikä hän oikeen saa päähänsä mitä. Muhis puhuu erikoisesti ja Kettu-Petterin mielestä hän myös haisee. Kettu-Petterin harmiksi hänen kaverinsa ovat eri mieltä ja heidän mielestään Muhis on mukava. Kettu-Petteri pysyy kannassaan, että Muhiksessa on jotain outoa. Hän yrittääkin kääntää kavereitaan Muhista vastaan ilkeillä tavoilla.

   

★★★★

Teksti on sujuvaa ja kirjoitettu kielellä, jota kohdeyleisö ymmärtää. Kirjan takana on tärkeä ajatus ja kirja toimii todella hyvin myös aikuisille lukijoille. Marika Maijalan kaunis ja värikäs kuvitus sopii kirjaan täydellisesti.

Tiia